Lue keskustelun säännöt.
Pk-seudulle " landelta" muuttaneet.
03.07.2007 |
Eli te, jotka olette syntyneet ja kasvaneet kehä 3:n ulkopuolella, esim. Järvenpäästä pohjoiseen päin. Ja olette muuttaneet pk-seudulle aikuisina, miten olette kotiutuneet sinne ja viihdyttekö?
Mietin vaan, että kun jos työnantajalta tulee joskus komento Helsinkiin pääkonttoriin niin mun on aika vaikea kuvitella itseni sinne asumaan. Joka kerta kun käyn siellä, tunnen kylmiä väreitä. Ihan tosi, en tiedä miksi , mutta mua ahdistaa se, että joutuisin asumaan siellä jossain pienessä rivariloukussa lasteni kanssa. Ja ruuhkat olis hirveet ja ryysis muutenkin. Ja ihmiset on jotenkin niin nyrpeitä, päiväätä ei edes kaupoissa sanota.
Sopeutuuko sinne? Luulen kyllä, että irtisanoutuisin ja etsisin täältä Keski-Suomesta uuden työn....
Kommentit (26)
Kyllä ne ruokakaupan kassat täälläkin tervehtii, tosin lähinnä " hei" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta täällä on työ ja mies joka paljasjalkainen stadilainen...kompromissina asutaan nykyään Espoossa kun ei ryökäle suostu muuttamaan pohjoisemmaksi. :o)
Mutta kyllä täällä ruuhkaa on. Typerää verrata johonkin Tokioon, onhan selvää että siellä on ruuhkaisempaa, mutta ei se mieltä yhtään paranna kun köröttelee 40 minuuttia viiden kilometrin matkalla.
Itse olen muuttanut 20-vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan ja kohta 20 vuotta pääkaupunkiseudulla asunut, mutta en minä siltikään itseäni helsinkiläiseksi/vantaalaiseksi tunne. Poismuutosta haaveilen, mutta eipä taida koskaan onnistua, työthän ne täällä pitää. Ei täällä nyt kauheaa ole, mutta kyllä pikkukaupungissa eläminen olisi jotenkin helpompaa ja " ihmisläheisempää" , jos vaan olisi niitä töitä.
Olen viihtynyt erinomaisesti. Tampereella käyn pari kertaa vuodessa sukulaisissa ja joka kerta tulee sellanen fiilis että äkkiä pois täältä... Takaisin Tampereelle en muuttaisi mistään hinnasta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin työn perässä tänne 7 vuotta sitten, vaikka olin aina ajatellut että ikinä en pk-seudulle muuta. Niin vaan asetuin Espooseen ja hyvin olen viihtynyt. Hyvin pian löytyi harrastuspiirit ja uusia kavereita, mikä edesauttoi sopeutumista. Toki asia oli hieman erilainen lapsettomalle sinkulle, vaikka lasten kautta voi toisaalta löytää helpomminkin samanmielisiä ihmisiä.
Omasta asenteesta kaikki on kiinni. Turha ylimielisyys on paras jättää sinne lähtöpaikkakunnalle :)
Olin kylläkin sieltä landelta päästyäni asunut muutamassa oikeassa metropolissa, joten sopeutuminen tälläiseen Helsingin kaltaiseen pikkukaupunkiin oli helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...18-vuotiaana. En ikikuuna päivänä muuttais pois enää, Helsinki on juuri sopivan kokoinen ja ne aidot stadilaiset ihania ihmisiä. Valitettavasti ne ap:n kaltaiset muualta tulleet nyrpistelijät vain pilaavat helsinkiläisten maineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeasti ymmärrä, mikä täällä nyt on muka niin pelottavaa.
Ja ei täällä mitään nyrpistelijöitä ole. Itse tervehdin aina ja kaikkia kauppoihin mennessäni ja aina olen saanut tervehdyksen, sekä ystävällistä palvelua.
Mitä sitten, jos ventovieraat ihmiset kävelevät vauhdilla ohi? Pitäisikö minun tuntea heidät kaikki ja jutella jotain turhanpäivästä?
Eipä minua ole kukaan landellakaan tullut tervehtimään ja jututtamaan. Mikä siis tekee stadilaista tässä tilanteessa niin " kylmiä ja kiireisiä" ?
Kummasti sitä tulee joka puolella tuttujakin vastaan ja luonnollisestikin juttelemma heidän kanssaan niitä näitä. Ja ihan jopa hymyilemme, uuuuuu!
Oikesti - mikä tässä on ongelma?
että siellä kotipaikkakunnalla on paljon tuttuja niin että joka kauppareissulla näkee aina jonkun jota tervehtiä ja jonka kanssa vaihtaa sanasen.
Sitten kun tulee Helsinkiin ei tunnekaan täältä niin paljon ihmisiä että niihin jatkuvasti törmäilisi. Kun sitten ei asioillaan tapaakaan tuttuja niin syntyy mielikuva että Helsingissä on kylmää ja tylyä kun kukaan ei tervehti.
Vierailija:
Mitä sitten, jos ventovieraat ihmiset kävelevät vauhdilla ohi? Pitäisikö minun tuntea heidät kaikki ja jutella jotain turhanpäivästä?
Eipä minua ole kukaan landellakaan tullut tervehtimään ja jututtamaan. Mikä siis tekee stadilaista tässä tilanteessa niin " kylmiä ja kiireisiä" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä on nyt 10 vuotta ja täytyy sanoa, että ei ole ollut tippaakaan enää pikkukaupunkiin ikävä.
