Lue keskustelun säännöt.
Roolit sekaisin? (ottaa niin päähän)
15.11.2006 |
Tuntuu että minä olen meidän perheessä se mies, pidän langat käsissä, suunnittelen elämäämme, taloutta jne.
Jos tulee päiviä että olen sairas tms. niin mies on ihan ahdistunut jos joutuu esim. kauapssa käymään tai lasten kanssa ulos menemään.
Onko muilla tälläistä ja miten oikeasti tästä pääsisi eroon?
Haluisin joskus kokea että mies huolehtisi ja järjestäisi ja minä saisin vain olla " heikko nainen" .
Olenko ihan typerä?
Kommentit (21)
Meillä on roolit sekaisin, jos niin vanhanaikaisesti voi sanoa edes nykypäivänä: minä huolehdin raha-asiat, korjaan korjattavat ja kasaan huonekalut, mies käy kaupassa ja hoitaa lapset ja ruuat ja imuroinnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sehän kuitenkin käy kaupassa ja ulkona lasten kanssa kun olet sairas, vaikka se ahdistaakin. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että oudot hommat ahdistavat. Varsinkin jos sinulla on vahvat mielipiteet siitä, miten ne pitäisi tehdä. Minuakin ahdistaa jo se, että joutuu tankkaamaan auton, vaikka teenkin sen parin viikon välein. Ruutiineista poikkeaminen ahdistaa aina. Ei se tarkoita, ettei pystyisi.
Rohkaise miestä hoitamaan noita hommia muulloinkin kuin silloin kun olet kipeänä. sitten niistä vähitellen tulee rutiinia hänelle(kin).
Se ei silti tarkoita että sinä voisit heittäytyä heikoksi naiseksi, oma osasi sun on kannettava silti.
Onko se nyt ihan ok, että minä kannusta 40v miestä menemään omien lasten kanssa ulos tai käymään kaupassa?
En, en todellakaan ole tarkka mistään mitä hän tekee eli tuo nyt olisi vain ja ainoastaan tekosyy olla tekemättä mitään.
Ottaa vaan törkeesti päähän nytkin olen 2 kk ollut lähes vuodepotilaana ja ei mies ei ymmärrä siivota täällä yhtään, ei siis niin mitään!
2 kertaa on tällä ajalla vienyt lapset ulos tunniksi ja täsätkin sain kuulla riidan aikana että kun mä en edes siitä suoriudu, että hän joutuu töiden jälkeen sen tekemään..
Miten miehelle saisi päähän, että hänelläkin on velvollisuuksia perheessä ja jos kokee ettei ole niin ovi olisi ikään kuin tuossa..
ap
Minusta tuntuu usein, että minä olen se perheen mies. Hoidan lapset laskut, elämän suunnittelut, hankinnat, auton (!!) ja jos jossain asiassa pitää tilata korjaus, huoltomies yms. se lankeaa minun kontolle. Mies kyllä usein siivoaa.
En tahdo mitään alkukantaista maccomiestä, joka pitää vaimon nyrkin ja hellan välissä, kaukana siitä, mutta olisi tosiaan kiva jos joku muukin kantaisi vastuun joskus. Minä en aina jaksa. Ymmärrän sinua erittäin hyvin!
Olisi tietysti ollut parempi että olisi ottanut asian puheeksi jo ennenkö lipsahtaa noin huonoksi tilanne. Onneksi olen itte niin laiska etten jaksaisi kaikkea itse enkä ole yrittänyt hurmata miestä kodinhengetär-roolilla seurusteluaikana, mies on heti tajunnut että joutuu asioita tekemään jos haluaa tehdyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ehkä hän kokee, että vaadit häneltä liikaa?
Kun hän tekee noita juttuja, niin älä ala valittamaan, kuinka hän teki jotain väärin tai ei tehnyt tarpeeksi tms. Sano vain kiitos.
Meilläkin mies kai jotenkin ajattelee, että kun käy töissä niin se on siinä, minä hoidan loput.
Mutta jos olet sairaana, niin kyllä hänen pitää auttaa, vaikka olisikin väsynyt. Ja muutenkin tehtävät pitäisi jakaa tasan.
t.9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä sanonut etten jaksa siivota ja en PYSTY ulkoilemaan kivuiltani kuin 1h päivässä ja toivoisin että he voisivat ulkoilla enemmän. Mies ei tätä ole tajunnut.. kuulemma meillä on ihan siistiä ja pääasia että pääsevät ulos ja kuulemma ei noilla keleillä ole kiva edes olla ulkona jne.
