Miksi, oi MIKSI työkaverini valittaa ylipainostaan, MUTTA syö lähes aina töissä lounaaksi pizzan ja välipalaksi suklaalevyn?
Voisiko joku samoin käyttäytyvä valaista hänen mielenliikkeitään?
Kommentit (3)
mutta kakkoselle nostan hattua!!
Kunpa itsekin pystyisin jonain päviänä samaan!
Ja ihan totta, älä heitä hukkaan kaikkea työtä.. koita jaksaa pitää painosi hallinnassa.. sehän se vaikein osa onkin.
Painonhallinta on tosiaan jopa vaikeampaa kuin varsinainen laihduttaminen. Pitäisi löytää normaali elämäntapa, joka EI ole se ennen laihdutusta vallinnut olotila, jossa suklaa ja pizza ovat arkipäivää, mutta joka EI myöskään ole LAIHDUTUSTA.
Voin sanoa, että elämäntapani ovat tällaisenaankin hirveän paljon paremmat kuin reilut 30 kg painavampana, mutta eroa on liikaa parhaaseen vaiheeseen, jotta paino jatkaisi putoamistaan.
Vrt. esim. liikunnan suhteen:
Nyt liikuntaa 2-3 kertaa/viikossa
Laihduttaessa 3-6 krt/vko
112-kiloisena 0 krt/vko (en harrastanut mitään, koskaan)
Ja ruokavaliollahan minäkin pääsääntöisesti olen laihduttanut, joten jos vastaavasti listaisi suklaansyömistä, päästään jo ymmärrykseen siitä, miksi paino hyvin helposti nousee:
Nyt suklaata helposti 0-5 palaa päivässä
Laihduttaessa 0-1 palaa päivässä
112-kiloisena 5 palaa-kokonainen levy päivässä
Kaavaa voi soveltaa muihinkin ruoka-aineisiin... Mutta yritän kovasti palata ihan laihdutuksenkin pariin ennen varsinaista painonhallintavaihetta - normaalipainon ylärajaan on kohdallani vielä n. 10 kg matkaa.
t. nro 2
Jos itse on normaalipainoinen ja aina ollutkin sitä, on varmasti vaikea ymmärtää ylipainoisen kamppailua asian kanssa.
Ylipaino (todellinen sellainen, ei niinkään se kuviteltu " iik, mulla on vähän läskiä" -tyyppinen) vaikuttaa elämänlaatuun monin tavoin. Se lannistaa, masentaa, aiheuttaa monenlaisia huonommuuden tunteita. Kun ylipainoa on reilusti, siitä eroon pääseminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta, ja se jos mikä aiheuttaa loputtoman kierteen:
" olen lihava, enkä koskaan voi laihtua --> otan siis suklaata, koska mitäpä minulla enää on hävittävää --> voi ei, söin taas suklaata, nyt minä taas lihon --> mutta ei sillä enää ole väliä, koska olen jo lihava ja tulen olemaankin lihava --> tilaanpa saman tien pizzan..."
Ymmärrätkö? Ei se ole " jaa, taidan olla lihava, no, minäpä korjaan nyt elämäntapani ja laihdutan 30 kg" -tyyppinen juttu.
No juu, minä tiedän mistä puhun. Painoin vielä vappuna 2006 noin 112 kg. Nyt olen 32 kg kevyempi, mutta teen edelleen työtä painon kanssa. Esimerkiksi parhaillaan on menossa vaihe, jossa paino on noussut 5 kg siitä, missä se parhaimmillaan oli (pudotus silloin 37 kg!), ja minä yritän tolkuttaa itselleni, etten saa heittää tekemääni työtä hukkaan! Mutta tämä on hemmetin monimutkainen psykologinen vyyhti, jota taidan joutua lopun ikääni tavalla tai toisella selvittelemään, jottei se taas menisi solmuun.