Suhtaudutteko aspergereihin, adhd:ihin tms. ärsyttävinä kummajaisina vai yritättekö ymmärtää?
Tuleeko teille mieleen noista ihmisistä, että häirikkö mikä häirikkö. Pilaa vain lapsijoukon rauhan. Vai suhtaudutteko siten, että täytyy ymmärtää, lapsihan on sairas.
(Tämä ymmärtämisversio on täysin uutta, sillä sata vuotta sitten tämmöiset olivat aivan äsryttäviä hylkiöitä, joita opettajatkin inhosivat.)
Kommentit (7)
minun mielestäni toisten ymmärtäminen on kyky, joka tekee minusta ihmisen ja tahto käyttää sitä tekee minusta sivistynee(mmä)n ihmisen.
Yleensä en tiedä vastaantulevista lapsista, onko heillä asperger, add tai nuha. Eikä se minulle kuulukaan. Silti minun pitää ymmärtää kaikkia.
en pidä heistä ja en haluaisi sellaisia lapseni ryhmiin. Vaikea suhtautua heihin siten, että ovat sairaita ja eivät voi sille mitään. Jotenkin tuntuu siltä, että ovat ärsyttäviä häiriköitä, jotka pitäisi laittaa jonnekin erityiskouluun pois muita häiritsemästä.
Järjen tasolla ymmärrän toki, että ovat sairaita ja eivät kai voi kunnolla käytökselleen mitään. Ja heillehän itselleen tekee hyvää olla tavallisten seurassa. Ehkä mun pitäisi pikkuhiljaa ymmärtää heitä ja heidän vanhempiaan enemmän.
mua aina itkettää kun ihmiset katsovat poikaani halveksivasti. hän on jo sisäistänyt sen, että hänessä on jotain vikaa ja siksi ihmiset eivät poidä hänestä, surullista, hän on vasta 4 v. ja nyt jo niin paha olla. hänellä on huono itsetunto, hän pitää itseään pahana, joka aiheuttaa hänelle ahdistusta, joka taas ruokkii käytöshäiriöitä. pelkään että hän masentuu. ei hän tahallaan ole tuhma, hänellä on vain paha olla. tarhassakin muut lapset osoittelevat sormella ja huutelevat perään. hän ei halua mennä tarhaan, koska kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. :(
on todella raskasta, jos omaa häiriköksi leimattua poikaa syrjitään.
Tuttavan poika oli puoli vuotta erityisluokalla ja se auttoi hänen käyttäytymisessään. Hänellä on asperger. Tosin hän leikkii päivät pitkät sotaleikkejä, mikä huolestuttaa kyllä minua hieman. On jo 12-vuotias. Pukeutuu kommandojoukkojen jäsenen näköiseksi ja kulkee suuren näköisaseen kanssa pitkin katuja. Kammottavaa.
kiitoksia 8 myötätunnostasi.
psykologin mielestä tarha on kuitenkin paras vaihtoehto tulevaisuuden takia. jos pidän poikaani piilossa kotona, tulee ongelmat esiin koulussa. hänen on opittava käyttäytymään ihmisten kanssa. yritämme epätoivoisesti nostaa pikku ADHD:mme itsetuntoa hänen avustajansa kanssa ja kasvattaa hänestä yhteiskuntakelpoista. vaikeaa on, kun toisella on niin paha olla, eikä kykene auttamaan.
Toisten huomioiminen lähtee empatiasta.
Yritän välttää sellaisten perheiden seuraa joissa on häiriintyneitä/sairaita lapsia. Omassa arjessa on ihan tarpeeksi muutenkin jaksamista.