En tiedä, jotenkin vain tuntuu tosi pahalle, myönnä olen tehnyt meillä aina suurimman osan kotitöistä, mutta tuossa oli aika jolloin hänkin osallistui siivouspäivänä nykyään ei sitäkään. Ilmeisesti kokee ettei hänen tarvitse koska töissä jo käy.
Sekin on minusta aika pee-mäistä että minä olen meistä se joka on kotona ja joutuu valitsemaan työn niin että voin huolehtia lapsista kun hän matkustaa ja hänen työstä maksetaan enemmän. Vaikka minä olen meistä se koulutetumpi ja minäkin olisin voinut haluta tehdä uraa..
Kiitos kun sain purkaa! On vähän huono päivä tänään!
Ja jos teillä on hyviä vinkkejä miten tästä eteenpäin ja miten puhua miehelle niin otan ilolla vastaan kaikki vinkit!
ap
tai että hän alkaa osallistua enemmän kotona?
Minä MIELELLÄNI hoidan kotona " kaiken" kun olen kunnossa, mutta nyt en jaksa.
Miten tämä sitten käytännössä toteutetaan? Mies kun helposti sanoo että totta kai siivoan mutta sitä ei sitten koskaan tapahdu..
Laitanko meille lukujärjestyksen jääkaapin oveen jossa on työnjako?
Onko teillä ideoita?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja samaan läjään kans nää himo ulkoilijat vaikka kuinka hirvee ilma, sinne vaa lapsi lätäkköön istuun, ja sitten marttyyrinä kuivataan vaatteita, ja valitetaan kun on niin hirveen raskasta. Mene itte töihin 8 tuntia ja tule sitten kuunteleen sun miehen valitusta kun et osallistu kotitöihin hänen sääntöjensä mukaan.
Kaikki ei tykkää siivota tai ulkoilla se on ok, mutta jos vanhemmilla on tästä ihan eri näkymys niin tuleehan siinä törmäyksiä.
Ei kukaan estä töihin menemästä ja töihin olen menossakin mutta ei mun alalla ole helppoa löytää työtä jota voi tehdä 6h /päivä. Joten joudun luopumaan omasta urakehityksestäni koska mieheni ura on perheelle " tärkeämpää ja tuottavampaa" .
Ja edelleen minä en ole nipo siinä miten asiat hoidetaan kunhan ne hoidetaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja samaan läjään kans nää himo ulkoilijat vaikka kuinka hirvee ilma, sinne vaa lapsi lätäkköön istuun, ja sitten marttyyrinä kuivataan vaatteita, ja valitetaan kun on niin hirveen raskasta. Mene itte töihin 8 tuntia ja tule sitten kuunteleen sun miehen valitusta kun et osallistu kotitöihin hänen sääntöjensä mukaan.
Käyn töissä ihan yhtä lailla 8 tuntia päivässä ja tulen vielä kotiin paljon miestä myöhemmin, miksi siis minun pitää siltikin hoitaa kaikki asiat. En tiedä mitä sääntöjä voi olla esim. pesukoneenkorjaajan soittamisessa?
Ja toisekseen mitä sääntöjä voi silloin olla jos toinen ei ole kunnossa? Eikö silloin tehdä asioita ihan ilman mukinaa? Kyllä meillä mieskin on sairastanut en minä silloin häneltä vaatinut yhtään mitään!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olen kyllä sanonut etten jaksa siivota ja en PYSTY ulkoilemaan kivuiltani kuin 1h päivässä ja toivoisin että he voisivat ulkoilla enemmän. Mies ei tätä ole tajunnut.. kuulemma meillä on ihan siistiä ja pääasia että pääsevät ulos ja kuulemma ei noilla keleillä ole kiva edes olla ulkona jne.En tiedä, jotenkin vain tuntuu tosi pahalle, myönnä olen tehnyt meillä aina suurimman osan kotitöistä, mutta tuossa oli aika jolloin hänkin osallistui siivouspäivänä nykyään ei sitäkään. Ilmeisesti kokee ettei hänen tarvitse koska töissä jo käy.
