Minkä ikäisen lapsen kanssa on mielestäsi kaikkein rankinta?

Vauva-aika yöheiräilyjen takia...ja sitten todennäköisesti murrosikä

t: 6xäippä ( 3-15 vuotisia)

minusta raskainta oli se 2-4 kk, kun ei enää nukkunut niin paljon kuin pieni, mutta ei viihtynyt yksin yhtään. Sitten kun pääsi liikkumaan edes mahalta selälleen jne alkoi helpottaa. Muutenkin vauva kiinnostui siinä vaiheessa jutuista eri tavalla, pystyi tekmäänkin jotain kotona ja kaveri vain katseli.

Oikeastaan kaikki iät on helppoja, tai ei meillä ainakaan ole vielä mitään hankaluuksia ollut. Lapset ovat 4- 18-vuotiaita.

ovat olleet " lastenleikkiä" noihin aikoihin verrattuna.

Tuon vanhemmasta lapsesta ei kylläkään ole vielä kokemusta. Mutta nyt kun on uunituore vauva, niin nautin kyllä vauva-ajasta täysillä vaikka valvottaakin öisin. Kun tietää mitä on edessä... :)

t. neljän äiti

Silloin lapsilla koliikki. Nukuin yleensä 15min kerralla. Kerran viikossa ehkä 2h kerralla. Unenpuutteessa kaikki tuntuu vaikealta.



Minulla tosin on lapset vasta 1.5v ja 3.5v joten ei ole hirveästi kokemusta miten lapset käyttäytyy eri ikäisinä.

Esikoinen on ollut helppo. Nyt uhmaiässä mutta ei nytkään ns. " vaikea" .

Kuopuksella myös uhma ja hänen kanssaan tulee taisteluja tulevaisuudessa...

Yhden kanssa oli uhmaiässä.



Yhden kanssa ei ole vielä koskaan (nyt 9v) ollut rankkaa.



Jne...



t. viiden äiti

Ehkä 0-6 kk oli rankinta tähän saakka. Veikkaan, että murrosikä ei kovin paljon helpompaa liene....

yhdessä iässä on yksi vaikeaa, toisessa toinen, samalla joku helpottuu kun joku vaikeutuu

Tähän mennessä kaikkien kanssa on vaikeinta ollut eka vuosi. Sen jälkeen elämän on ruvennut rullaamaan.

Eniten olen inhonnut aikaa, jolloin he olivat 4-vuotiaita.



Mutta jos ajattelen, mikä yksittäinen asia on raskainta on lasten jatkuva vaatiminen. Kun haluan omaa aikaa, vaikka istua tässä koneella, niin koko ajan joku haluaa jotain, vaatii jotain. Se on raskainta. Tuntuu, että lapsi imee minua kuiviin.



Kuopukseni oli kovin itkuinen vauvana, se oli jotain koliikin tapaista joka iltaista huutoa. Istuin keinutuolissa joka ilta ja keinutin. Se ei ollut mielestäni kuitenkaan raskainta. Koska minun ei henkisesti tarvinnut antaa mitään. Riitti, että pidin sylissä ja keinutin.

Puolensa on jokaisessa vaiheessa. Toinen on fyysisesti helpompi, toinen henkisesti. Ja aika kultaa muistot...

Kävelin päin seiniä ja itkin. Kun lapsi alkoi liikkumaan ja nukkumaan niin oli aivan ihanaa.

Kokemusta vajaat 2v ja pahinta oli 3-4 kk. Vauva ei päässyt liikkeelle ja turhautui helposti ja tarvitsi koko ajan viihdyttämistä.

Ja 19 tarkoitti 3-4kk iässä.

ehkä kolme lasta yhdessä, 3 vuotias uhmis, 4 vuotias uhmis ja uunituore 3 viikkoinen vauva...

Olihan se pikkuvauva-aika rankkaa kun sai yöllä herätä tunnin välein, mutta muutoin ei se niin rankkaa ollut eli oli enempi fyysisesti rankkaa kuin henkisesti. Henkisesti rankenmpaa on nyt uhmaikäisen kanssa joka ei usko mitään ja kaiken saa sanoa sataan kertaan. Onneksi ei sentää ihan koko ajan...*huh*

Siis, jos on vähänkään itkuisemmasta tapauksesta kysymys. Toki usein helppojen vauvojen äidit kokevat jonkin muun ajan, kuten uhmaiän, raskaampana, mikä on ihan luonnollista. Jos vauva on helppo, niin silloinhan sen kanssa on oikein leppoisaa.



Mihin perustan väitteeni? NO, yksinkertaisesti siihen, että jos vauva valvottaa paljon, ei äiti saa nukuttua. Ja kun tämä sitten kertautuu useille kuukausille, niin ilman unta ei kukaan jaksa loputtomiin. Tämän rinnalla " henkisesti" haastavat ajat kuten uhmaiät ovat " lastenleikkiä" , kuten joku kirjoitti. Siis tämä yhtään väheksymättä uhmaiän haastavuutta, mutta ilman unta ei immeinen oikein toimi ja se vaikuttaa kaikkeen.