Lue keskustelun säännöt.
MUN HERMOT EI KESTÄ!!!
16.07.2007 |
Siis meillä tyttö 2v1kk, vaihdettiin noin viikko sitten pinnasänky jatkettavaan.. Nyt neitistä on NIIIIIN v*tun kiva juoksennella ympäriinsä (eilen tätä kesti 4h, peräti klo 00.30 vahingossa nukahti) ja ottaa yövaippa pois ja istua potalla muka " pissillä" viiden minuutin välein = tekosyy että voi yrittää nousta sängystä pois. Kaikkea on yritetty ja yöunet eikun lyhenee; tyttö nukahtaa aina vaan myöhemmin ja herää joka aamu siinä seittemän aikaan. EI suostu päiväunia nukkumaan jne.. Voitte varmaan arvata millasia on päivät meillä.
Tänäänkin tyttö huusi ja raivosi päivällä väsyksissään niin paljon että oksensi isänsä päälle. Viideks minuutiks nukahti autossa ja heräs uudestaan raivoomaan. Noi raivarit kestää aina niin kauan, kun on nukkumaanmenoaika ja sillon tuo raivoominen muuttuu juoksenteluksi ja kikattamiseksi tuolla omassa huoneessa. Ovella käydään koputtelemassa oikein tarkotuksella että varmasti isi ja äiti kuulee, että täällä ei oo nukkumisesta saat edes omassa sängyssä olemisesta tietookaan (meillä on liukuovi tytön huoneessa ja se ei ole koskaan kokonaan kiinni; pikkunen rako kuitenkin että nähdään mitä siellä tapahtuu).
Ikinä ei oo ollut nukkumisessa ongelmaa, ja nyt ollaan ihan sekasin kun on koko päivärytmi menny perseelleen. Toinen natiainen syntyy pian ja vieläkö pitää tuon esikoisen kanssa sitten riehua? AAARGH!
Miten teillä muilla, kauanko on kestänyt tällainen " juoksenteluvaihe" , ennenkuin alkuinnostus on menny ohi? Tiiän kyllä, että joskus tää helpottaa mut se ei lohduta nyt, ku väsyttää niin älyttömästi ja yks vaan kikattaa tuolla. Ai ku hauskaa..
Tuntuu että kaikkea on kokeiltu, nyt on vaan ollu tapana että sänkyyn viedään mitään sanomatta, peitto päälle ja hei hei, hyvää yötä. Mut pari minuuttia ja taas alkaa kikatus. Joskus tekis mieli ärähtää ihan kunnolla mut auttaako sekään sitte mitään. Huoh...!!!!!
(KYLLÄPÄ muuten helpotti valittaa täällä. AH.)
Kommentit (50)
olisi keksittävä. Sillä kun saa tuon juoksentelun pois, kun matkasängystä ei pääse itse pois. Meillä 2v3kk poika joka nukkunut toistaiseksi matkasängyssä, kun tuli toinen poika vain 1v5kk ikäerolla (eli hän on nyt 10kk), hyvin on mennyt illat ja päiväunille menot kun on ollut tuo matkasänky. Huutelee kyllä illalla pari kertaa vettä, ja pusuja ja ahaleja, mutta muuten suht rauhallista. Juttelee pitkään sngyssään, mutta nukahtaa sitten lopen kyllä sinne. EN jaksaisi kyllä muuten, kun on kuitenkin tuo vauva nukutettava ja hoidettava iltaisin ja öisin. Tämä on toiminut meillä hyvin.
Tsemppiä sulle rajusti!!!
Ei ole helppoa noiden 2-vuotiaiden kanssa, on ne selliasia jukuripäitä!!!;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan kun on talossa kaksi murrosikäistä jotka valvovat myöhempään kuin yhdeksään. Ei todellakaan huvita naida napsauttaa siinä keittiön pöydällä kun samalla 13v kuuntelee oven takana että mitäs ne vanhukset touhuaa, sama olohuoneessa, oven takana 15v.
Eli arvon sekstailijat, odottakaa vain murrosikää, 13v on hiukan eriasia kuin 2v.
Ap:lle neuvoksi samaa kun taisi 4. ja 5. neuvoa, eli sänkyyn ja sanot hyvä yötä, toisellakerralla sanot että nyt nukutaan ja sen jälkeen et mitään vaan viet aina vaan takaisin. JA OLET MÄÄRÄTIETOINEN KUN TEET TÄMÄN, ET JÄÄ EPÄVARMANA SÄNGYN TAI OVEN VIEREEN.