Sekin on minusta aika pee-mäistä että minä olen meistä se joka on kotona ja joutuu valitsemaan työn niin että voin huolehtia lapsista kun hän matkustaa ja hänen työstä maksetaan enemmän. Vaikka minä olen meistä se koulutetumpi ja minäkin olisin voinut haluta tehdä uraa..
Kiitos kun sain purkaa! On vähän huono päivä tänään!
Ja jos teillä on hyviä vinkkejä miten tästä eteenpäin ja miten puhua miehelle niin otan ilolla vastaan kaikki vinkit!ap
1) Älä ole tuollainen marttyyri. Mikä/kuka ihme sut pakottaa luopumaan kaikesta tuosta mistä nyt koet luopuneesi? Mietipä hetki....... ai, sehän olitkin sinä itse!
2) Miksi sinun siisteys- ja ulkoulustandardisi ovat oikeampia kuin miehesi vastaavat? ai niin, eihän ne olekaan. olet vaan keksinyt että asiat pitää hoitaa niinkuin sinä hoidat, ja kaikki muu on väärin. Relaa hyvä ihminen!
Ei millään pahalla, mut joskus joutuu sanomaan tällai suoraan, että itseensä uppoutuneet ihmiset näkee mistä oikeasti on kysymys. Istu hetki alas miettimään miten pääsisi irti näistä negatiivisista tunteista (vinkki: sun miehes ei oikeesti voi tehä niille sun ajatuksille ja tuntemuksille mitään; vain sinä itse voit)
aika ikävää tekstiä. meni epäempaattisuuden puolelle aika pahasti!
mun mielestä on epätasa-arvoisiksi kokemiinsa asioihin täytyy puuttua, myös kotona. aika monessa kodissa asustelee vielä näinä tasa-arvon päivinäkin lusmu, joka tekee kaiken sen itseään , ei esim. lapsia hyödyttävän standardin mukaan.
tsemppiä ap.
ja aionkin tehdä siitä mukavamman kun vain tietäisi mistä alkaa, sen takia täältäkin vähän neuvoa kyselen. Mutta kyllä se niin on ettei 2 vanhempaa voi pienlapsiperheessä tehdä uraa.. Ja koska minun uran tekeminen olisi 2000e/kk köyhempää on selvä että minä hoidan perhettä enemmän, mutta saa se silti vähän kismittää. Hoitajaa kun en halua palkata viemään ja hakemaan lapsia tarhaan. Eikä siihen meillä olisi muuten varakaan, joten teen sitten muita ratkaisuja työelämässä.
Niin, seksiä ei ole kuin miehen aloitteesta ja sitäkin harvoin ehkä 1x/6 viikossa itse haluisin enemmän mutta torjuminen on ottanut koville ja annan hänen päättää tästä (kin).
Kyllä se enemmän on niin että meillä mies kontrolloi kaikkea (omalla passiivisuudellaan), mutta en tiedä miten tästä eteenpäin?
En haluisi elää jonkun " sääntökirjankaan kanssa" ! Tai niin että jaetaan vuoroja hommiin. : (
Mistähän sitä lähtisi liikenteeseen?
ap
Vierailija:
Kyllä se enemmän on niin että meillä mies kontrolloi kaikkea (omalla passiivisuudellaan), mutta en tiedä miten tästä eteenpäin?
En haluisi elää jonkun " sääntökirjankaan kanssa" ! Tai niin että jaetaan vuoroja hommiin. : (Mistähän sitä lähtisi liikenteeseen?
ap
Itsestä, tietenkin. Ja sanon tämän edelleen hyvällä. Et voi lähteä oletuksesta että miehen pitää muuttua-voit muuttaa vain itseäsi. Jos hyvin käy, kun olet muuttanut omia toimintatapojasi ja ajattelumallejasi, niin mieskin muuttuu, koska [b]kukaan ei ole yksin yhtään mitään[/b]. Eli kaikki mitä olemme, olemme vuorovaikutuksessa muihin. Ei voi olla itsekäs jos on yksin autiolla saarella, esimerkiksi. Oma käytöksesi ja asenteesi vaikuttaa muihin: jos kohtelet toista tietyllä tavalla, hän toimii tietyllä tavalla.