Jos täällä jollain on kiire niin se ei haittaa minua, minulla ei ole kiire.
Vierailija:
että siellä kotipaikkakunnalla on paljon tuttuja niin että joka kauppareissulla näkee aina jonkun jota tervehtiä ja jonka kanssa vaihtaa sanasen.
JEp ja täytyy nähdä hieman vaivaa, että tutustuisi muihin ihmisiin. Ihan sama se onjos muuttaa stadista pois. Ei kukaan siellä pikku kaupungissakaan tuu hihasta vetämään ja kutsumaan grillibileisiin. Jos mä muuttaisin pk-seudulta pois ni mulla jäis tänne kaikki sukulaiset ja kaverit. Uudet sieltä landelta pitäis hankkia.
Vierailija:
Mitä sitten, jos ventovieraat ihmiset kävelevät vauhdilla ohi? Pitäisikö minun tuntea heidät kaikki ja jutella jotain turhanpäivästä?
Eipä minua ole kukaan landellakaan tullut tervehtimään ja jututtamaan. Mikä siis tekee stadilaista tässä tilanteessa niin " kylmiä ja kiireisiä" ?
Juu ei tätä asiaa ajatella ikinä toisinpäin. Ystävystyminen on ihan itsestä kiinni asuu sitte missä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheasti saa tehdä työtä päästäkseen mukaan.
me stadilaiset nyt niin kovin erillaisia olisimme. Varsinkin, kun varsin suuri osa tänne päätyneistä on kuitenkin landelta=)
Tietenkaan ei tuolla " kylilla" kaikille moikkailla syysta etta kaikki eivat tunne toisiaan.
sun paikkas on selkeesti landella.
Vaikeinta oli tottua rumuuteen, jota pk seudulta löytyy tosi paljon, varsinkin jos ei ole varaa luksusasumuksiin keskustan tuntumassa. Ei siihen rumuuteen kai totukaan, sitä ei vaan enää huomaa kun päivittäin näkee ne helvetilliset sähkölinjat, töhrityt laatikkohallit, kaikennnielevät tiejärjestelyt. Ja ruuhkat ahdistaa, työmatkoihin tuhraantuu päivässä ihan liikaa aikaa, jos asuu vähänkään kauempana eli siellä missä on varaa asua...
Toisaalta ihmisvilinään tottuu ja siitä alkaa nauttia. Kaupungista tulee koti, kun siihen tutustuu. Samalla tavalla kuin missä muualla tahansa. Pikkukaupunkihan Helsinki lopulta on.
kun menen keskustaan. Siis kun asuu maalla, niin on tosi rauhallista, mutta kaupunki taas täynnä ääniä, ihmisiä, autoja jne. Ei oikein tiedä, mitä ääntä ja liikettä pitäisi seurata, ja reagoi liikaa jokaiseen ärsykkeeseen. Asutaan Helsingin laidalla, ja täällä on tosi rauhallista, ei kuulu kotiin edes autojen melu, kun tuossa on vain kävelyteitä talon vieressä. Joskus voi olla kuukausi tai enemmänkin etten käy keskustassa (kun vauva syntyi, tajusin huhtikuun lopulla että viimeksi kaupungilla käydessäni meri oli jäässä =), ja täytyy sanoa, että silloin aikamoinen shokki iski päälle. kaupungin eloon kuitenkin tottuu nopeasti, ja nyt taas käydään kerran viikossa vähintään keskustassa ja kaupunki pienenee joka kerta siellä käydessä.
Ihmisiin olen tutustunut aina hyvin töissä - nyt tosin äippälomalla, niin lähinnä naapureiden kanssa jaksaa olla tekemisissä. Kun aloitin töissä, tutustuin heti kollegaan, joka oli samalta suunnalta tullut kuin itsekin ja onpa tullut paikallisiinkin tutustuttua. Toisin kuin jossain Turussa, jossa ystävystyin vain muualta tulleisiin.
Itse olen aina välillä miettinyt, että voisi asua jossain muuallakin - itselleni olisi töitä muuallakin - koska asuminen olisi halvempaa muualla. Mutta en halua muuttaa pois täältä. minusta on ihanaa, että on ääniä ja ihmisiä ympärillä, kaikki palvelut lähellä ja esim. jos haluaa paikkaan, joita on vain 1 Suomessa, niin se on Helsingissä ja sinne pääsee helposti ja nopeasti.
Aino asia, jota suosittelen välttämään on asunto ja työpaikka eri puolella kaupunkia, varsinkin jos työhön pitää mennä Manskua (Mannerheimintie) pitkin tai poikki. Itselläni työmatka oli tunti (omalla autolla tai julkisilla ihan sama) ja se oli aivan liikaa. Siis, eihän siihen matkaan mennyt niin kauan jos meni keskellä yötä tuon reitin, mutta työmatkat ajoittuvat samaan aikaan kuin muidenkin ja uskaltaisin väittää, että muita oli liikenteessä ruuhkaksi asti. Varsinkin kun oli kaikkea erikoisjärjestelyjä EU-kokousten aikaan matkan varrella.
Hyvin siis olen viihtynyt, ja tosiaan Helsinki ei ole vain se keskusta. Metsä ja meri alkaa heti keskustan ulkopuolelta.
ei täällä mitään ruuhkia tai ryysistä ole. Mene Nykkiin, Tokioon tai Pekingiin, siellä jo vähän onkin.
Minä muutin tuhannen asukkaan kylästä ja viihdyn erinomaisesti.