Ehdotin sivelyä, jotta ap saisi homman katkeamaan jollaintavoin- omasta kokemuksestani voin sanoa, että usein pienten kanssa huomion ohjaaminen muuhun toimintaan on helpompaa/tehokkaampaa kuin kieltäminen ja käskeminen. En väitä, että keinot olisivat kaikille lapsille samat, ja toimisivat samalla tavalla!
t. superhypermamma
Vierailija:
Vierailija:Noita juoksuja oli alkuunsa, mutteivat ne ikuisuutta kestäneet. Lapsi vietiin takaisin ja pysyttiin rauhallisena muttei menty leikkiin mukaan lapsen kanssa.
Ota sulka tai sivellin käteen, laita lapsesi sängylle mahalleen ja kutittele hänet selästä uneen. Ensinnäkin aistiärsyke on niin voimakas, että lapsi unohtaa muun (esim. vaivaavat hampaat) ja toisekseen hetki on lapselle nautinnollinen, ja meillä lapset ainakin nukahtavat tuolla kikalla melko nopeasti.
Ensinnäkin kun minä päätin, että lapsi ei sängystä tuu pois, niin kyllä se olis ikuisuuden kai kestänyt. En päästänyt lasta pois sängystä, mutta puolen vuoden jälkeen lapsi edelleen yritti sieltä pois yhtä innokkaasti kuin koko ajan. Kyllä se hyvinkin ikuisuudelta tuntui, eikä edes toiminut. Sitten perheneuvolan ohjeiden mukaan myöhäistettiin nukuttamisaikaa, muutettiin isän roolia ja pidettiin ne hyvät iltarutiini, mitkä jo olivat. Näin lapsi oppi nukahtamaan reilussa puolessa tunnissa, mikä oli meille suuri saavutus.
Toiseksi: lapsi ei edes kestänyt silittelyä. Sivellin olisi tehnyt hänet varmasti hulluksi. Hän on tunneaistiltaan todella herkkä. Mutta nyt kun ikää on kertynyt, niin hän on oppinut sietämään erilaisia kosketuksiakin. Ja ihan tavallinen poika on eikä mikään erityislapsi.
Mutta nuo teidän kuvitelmanne erinomaisuudestanne ovat kyllä hyvin naurettavia. Moni muu sen tietää, mutta ymmärrettävästi ette itse sitä huomaa.
Meillä lapset on nukkuneet yli 3-vuotiaaksi asti pinnasängyssä. On iso ja tukeva Brion pinnasänky. Siirtymisestä jatkettavaan sänkyyn ei ole ollut sitten mitään ongelmia.
Eihän nyt mikään 2-vuotias pysy jatkettavassa. Ovat niin höseltäjiä kaikki.
Kyllähän meilläkin 2-vuotias pääsee jo kevyesti pois pinnasängystään, mutta silti kokee sen turvallisena ja nukahtaa sinne helposti.
Lisäävät melaniimin (vai mikä se valohormoni nyt olikaan) tuotantoa eikä anna kunnon yöunta. Kannattaa sammuttaa ne kun lapsi on nukahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei anna valoakaan juuri 5-10cm pidemmälle.
Eri asia muunlaiset yövaloa sitten.
Mut nyt kiitollisena totean etta ompas mulla helppo lapsi. Ei mitaan juoksenteluja vaan iltarutiinien jalkeen asettuu nukkumaan. JOskus saatta ittekseen lueskella kunnes uni tulee. vessaan menee vain ku on oikeesti asiaa. Han on nyt 4v. Muistan et oli toi juoksu kausi jossakin vaiheessa, ei heti kun jatkettavaan siirrettiin (1v) vaan myohemmin, noin 2v iassa. Siina vaiheessa kuskailtiin vain takaisin sankyyn ilman puheita ja oppihan se jo viikossa parissa et eipa kannata juosta ku ei siita oo mitaan iloa. Yovalona meilla on ikeasta ostettu himmea lamppu. Ilman sita ei nukkuisi kun pelkaa pimeaa, samoin kuin aitinsa pienena.
Ap, tsemppia ja jaksamista. Oot vain jamyna ja osoitat lapsellesi etta sina paatat koska se nukkumisen aika on, eika sitten enaa nousta, saati aleta leikkimaan. En suosittele enaa paluuta pinnasankyyn tai matkasankya, vaan nyt asetatte vaan ne rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan tykkää nukkua lasteni vieressä, potkivat ja inisevät. Hyvin ollaan opetettu huutamatta ja juoksematta. Tuolla tuoli oven välissä -menetelmällä.
Läheisyyteen on aikaa, ja se on iltasatu niin luettuna, että lapsi on sylissä. Päivällä saa olla sylissä jne. Mutta yöllä käydään nukkumaan omaan sänkyyn.
Mulle olisi mieletön kärsimys istua puol tuntia nukuttamassa isoa lasta.