Ala elää sitä haluamaasi elämää, älä vaan jää voivottelemaan. Tee jotain itsellesi mukavaa, eikä pelkkiä velvollisuuksia. Jos on kiva että koti kiiltää mutta siivoaminen on liian rankkaa, hanki siivooja ja mene siksi aikaa vaikka kirjastoon. Jos miehesi on passiivisagressiivinen, niin älä mene siihen mukaan. Teet vaan omat juttusi hänen passiivisuudestaan piittaamatta. Muista kuitenkin että edelleen, ne standardit mitä esimerkiksi ulkoilulle ja siivoamiselle asetat, ovat sinun omiasi, eikä oikeasti voida velvoittaa että toinen vaan orjallisesti noudattaa niitä. Ihan samoin kuin ei voida olettaa, että sinä automaattisesti uhraudut lasten ja miehen työn vuoksi. Tajuatko mitä ajan takaa? Mieti mikä on tärkeää.
hankit hoitajan viemään lapset tarhaan jos urakehitys siitä on kiinni. Raha ei kuitenkaan ole mikään ainut autuaaksitekevä asia, että sun siksi tarvis kärsiä kun et saa toteuttaa itseäsi. Lapset on kaiketi hankittu yhteisymmärryksessä? Silloin on mieskin niitä velvollinen viemään tarhaan. Sukulaiset pitää värvät lastenhoitoapuun jos vain mahdollista, teineille voi maksaa lastenvahtina olemisesta yms ym. Mies voisi pitää vaikka hoitovapaata vuoden (jos lapset niin pieniä), niin pääsisit taas uran syrjään kiinni. Ei kenenkään talous siihen kaadu. JOs lapset ovat vanhempia nin sitä suuremmalla syyllä voit hellittää astenhoitovelvoitteista ja tehdä enemmän töitä.
Tää on sun ainoa elämä, muista se!
t:17
Vierailija:
Olisi tietysti ollut parempi että olisi ottanut asian puheeksi jo ennenkö lipsahtaa noin huonoksi tilanne. Onneksi olen itte niin laiska etten jaksaisi kaikkea itse enkä ole yrittänyt hurmata miestä kodinhengetär-roolilla seurusteluaikana, mies on heti tajunnut että joutuu asioita tekemään jos haluaa tehdyksi.
Meillä on just noin, että mies se yleensä tarttuu imuriin, kun sitä rupeaa villakoirat häiritsemään. Jos on itsestään antanut kaiken jaksavan kuvan ja sitä roolia vuosia vetänyt, niin voi olla aika vaikeaa miehen tajuta, että hänenkin pitäisi nyt yhtäkkiä rueta jotain tekemään.
meillä kävi niin, että kun mies oli työttämänä ja mä kävin töissä, niin mies enimmäkseen siivosi, tiskasi jne.. Oli ihanaa tulla kotiin, kun ei heti ollut vastassa tekemättömät kotityöt. Joskus jopa odotti ruoka valmiina ja sain istua suoraan ruokapöytään.
Kun mies pääsi takaisin töihin, ei hän enää tehnytkään niin paljoa kotitöitä, kuin ennen. Huomasin olevani todella ärtynyt, kun jouduin taas imuroimaan, tiskaamaan jne. Olin niin tottunut että toinen pitää niistä asioista huolen, enkä olisi halunnut käyttää vapaa-aikaani moiseen rehkimiseen.
Nykyään meillä menee niin, että minä hoidan viikkosiivouksen (joka on paremminkin kuukausisiivous) ja mies imuroi sitten useammin, kun häntä ne villakoirat alkaa ennemmin häiritä. Minä taas useammin tiskaan, mutta mies monesti tulee huuhtomaan avuksi.
Mutta ap kyseli neuvoja. Luulen että teidän suhteessa on paljon muutakin pielessä, kuin vain tämä kuka tekee mitäkin-asia. Kannattaa varmasti hankkia jotain ammattiapua, jossa voitte suhteenne solmuja lähteä avaamaan. Ammattilaiset osaavat ihan oikeasti auttaa tälläisissä asioissa!
On raskasta olla aina yksin vastuussa kaikesta, kyllä miehesi kuuluisi osallistua.
Miehesi voisi varmaan pienin askelin alkaa opetella itsenäistä lasten- ja kodinhoitoa.