MUN HERMOT EI KESTÄ!!!

olla naama punasena oltu, vaikka ollaan pois pinnasängystä siirryttykin. Noita juoksuja oli alkuunsa, mutteivat ne ikuisuutta kestäneet. Lapsi vietiin takaisin ja pysyttiin rauhallisena muttei menty leikkiin mukaan lapsen kanssa.



Yö on nukkumista varten, ja jokaisen on tarkoitus nukahtaa omaan sänkyyn. Yöllä saa tulla viereen, jos pelottaa tms. mutta eipä ole sitäkään tapahtunut kuin pari kertaa.



Mulle ollut aina tärkeää, että lapsi ei pelkää omaa sänkyä, eikä yksinnukahtamista. Huudatuksia ei ole harrastettu, ja miksi olisi tarvinnutkaan, kun sänky on tuttu ja turvallinen paikka.

Ota sulka tai sivellin käteen, laita lapsesi sängylle mahalleen ja kutittele hänet selästä uneen. Ensinnäkin aistiärsyke on niin voimakas, että lapsi unohtaa muun (esim. vaivaavat hampaat) ja toisekseen hetki on lapselle nautinnollinen, ja meillä lapset ainakin nukahtavat tuolla kikalla melko nopeasti. Meillä on tällä tavoin päästy noista hysteerisistä kausista lasten kanssa ohitse ts. juoksentelu ym on loppunut ja unohtunut muutamassa päivässä. - jonka jälkeen lapset ovat taas nukahtaneet ihan itsekseen.

noi ehdotukset parhaita eli viet vain takaisin sänkyyn. Meillä 4v ja alle 2v js nukkuvat samassa sängyssä ja sovussa. sen on vain opettanut lapsille että iltalukemisen jälkeen pät tyynyyn ja unten maille. Itse en ainakaan tekisi sitä karhun palvelusta itselleni, et menisin viereen nukkumaan ; ) ja sullekin vauva syntymässä.

Meillä lapsi oli tasan vuoden ikäinen kun " muutti" lastensänkyyn, ongelmitta.

Kiitos hyvistä vinkeistä, nelosen konstit kuulosti sopivimmilta meille. Alankin heti huomenna soveltaa. Hahaa, eipä neiti aavistakkaan että äippä se huomenillaksi valmistautuu hyökkäykseen ;)



Vielä kysyn yövalosta, jos olette käyttäneet niin millaista? Onko hyvä esim. sellainen tosi heikosti valaiseva pistorasiaan kiinnitettävä tms.? Oletteko lukinneet kaikki lelut ym. kaappiin öiksi, ettei huoneessa ole taatusti mitään kiinnostavaa?



Meillä ei tule kyseeseen perhepeti; on yhtä helvettiä koko yö ja kukaan ei ole aamuun mennessä nukkunut silmällystäkään. Neiti vaati oman rauhan omassa huoneessa. Tosi on että meitä on moneksi; niin lapsia kuin aikuisiakin. Omassa huoneessa on nukkunut 6kk iästä saakka tämä meidän tytteli siis ja aina hyvin sujunut.. Myöskään viereen en mene enkä oven edessä ala kyttäämään, siitä neitonen vasta riemastuisikin: ai tällä tavalla riehumalla saa äitiä hypitettyä näin! No way :D



Ja totisesti, muistan tämän toisen kanssa aloittaa jatkettavaan totuttelun aiemmin. Osaa sitä tehdä varmasti monta, monta muutakin asiaa toisin seuraavan lapsen kanssa, virheissä kun on se hyvä puoli että niistä oppii :D



Voimia KAIKILLE vanhemmille, tää ei oo aina ruusuilla tanssimista! Koitetaan jaksaa ;))

Ainakin mun lapset ovat yliväsyneenä vaikea saada nukkumaan ja pysymään sängyssä. Omillani(4 pienillä ikäeroilla) lapsillani sama " vika" Käyvät tosi helposti ylikierroksilla ja eivät nuku, ei päivällä eikä yöllä. Olen huomannut että aikaistamalla nukkumaan menoa joksikin aikaa nukkuminen alkaa taas sujua. Esikoista kuskasin ekana iltana 100 kertaa takas omaan sänkyyn, tokana iltana vain 50 kertaa, kolmantena 10 kertaa ja sitte se alko sujua. Kakkosen täytyi saada kattoa sängyssään kirjaa ennen nukahtamista, kolmonen oli unelma nukahtamisen suhteen, nelosen kanssa saikin taistella. Lapseni ovat olleet reilut 1 v kun siirtyivät omaan isontytön/pojan sänkyyn. Vieressä makuuta en suosittele vaan kärsivällisyyttä ja periksi antamattomuutta. Kyllähän sä nyt yhden pienen lapsen voitat.

