torutko/ kiellätkö aikuista tilanteessa jossa ilman muuta toruisit/ kieltäisit lasta?

Taitaa olla miehen puoleisia sukulaisia...

uhmakohtauksen lällästelyyn syyllistyi äitini ystävätär, fiksu, koulutettu ja maailmaanähnyt ihminen. tilanne jatkui vaikka kuinka ja kauan (tai sitten ahdingossani tunsin niin) vaikka kaikki muut ruokapöydän ympärillä vaivaantuivat selvästi. uhmaikäinen oli äitini sylissä rohkaistavana (oli turhautunut kun ei osannutkaan sellaista minkä oli luullut osaavansa). huomasin että minä ja äitini reagoimme täsmälleen samalla tavalla, käännyimme poispäin lällästelijästä ja puhuimme toisillemme hänen ohitseen, ikäänkuin suljimme hänet tilanteesta pois. ja yritimme rauhassa puhua lapselle, joka selkeästi loukkaantui ja hämmentyi lällästelystä.

lällästelijä itse koki olevansa hauska ja osoittavansa lapselle että tämän huuto on naurettavaa ja turhaa (ja olihan se, mutta uhmaikäinen tuskin nolaamalla rauhoittuu). lisäksi hän ei osannut lukea tilannetta niin että olisi huomannut muiden vaivaantuvan.



rohkaisu siinä tilanteessa oli ruokailun suunnilleen normaalia jatkamista ja juttelua tavalliseen, ystävälliseen sävyyn, tyyliin " joo noi isot haarukat voi olla vähän hankalia käyttää, haitanneeko tuo, vedät lusikalla vaan. eikös oo aika hyvää kalaa kumminkin? blaa blaa.."

Onneksi tuttavapiirissä ei tunnu olevan noin huonosti käyttäytyvää porukkaa.

Viisivuotiaamme kylläkin saattaa suorasanaisena torua aikuisiakin. Jos joku vaikka sanoo, että ruoka on yök, lapseni saattaa sanoa, ettei niin saa sanoa, pitää sanoa, ettei ruoka maistu tällä kertaa. Olen yrittänyt opettaa lapselle, ettei kannata aikuisia oikoa. Kaikki kun eivät tykkää siitä...

Sehän vain juuri pitää sitä tilannetta yllä ja edesauttaa tuollaisia.

Heitämpä ilmaan kysymyksen: Miksi lapsilta kielletään asioita vaikka aikuiset tekee koko ajan?

En ole ap, mutta ihmettelen moista " neuvoa" kyllä! Ihan varmasti itse kannustan ja lohdutan sekä rohkaisen lastani tilanteessa, jossa hän on epäonnistunut ja siitä hermostunut. Jos annan vain olla, niin kohtaus ei mene ikinä ohi, ap:n tavalla toimien menee nopeammin ja lapsi monesti toteaa rauhoituttuaan, että kyllä hän vielä oppii =)

sori jos ilmaisin iseäni sekavasti!



ap

ja jäädä vatkaamaan, vaan suunnata lapsen huomio toisaalle. Muuten se sama on edessä kun yrittää seuraavan kerran ja kynnys vain kasvaa ja se huudon määrä.



t. 5-vuotiaan uhmiksen ja 2-vuotiaan uhmiksen äiti

ongelmana ei nyt ollut tavallinen uhmakohtaus, vaan typerä aikuinen, joka ryhtyi pilkkaamaan viisivuotiasta. Ja sellaiselle minä sanoisin aika napakasti, jos tilanne tulisi eteen.

Vierailija:

ja jäädä vatkaamaan, vaan suunnata lapsen huomio toisaalle. Muuten se sama on edessä kun yrittää seuraavan kerran ja kynnys vain kasvaa ja se huudon määrä.

oikeasti kiinnostaisi kuulla onko muista luontevaa ja helppoa kasvattaa ja oikaista aikuista ihmistä samalla tavalla kuin lasta? miksi se tuntuu minuta niin kamalan hankalalta?



ap

niitä törttöjä aikuisia ei ehdi mukaan kuvioihin. Mutta kun jäädään höösäämään, kaikki alkaa sooloilla ja ratkoa tilannetta omilla keinoillaan.



14

Ihan vaan asian vierestä.

koska sinä et hoitanut lapsen uhmaa, vaan mummo. Siitähän saa selvän kuvan, että muillakin on lupa siihen sekaantua.

siis, edellä kuvaamassani tilanteessa, mitä IHAN TARKALLEEN OTTAEN sanoisitte kiusaavalle aikuiselle? sori tosiaan kun joudun kyselemään näin hölmöjä, mulla vähän vippaa sosiaalisten tilanteiden kohdalla.



siis esim. " älä viitsi kiusata lasta."

" ei oo kiva lällättää kun toista harmittaa"

vai mitä?



ap

Vierailija:

koska sinä et hoitanut lapsen uhmaa, vaan mummo. Siitähän saa selvän kuvan, että muillakin on lupa siihen sekaantua.

lapsi istui muorin sylissä kun tilanne alkoi, muori hoiti homman ihan luonnikkaasti (yrittäen olla välittämättä ystävättären määkymisestä), ja kohtaus oli ohi noin 2 minuutissa. tämän jälkeenkin, siis lapsen jo rauhoituttua ja yrittäessä jatkaa syömistä, aikuinen kiusaaja väänteli naamaansa pöydän toiselta puolen ja imitoi lasta " vää! yäää! byhyy!" .

ap

ja siellä sitten istuit minuuttitolkulla ja sallit sen??

Vierailija:

ja siellä sitten istuit minuuttitolkulla ja sallit sen??

mistä pääsenkin takaisin alkuperäiseen kysymykseeni: miten oisin järkevimmin puuttunut tilanteeseen? siis tarkalleen ottaen. oon jo tunnustanut olevani sosiaalisesti kömpelö. menin tilanteessa hämilleni ja lukkoon.

lällästelijä on semmoinen ihminen jonka olen tuntenut aina, joka on ollut läsnä mun lapsuudessa jne. mun on hankala asettua tavallaan auktoriteettina tällaista tyyppiä (tai ketään aikuista) vastaan.

ap

se oli se toinen aikuinen, joka käyttäytyi typerästi, et sinä. Joten vaikka et ollutkaan sanavalmis, niin lapselle voit aina jälkenepäin sanoa, että tämä aikuinen käyttäytyi huonosti/typerästi ja aikuisetkin välillä käyttäytyy niin.

Ja ensi kerralla voit vaikka kysymysmuodossa ja liudentaen ehdottaa, eiköhän riittäisi jo, niin ei ehkä tunnu niin kapinoivalta. Jos tämä on henkilö on oikeasti fikus ja käytös oli vain kokemattomuutta lasten kanssa, niin tajuaa vihjailemallakin. Ja jos ei tajua, niin sinun kannattaa alkaa miettiä, onko ko. henkilö kunniotuksen arvoinen.