Kuinka sinä pidät huolta maailman lapsista?
Olen alkanut ajatella niin, että on itsekästä huolehtia vain omien lastensa hyvinvoinnista, koska kaikilla lapsilla ei ole joko vanhempia huolehtimassa heistä tai heidän vanhempansa eivät siihen kunnolla kykene. Että aikuisuus ja hyvinvointi ikään kuin velvoittaisi minua huolehtimaan muistakin lapsista kuin omistani, joko kotimaassa tai ulkomailla.
Tähän asti se on kohdallani ollut jotain satunnaisia lahjoituksia tyttöjen koulunkäyntiin kehitysmaissa tms. Mietin pitäisikö ruveta kv. kummiksi tms? Entä Suomessa? Mitä Suomessa voisi tehdä?
Kommentit (16)
Meillä on kova tarve huolehtia muista mutta pitäisi pitää mielessä se tosiasia, että jokaisella on velvollisuuksia vain omaa perhettään kohtaan. Me emme voi pelastaa muita, itseasiassa " apumme" tekee vaan hallaa kehitysmaiden omalla kehitykselle. Yrittäminen loppuu kuin seinään, jos rahaa on saatavilla ilmaiseksikin- näinhän se on Suomessakin; pienipalkkaiset eivät enää tee työtä vaan menevät suoraan sossuun.
maksan veroja, yritän tehdä ympäristöystävällisiä valintoja arjessa, lahjoitan rahaa satunnaisesti eri kohteisiin...
Valitettevasti kaikkia ei voi auttaa, menin onneton avaamaan tuon lapsensa pahoinpitelystä elinkautiseen tuomitusta kertovan ketjun. Kyllä maailma on paha!
" jokaisella on velvollisuus huolehtia vain omasta perheestään" . Miten niin on? Minun arvojeni mukaan se on toisin, koska olen syntynyt länsimaiseen hyvinvointivaltioon, jossa saan ihan vain tänne syntymisen perusteella yllin kyllin kaikenlaista hyvää (koulutuksen, terveydenhoidon, puhdasta vettä jne), jota en ole omilla teoillani ansainnut.
Eikä ainakaan se kehitysmaiden tyttöjen ja naisten kouluttaminen heitä mitenkään passivoi, päinvastoin.
t. ap
osallistua keräykseen, jolla maksettaisiin sterilointeja afrikkalaisille köyhille. Eipä kukaan järjestä ja en itse viitsi. Siihen osallistuisin heti suurella rahalla. Niitä on siellä aivan liikaa ja se on maailmanlaajuinen ongelma. Sama ongelma aasiassa.
ja ne naiset ovat kärsineet kovasti. Haluaisitko sinä että sinut otettaisiin kiinni ja pakolla steriloitaisiin, koska kansallisuutesi sattuu olemaan suomalinen?
Suomi oli aikoinaan todella surkea maapläntti, maasto jäässä eikä ruokaa juuri saatavilla. Täällä on sodittu kautta aikojen, kuten muissakin surkeissa maissa. Tänä päivänä voimme hyvin, mutta miksi? Emme ainakaan sen takia, että joku olisi tehnyt asiat puolestamme!
Vastoin yleistä luuloa, on olemassa paljon rankempia olosuhteita kuin Afrikassakin. Eikö teitä häiritse ajatus, että kys. mantere kykenee pitämään hengissä ison luvun erilaisia eläinlajeja, kasveista puhumattakaan- mutta ihmiset eivät muka pärjää siellä? Kuinka sitten Islannissa (viljelykelpoista aluetta alle 10%) on selvitty? Entä aavikoilla, joissa paimentolaiskansat vaeltavat tänäkin päivänä? Miettikää.
Älkää tunteko syyllisyyttä että synnyitte hyvään maahan. Kantakaa sen sijaan kortenne kekoon ja pitäkää maan elintaso hyvänä, auttakaa MEIDÄN lapsiamme. Monella on nälkä, ikävä vanhempia- ovatko he jotenkin vähempiarvoisia, kun eivät kelpaa teille avustuskohteiksi?
Sitten toimin aktiivisesti Vaaka ry:ssä. Siinäpä tuo mun panos onkin.
Itse yritän tehdä elämässä niitä valintoja, joilla edistäisin positiivista kehitystä. Osallistun kuukausittain Unicefin maailmanlapsilisään ja olen suunnanut varojani käytettävän koulutukseen.
Ovatko ne lapset syyllisiä kurjuuteensa, joita heitä edeltävät sukupolvet eivät ole osanneet hoitaa? Mielestäni ei. Jos minulla on mahdollisuus auttaa niin autan.
Ja mitä suomeen tulee, niin autan ja tuen lähipiirissäni muita perheitä (olemme hyvin sosiaalisia ja meillä on vahva yhteisöllisyys), sekä teen työtä lasten ja nuorten parissa. Sekä lähipiirissäni, että työssäni pyrin olemaan lapsille se turvallinen ja luotettava aikuinen, jolle saa kertoa, jos on hankalaa elämässä. Ne hankaluudet voivat olla suuria tai pieniä, minä aikuisena kuuntelen, kysyn ja neuvon esimerkiksi avunhaussa. En ole lääkäri, terapeutti, sos. työntekijä taikka mikään onnettomien " pelastaja" , enkä yritä sellaista esittääkkään.
Omassa lähipiirissäni tuen taloudellisesti (lue lastentarvikkeet) ystäviäni ja tuttuja, sillä pistän aina kaiken meille tarpeettomaksi jääneen kiertoon. Samalla systeemillä saamme itsekin tavaroita/vaatteita/leluja ja meidän tarvitsee kuluttaa hyvin vähän rahaa/materiaalia. Yllättävän vanhat tavarat ovat vielä aivan käyttökelpoisia.
Siksi siellä ei pärjätä, kun ihmisiä on liikaa. Jos väki siellä vähenisi puoleen, olisi heti helpompaa.
t. ap, joka myös kierrättää kaiken, ja yrittää sitä kautta myös vähän tukea vähävaraisia tuttavaperheitä
Suomea sotien jälkeen unohdettu. Aika paljon apua tuli Ruotsista ja USAsta
niin kertyyhän siitä. Se ei kuitenkaan notkauta omaa taloutta kun on säännöllinen ja pieni. En usko että pystyisin mitenkään irrottamaan joka vuosi kerralla 120 ¿, enkä takuulla onnistuisi säästämään sitä mutta suoraveloitus on kätevä. Tv 11.
on tyttöjen ja naisten kouluttaminen: se laskee lapsilukua ja parantaa oelmassaoelvien lasten hyvinvointia.
Kuolleisuus on itse asiassa se varsinainen ongelma AFrikassa ja Aasiassa: aids, malaria ja tuberkuloosi pitäisi saada kuriin, niin olisi aikuisia rakentamassa hyvinvointia eikä niin paljon orpolapsia.
jos joka perheessä olisi vain 2 lasta. Tähän päästään tyttöjä kouluttamalla, silloin ei tarvita niitä lapsia huolehtimaan vanhemmistaan kun he ovat vanhoja.
mutta riittääkö se oikeasti?