Meillä isi sai nuorimman pysymään parhaiten sängyssä.

Illat kannattaa yrittää rauhottaa. Meillä oli iltap, hammasp, satu, siunaus, peittelyt, hyvät yöt. Tarjoilu loppu hyvän yön jälkeen samoin kuin puhuminen lapselle. Lapseni eivät ole todellakaan helppoja, mutta taistelut kyllä kannatta oman ja lapsen jaksamisen vuoksi. Riitoja myös miehen kanssa vähemmän.

Eli kellä kokemusta noista yövalohommista, millaista valoa käytätte ja sammutatteko kun lapsi nukahtanuut vai ennen sitä jne.



Kertokaa, kertokaa :) Hyviä neuvoja ei koskaan ole liikaa.

nykyään himmennetään käytävän valo

Relatkaa nyt hyvä ihmiset vähän niin kaikki on paljon tyytyväisempiä.

Meillä on myös menestyksekkäästi totutettu 3 lasta isoon sänkyyn näin:

1) iltarutiinit - pesut ja pisut ja iltasatu sylitellen. Joka ilta samaan aikaan.

2) Valot pois ja hyvää yötä

3 EI enää puhetta

4) esikoisen kohdalla istuttiin tuolissa hämärässä huoneessa kunnes nukahti - voipi siinä vaikka lueskella hyvää kirjaa... :) Kuopuksen vieressä maattiin :) - molemmissa tapauksissa oppivat nopeasti nukahtamaan

Nyt jo ovat isompia - ja edelleenkin nukkuvat mielellään :D Tarjoitan tällä sitä, että nukkumaan menosta on tullut heille mielyttävä kokemus.

Vierailija:

minusta taas vanhemmilla kuuluu olla myös se oma huone. Ihan sama vaikka panis keskellä ajotietä, mutta joskus sitä saattais kaivata lepoa ihan omassa sängyssä kahdestaan. Ei kukaan jaksa olla vanhempi 24/7. Yön aikana ladata niitä akkuja.

Ja mitä tekin vielä hereillä tähän aikaan? Niin, kun ei voi sänkyyn mennä kun se lapsi on siellä röhnöttämässä! Mitä jos haluaisikin vaikka lukea kirjaa myöhemmin illalla. Ai nii mut lapsi nukkuu sängyssä. Se on sitte mentävä sohvalle lukemaan. Ja paneskelut hoidettava keittiössä kun ei olla tajuttu lasta kasvattaa.

Jos lapsi ei pysy jatkettavassa, niin jatkakaa vielä pinnasängyssä. Sillähän ongelma hoituu. Miksi turhaan väsyttää itsensä asialla, minkä ei tarvi olla mikään ongelma. Ja vauvalle voi hankkia toisen pinnasängyn. Niin meillä oli.



Mutta jos väkisin haluatte just nyt ottaa sen jatkettavan käyttöön, niin miten hölmöjä te oikeen ootte, jos vaan kuuntelette oven takana, kun lapsi hilluu huoneessan. Se lapsihan pitää pitää siellä sängyssä ihan aikuisen omin käsin, niin pysyy siellä. Ei sängystä hypitä pois, kun sinne ollaan nukkumaan kerran menty.



Kyllä huomaa, että teillä on nukkumaan käyminen käynyt ennen helposti. Nyt olette ihan kädettömiä, kun lapsi vähän kokeilee rajoja. Alkakaapa vanhemmiksi, ja asettakaa lapselle se vaivainen raja, jota lapsi teiltä niin pyytää. Yksinkertaista.

Vierailija:

Noita juoksuja oli alkuunsa, mutteivat ne ikuisuutta kestäneet. Lapsi vietiin takaisin ja pysyttiin rauhallisena muttei menty leikkiin mukaan lapsen kanssa.

Ota sulka tai sivellin käteen, laita lapsesi sängylle mahalleen ja kutittele hänet selästä uneen. Ensinnäkin aistiärsyke on niin voimakas, että lapsi unohtaa muun (esim. vaivaavat hampaat) ja toisekseen hetki on lapselle nautinnollinen, ja meillä lapset ainakin nukahtavat tuolla kikalla melko nopeasti.

