Yksin- vai yhteishuoltajuus?

Esim. että lapsen isä olisi kykynemätön huolehtimaan lapsesta.

hankkia passin ym.

Ajattelin vaan onko käytäntönä että se jotenkin automaattisesti periytyy äidille, kun emme ole naimisissa, ellei yhteishuoltajuudesta erikseen sovita. Kiitos tästä infosta!



Muuten olisi sitten kiva kuulla muilta lapsen kanssa jääneiltä, ketkä eivät ole olleet naimisissa lapsen isän kanssa - miten olette sukunimiasian hoitaneet? Onko lapsen kanssa edelleen eri sukunimi, entä miten sitten kenties toisen kanssa naimisiin mennessä, lapsella edelleen eri sukunimi?

Yhteishuolto



Lapsen asemaa säätelee laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Lapset jäävät pääsääntöisesti vanhempiensa yhteishuoltoon vaikka vanhemmat eroavat. Yhteishuolto on Suomessa niin vahva normi, että yksinhuollolle täytyy olla aivan erityisiä perusteluja jos toinen vanhempi haluaa yhteishuoltoa ja toinen yksihuoltoa. Yksinhuoltoa ei kannata hakea ellei yhteishuolto ole suorastaan vaaraksi lapselle, koska itse oikeusprosessi vanhempien välillä tuhoaa yleensä viimeisetkin mahdollisuudet yhteistyöhön. Huoltomuodon käytännön merkitykset ovat yleensä vähäiset eikä juridisella huoltomuodolla voida ratkaista tosielämän ongelmia kuin äärimmäisissä tapauksissa (väkivalta).



Juridinen huoltomuoto ei valitettavasti tarkoita sitä, että vanhemmat todella yhteishuoltaisivat käytännössä lastaan eron jälkeen. Eikä yksinhuolto on mikään este sille, etteikö yhteishuolto voisi käytännössä toteutua! Työnjako pysyy yleensä erosta riippumatta entisen kaltaisena, joten ei pidä olettaa, että ero ratkaisee vanhempien työnjakoon liittyviä ongelmia.



Huoltomuoto ei vaikuta lapsen oikeuteen tavata muualla asuvaa vanhempaansa eikä vanhemman velvollisuuteen huolehtia lapsen elatuksesta.

Yhteishuollossa olevan lapsen vanhemmat päättävät yhdessä



* lapsensa nimestä

* passista

* asuinpaikasta

* uskontokunnasta

* koulutuksesta ja

* terveydenhuollosta sekä

* lapsen omaisuuden käytöstä



Yhteishuollossa kummallakin huoltajalla on oikeus saada tietoja lapsestaan viranomaisilta, mm. päivähoidosta, lääkäriltä, opettajilta ja poliisilta. Lähivanhemman kuoltua lapsi siirtyy automaattisesti toiselle yhteishuoltajalle, samoin lapsen perimän omaisuuden hallinta.





Yksinhuolto



Yksinhuolto tarkoittaa sitä, että toisella vanhemmalla on yksin päätäntäoikeus lapsen kaikista asioista. Huollosta erotetulla vanhemmalla ei ole mitään oikeuksia lapsen asioista päättäessä eikä hän saa tietoa lapsen asioista viranomaisilta ellei yksinhuoltaja anna siihen lupaa.



Työnjakoyhteis/yksinhuolto



Yhteishuoltoa ja yksinhuoltoa voi myös täsmentää pyytämällä tuomioistuimelta siitä määräystä. Tuomioistuin voi määrätä yksinhuollossa olevan lapsen toiselle vanhemmalle oikeuden saada tietoja lapsesta tai täsmentää yhteishuoltoa työnjakoa koskevilla määräyksillä.

Olethan ollut tähänkin asti eri niminen kuin lapsi. Minä ajattelisin pikemminkin niin, että on hyvä että lapsella on isän sukunimi, niin kaikille on selvää että isä on mukana lapsen elämässä etkä ole ollut asti asti yksin. Sitä paitsi vaihtamalla sen nimen laittaisit vain vahingon kiertämään: isä olisi aina eri niminen kuin lapsensa.

tutustunkin siihen ajan kanssa sitten.



Ihan hyvä pointti tuo lapsen isästä, mutta kyllä mä silti katson, että olisi käytännöllisempää jos meillä olisi sama nimi. Nyt kuitenkin isänsä on hoitanut myös lapsen asioita, varannut neuvoloita, käyttänyt lääkärissä, jolloin mun osaltani " epäkäytännöllisyys" nimen suhteen on ollut melko fifty-fifty sen kanssa, että hänelle se on ollut kätevää. Mutta jatkossahan mä hoidan ne asiat yksin, joten näen että olisi järkevämpää jos meillä olisi sama nimi. Eihän kenenkään tarvitse tietää onko sukunimeni mun vai mieheni, olenko naimisissa vai en, kunhan äiti-Virtasena hoitelen poika-Virtasen asioita, kun nyt äiti-Virtanen hoitaa poika-Järvisen asioita... " Ei, ei meillä ole sama nimi, hän ei siis ole Virtanen vaan Järvinen, isänsä sukunimi katsos" ... (noo, ehkä mä vähän liioittelen tilanteen hankaluutta :D ).



Mutta luulen että tähän tilanteeseen on tyytyminen.



Elättelen kuitenkin ajatusta, että joskus tässä maailmassa vielä tapaan toisenkin miehen, ja joskus mahdollisesti olisimme jopa naimisiin menossa. Entä sitten, äidillä ja isäpuolella on yhteinen nimi ja lapsella edelleen eri nimi? Karua :/

niin miksi isä ei hoitelisi lapsen asioita myös? Sitähän YHTEIShuoltajuus tarkoittaa...

mutta käytännössä kuitenkin ne olisi mun juttu, kun ollaan sovittu että lapsi asuu mun luonani ja on joka toinen viikonloppu isällään. Ihan jo senkin takia kun tekee niin paljon töitä.

ja mun lapsilla edellisestä liitosta isänsä sukunimi. Yhdessä asutaan, enkä ole sitä kokenut ongelmaksi...