Se on omasta saamattomuudesta johtuvaa, jos lasta ei jaksa " kouluttaa" hyvin keinoin itse nukahtamaan rauhallisesti.
Ei se ole pingottamista, jos lapsen opettaa yksin nukahtamaan, päin vastoin. Terveen lapsi-vanhempi suhteen luomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei häiritse vieressä meidän lapset ei INISE! Minusta on ihanaa nukkua lapsen vieressä. Kaikki imetykset sun muut on käyneet kuin luonnostaa ei tarvi taistella mistään asiasta.
Meillä on vähän laajempi seksireviiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luetaan pojalle iltasatu, ja sitten jäädään lastenhuoneeseen pötkölleen siksi aikaa että lapsi nukahtaa, tai ainakin melkein nukahtaa.
mukana on muki vettä..
aika hyvin menee jo, kun lapsi tietää, että ei auta venkoilla. satu luetaan, sitten laitetaan valot pois yölamppua lukuunottamatta, ja sitten isi/äiti alkaa " nukkua" omalla paikalla, ja joskus muksu nukahtaa oitis, toisinaan puolen tunnin päästä, mutta pysyy petissään, kun tietää että ei siinä enää aleta seurustelemaan..
ei ole yhtään omaa aikaa, saati aikaa miehen kanssa jos aina joku lapsi vielä sängyssäkin välissä nukkumassa. Huh huh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni pääsen PALJON helpommalla makaamalla max 20 minuuttia lapsen vieressä kuin palauttamalla hädissään olevan lapsen sänkyyn n. 20 kertaa kolmen tunnin aikana.
Onko niin vaikeata ymmärtää? Lapsia on monenlaisia.
ja annoin tulla väliimme nukkumaan, nyt nukahtaa samantien kun valo on sammutettu ja yölläkin jos herää vaikka painajaiseen, saadaan heti rauhoittumaan. Kaikki olemme nyt paljon pirteämpiä hyvien yöunien ansiosta.
No mitä niitä lapsia kasvattamaan? ajan myötä kasvavat ja oppivat sitten uudenlaisia kujeita ja ne vanhat unohtuvat.
Jutskaillaan olkkarissa keittiössä terassilla. Sekstaillaan vierashuoneessa saunassa suihkussa keittiönpöydällä..elämä on toisilla ei!
kysyn vaan ? kun asiat voi tehdä helpomminkin..eikä lapsi mene pilalle vaikka ei joka asiassa kasvata naama punasena.
minusta taas vanhemmilla kuuluu olla myös se oma huone. Ihan sama vaikka panis keskellä ajotietä, mutta joskus sitä saattais kaivata lepoa ihan omassa sängyssä kahdestaan. Ei kukaan jaksa olla vanhempi 24/7. Yön aikana ladata niitä akkuja.
Ja mitä tekin vielä hereillä tähän aikaan? Niin, kun ei voi sänkyyn mennä kun se lapsi on siellä röhnöttämässä! Mitä jos haluaisikin vaikka lukea kirjaa myöhemmin illalla. Ai nii mut lapsi nukkuu sängyssä. Se on sitte mentävä sohvalle lukemaan. Ja paneskelut hoidettava keittiössä kun ei olla tajuttu lasta kasvattaa.
3-vuotiaan pelleilyyn ja pesin sen väkisin. Olin ihan märkä, samoin kylppäri. Puhdasta tuli ja lapsi meni tyytyväisenä hyräillen sänkyyn. Meillä vanhin on jo 7, mutta edelleen joko luen iltasadun tai laulan iltalaulun niin että jokainen saa valita yhden lempilaulun. Nukahtavat yleensä hyvin.
Pienempänä laitoin makkarin eteen tuolin;jos eivät nukkuneet, sitten oli istuttava siinä. Jos ei pysynyt siinäkään, mä istuin itse ja pidin kiinni kunnes kaveri talttui ja halusi nukkumaan. Siis vaihtoehdot illalla on tasan nukkuminen tai tuolilla kökötys. Joskus meinasi tulla itsellekin itku, mutta tepsi hyvin.
Musta tuntuu että lapset kaipaa ihan fyysisiä rajoja, pelkät sanat eivät vielä tuo turvaa, vaan tieto siitä, että vanhempi on vahvempi- ihan konkreettisesti- (eikä tietenkään oikeesti satuta), vähän kuin eläimillä, että sen vahvuus on ehdotonta. Ja 2-4-vuotiasta on vahvempi, mutta jos tuon kysymyksen jättää epäselväksi, teini-ikäiselle ei kyllä enää pysty samaa tietoa välittämään.
Joten voimia, kärsivällisyyttä!