Ensinnäkin kun minä päätin, että lapsi ei sängystä tuu pois, niin kyllä se olis ikuisuuden kai kestänyt. En päästänyt lasta pois sängystä, mutta puolen vuoden jälkeen lapsi edelleen yritti sieltä pois yhtä innokkaasti kuin koko ajan. Kyllä se hyvinkin ikuisuudelta tuntui, eikä edes toiminut. Sitten perheneuvolan ohjeiden mukaan myöhäistettiin nukuttamisaikaa, muutettiin isän roolia ja pidettiin ne hyvät iltarutiini, mitkä jo olivat. Näin lapsi oppi nukahtamaan reilussa puolessa tunnissa, mikä oli meille suuri saavutus.

Toiseksi: lapsi ei edes kestänyt silittelyä. Sivellin olisi tehnyt hänet varmasti hulluksi. Hän on tunneaistiltaan todella herkkä. Mutta nyt kun ikää on kertynyt, niin hän on oppinut sietämään erilaisia kosketuksiakin. Ja ihan tavallinen poika on eikä mikään erityislapsi.

Mutta nuo teidän kuvitelmanne erinomaisuudestanne ovat kyllä hyvin naurettavia. Moni muu sen tietää, mutta ymmärrettävästi ette itse sitä huomaa.

Mutta siinähän sitten korjaat sitä satoa, minkä olet kylvänyt.

ei ole kenenkään parhaaksi tuollainen " minä oon paras ja mikset tee näin ja näin!" AP kysyi neuvoja ja vinkkejä nukuttamiseen. Niitä voi antaa ystävällisemmin. Ja hyvä pointti oli aikaisemmalla että sama neuvo/ohje ei päde kaikkiin muihin lapsiin! Yksi konsti toimii toisilla ja toinen toisilla.



Me ollaan alkuun silitelty lapsia unille, nyt päätettiin että on aika opetella nukahtamaan itsekseen. Alku aina hankalaa- sanonta pätee tässä asiassa. Se on alkuun tappelua ja itkua mutta kun löytää sen mikä keino tepsii meillä, alkaa touhu sujumaan. Joku ilta istä hulinaa kestää tunti tai kaksi ja joskus on hiljaista alle puolen tunnin.

Ja että joka ei niin ole älynnyt tehdä on ihan kyvytön äiti. Vaan on taas jäänyt kertomatta, että miten se opettaminen on tapahtunut.



Minä nukutan lapseni. Kolmessa vuodessa olen ehtinyt yrittää ihan jokaisella neuvolla minkä vain keksitte, jotta lapsi nukahtaisi helpommin ja itsenäisemmin. Olen lukenut kirjallisuutta ja keskustellut asiantuntijoiden kanssa. Vaan kun mikään ei auta.



Ja sitten täällä toiset katsoo asiakseen haukkua nukuttamistapani. Ja kun minullekin todella kelpaisi se parisuhdeaika ja oma rauha iltaisin. Niin ei paljon naurata, kun sitten ilkutaan, että onpa teillä kurja elämä kun sitä ei ole, mutta siinähän kärvistelette nukuttamisenne kanssa.



No niin on kurjaa, mutta minkä minä sille voin, kun huonosti nukkuvan lapsen kanssa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa! Joten minä olen täällä nimettömän juuri niin epäystävällinen kuin haluan sellaisille ihmisille, jotka haukkuvat vielä lisää, kun elämä on muutenkin kurjaa.

Vierailija:

Miten teillä muilla, kauanko on kestänyt tällainen " juoksenteluvaihe" , ennenkuin alkuinnostus on menny ohi? Tiiän kyllä, että joskus tää helpottaa mut se ei lohduta nyt, ku väsyttää niin älyttömästi ja yks vaan kikattaa tuolla. Ai ku hauskaa..

Että ei sun kannata hermojasi vaivaisessa viikossa menettää vielä.

Nykyajan äiti valittaa miksi ei saa lastaan tekemään jotain asiaa. Ettekö te talipäät tajua että teidän pitää komentaa lapsi nukkumaan, syömään jne? Jos lapselle vain hissuttelee, niin tässä on tulos, saatte juosta hänen perässään vielä viidenkin vuoden kuluttua ja hermot on ihan loppu jo silloin! Tiukkuutta vaan peliin, kyll se siitä!!!

Vierailija:

Ja mitä tekin vielä hereillä tähän aikaan? Niin, kun ei voi sänkyyn mennä kun se lapsi on siellä röhnöttämässä! Mitä jos haluaisikin vaikka lukea kirjaa myöhemmin illalla. Ai nii mut lapsi nukkuu sängyssä. Se on sitte mentävä sohvalle lukemaan. Ja paneskelut hoidettava keittiössä kun ei olla tajuttu lasta kasvattaa.