Nyt elät vaan tätä päivää ja käyt tämän surutyön päättyneen suhteen tiimoilta läpi. Itse olen yh. En kerta kaikkiaan suostuisi yhteishuoltajuuteen, ei voi esim. ilmoittaa lasta kouluun tai avata pankkitiliä ilman toisen allekirjoitusta, jos yhteishuoltajuus.

tilin ja jopa pankkiautomaattikortin saanut siihen tilin omiin nimiini. Ei ole kysytty ex-mieheni suostumusta näihin... vaikka siis yhteishuoltajuus on.

Vierailija:

Ajattelin vaan onko käytäntönä että se jotenkin automaattisesti periytyy äidille, kun emme ole naimisissa, ellei yhteishuoltajuudesta erikseen sovita. Kiitos tästä infosta!

Muuten olisi sitten kiva kuulla muilta lapsen kanssa jääneiltä, ketkä eivät ole olleet naimisissa lapsen isän kanssa - miten olette sukunimiasian hoitaneet? Onko lapsen kanssa edelleen eri sukunimi, entä miten sitten kenties toisen kanssa naimisiin mennessä, lapsella edelleen eri sukunimi?

Avoliitosta erosin aikanaan. Pahimpina katkeruuden hetkinä mietin että haen yksinhuoltajuutta ja vaihdan lapsen sukunimen samaksi kuin omani. Mutta nimi on kuitenkin osa lapsen identiteettiä, eikä minulla olisi sydäntä sitä alkaa vaihtamaan (vaikka lapsi silloin olikin niin pieni että tuskin olisi muistanut).

Ja onhan se hyvä että ex:n suku voi jatkua :) sitä myöten kun poika joskus lisääntyy.

Yhteishuoltajuus meillä on. Ei se niin hankalaa ole. Nyt on ensimmäistä kertaa hoitopaikasta alettu kyselemään isänkin nimeä papereihin (joka muuten on ärsyttävää, kun niitä ei tähän asti ole kysytty, hoidossa n3v).

Kun pojalle hommattiin passi niin oli isältä vapaamuotoinen lappu jossa hän antoi lapsen äidille luvan hankkia lapselle passin. Eipä ollut iso vaiva

se ei ole iso vaiva, mutta jos ex ryhtyykin hankalaksi eikä anna allekirjoitusta ja saa aina tapella joka asiasta.

Minusta on tosi itsekästä vaatia muuttamaan lapsen nimi. Se on kuitenkin monelle miehelle suuri juttu ja myös osa lapsesi identiteettiä. Ex-miehestäsi varmasti tuntuisi sitlä,e ttä hänet tahdotaan pyyhkiä pois. Entä jos menet naimisiin jonkun toisen kanssa? Saako lapsesi hänen nimensä? Se olisi todella suuri loukkaus lapsesi isälle. Ikään kuin lapselle vaihdettaisiin isä ja suku sinun tarpeittesi mukaan. Jospa katselisit vähän muuallekin kuin omaan napaasi, ja ajattelisit muidenkin parasta.

Ja sinulle, edellinen, kuulehan - mä olen niin monta vuotta ollut kaikkea muuta kuin itsekäs ja miettinyt kaikkien muiden etuja ennen omaani, että viimein, VIIMEIN olen herännyt tajuamaan että jotta eläisin itsekin, on ero ainoa vaihtoehto. Nämä muut kommentit, vaikka eivät ole mitään " mielistelyä" olleet, olen ilolla ottanut keskustelun kannalta vastaan, mutta sinä rupeat kuulostamaan niin tulevalta exältäni, että mä en jaksa sellaista soopaa kuunnella varsinkaan joltain tuiki tuntemattomalta.



AAAARGH että tää maailma on syvältä.

ennen kaikkea lasta, eikä sinun ja exän ongelmia. Jos ex on kelvollinen isä ja haluaa pysyä lapsen elämässä mukana, nimen vaihto on sinun puoleltasi itsekkyyttä. Tässä tilanteessa sun pitäisi kuitenkin jaksaa katsoa asiaa myös lapsen ja lapsen isäsuhteen kannalta, vaikka se lapselle rakas isä sattuukin olemaan myös sinun ikävä exäsi.

sitä sukunimeä vaihtamassa. Kyllähän se isää ja lasta yhdistää, mutta ihan samalla tavalla se yhteinen sukunimi yhdistäisi minua ja lastani. Itse toivon, että ero ja sitä myöten heidän säännöllinen yhdessä viettämänsä aika päinvastoin tiivistäisi heidän välejään, nykyään lapsi ei paljon isäänsä näe kun on niin paljon töissä, sitten ainakin olisi " pakko" viettää laatuaikaa. Ja mielellään sen tekeekin, mikäs siinä, ajattelee asiasta vähän samoin, että tästä ne välit lähtee lämpiämään.



Lapsen identiteetistä - hän ei tosissaan tiedä sukunimeään, vaikka olen yrittänyt opettaa. Sieltä saattaa tulla välillä isovanhemman etunimi, asuinpaikkakunta tai mitä hyvänsä, että se on minun mielestäni pienin ongelma.



No, en minä ole mitään päättänyt enkä minkään uhalla lähde sitä vänkäämään, enkä totisesti tässä mitään avioliittoja toisten kanssa ole miettimässä, kunhan ihan yleisesti funtsin asiaa. Kyllä teidän jutuissa on ihan järkeä, ei siinä mitään.