Tälle vastaajalle kommentoisin, että kyllä minulla on valot päällä ja luen kirjaa vaikka lapsi nukkuu sängyssä. Röhnötän siellä itse ihan normaalisti. Jos sänkyyn mennessäni lapsi on vallannut " puoleni" , niin siirrän hänet keskelle, saattaa havahtua, mutta nukahtaa samantien. Yleensä ei edes havahdu. Eikä meillä haittaa potkimiset ja inisemiset - meillä on sikeäunista väkeä koko porukka.

En ole tykännyt lapsena nukkua yksin - en ollenkaan. Meillä lapsi sanoo, että sitten nukkuu yksin kun on koulussa. Se riittää mulle :) Lapsi nukkuisi omassa sängyssään omassa huoneessaan, mutta siellä pitäisi olla vieressä ja mieluummin oma leveä parisänky kolmisin kuin kaksin pieni nuorisosänky. En pakota lastani nukkumaan yksin, jos hän ei halua, eikä siitä ole mitään haittaa.

Meillä siirryttiin pinnasängystä pois 1,5-vuotiaana eikä lapsi nouse ilman lupaa sängystä kun sinne on mennyt - ei ole kertaakaan noussut, vaikka muuten on vilkas ja välillä nukkumaanmeno kiukuttaakin (tai nykyään aika useinkin) - vanhemmat kuitenkin päättää nukkumaanmenoajasta, ei lapsi.

Minuakin on kauhisteltu että voi hirveetä, nukutat lasta! ei meillä koskaan ole semmosta tehty jne jne jne .... Mä en ymmärrä että miten se nukuttaminen on joidenkin mielestä niin hirveä rangaistus jos aikaa menee jokseenkin kohtuullisen verran (en nyt tarkoita mitään tuntien sessioita). Itse nukutan 2-vuotiasta niin että makoilen hänen sängyn vieressään. Eilen meni vartti ja nukahdin itsekin. Ei minulla yleensä siinä vaiheessa ole kiire minnekään ja on ihan mukavaa (no ei aina ;)) istua ihan rauhassa ja hiljaa hetki... etenkin kun tiedän että lapsi nukkuu rauhallisesti juuri tuolla menetelmällä. Sitähän ei tiedä kukaan miten asiat muuttuvat uhmaiän lähestyessä mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

mutta muuten kannatan nukuttamista. Meillä aikuinen istuu lukemassa käytävällä lasten huoneiden ovien edessä vieläkin vaikka alpset on jo 5- ja 7-vuotiaat. Tähän on tultu asteittain niin, että kuopusta " pideltiin" sängyssä 3-vuotiaaksi ja siliteltiin, hierottiin, komennettiin, lahjottiin vaihtelevalla menestyksellä. Vieläkin rauhoittuiminen on hänelle vaikeaa ja tulee iltoja jolloin hän pyörii sängyssä ja supisee leluilleen tunnin ajan, mutta parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.



Ehdottomasti olen sitä mieltä, että älä päästä lasta juoksentelemaan! Kaikki liikkuminen piristää ja pelleilyllä lapsi vain pitää itseään ylivirkeänä ja jaksaa valvoa vielä pidempään. Laita mukava tuoli lapsen huoneen ovelle, ota kirja käteen ja istu siinä vahdissa - tai vielä parempi jos värväät miehen tähän puuhaan. Te ette nimittäin saa tuota nukkumista sujumaan 100-prosenttisesti ennen vauvan syntymää ja sittenhän kaikki menee taas sekaisin, ja silloin on tosi tärkeää että isä kelpaa laittamaan esikoisen nukkumaan kun sinulla voi olla vauvan kanssa muita hommia.

Mun neiti 4 vee on aina pitänyt jonkinlaista showta nukkumaanmenon kanssa. Temppuilu alkaa uudelleen jos on tapahtunut jotain tavallisesta poikkeavaa, esim. kesälomamatka tai yökyläily.



Sen voin sanoa, että mikään vieressä istuminen tai makaaminen ei tule kyseeseen missään nimessä. Niin monta kertaa on sitä temppua kokeiltu ja käytäntönäkin pidetty vuosien varrella. Nukahtaminen pidentyy parilla tunnilla, kun vieressä on äiti, jota voi kiskoa nenästä, kutittaa tai muuten vaan kertoilla päivän tapahtumista, vaikka lapsen touhuihin ei reagoi mitenkään. Uni tulee parhaiten yksin omassa sängyssä, vaikka välillä se siellä pysyminen nousee ongelmaksi. Silloin toteutetaan muutama ilta tota sänkyyn palauttamista.