Tiesitkö, että vielä 50 vuotta sitten Suomessa morsiuspuvut olivat useimmiten mustia?

Minä ensin sinisessä ja toiseen avioliittoon mustissa.

...kun mietin omia 40-luvulla naimisiin mennneitä isoäitimorsiamia (valkoiset puvut) tai kun katselee Hesarin kultahääpäivä-ym. hääkuvia.



Kokemukset siis eteläisestä Suomesta.

Aikaisemmin oltiin sitä mieltä, että valkea morsiuspuku ja huntu kuuluvat vain neitsytmorsiamille, mutta nykyään tällaista ei edes yritetä uskotella. Lähes kaikki nykyään naimisiin menevät parit ovat asuneet yhdessä ja monilla on jo lapsiakin. Valkeaa morsiuspukua huntuineen käytetään perinteen takia, ja ainakin ensimmäistä kertaa vihittäessä se on sopivaksi katsottu asu.



Varhaisina aikoina morsiuspuku ei eronnut tavallisesta muodikkaasta juhlapuvusta. Kun morsiamelle hankittiin häihin uusi puku, se pysyi hänen parhaana pukunaan niin kauan kuin se mahtui hänen ylleen ja siirtyi sitten ehkä tyttärelle perinnöksi. Vain puvun lisänä käytettävät kruunu ja seppele ja morsiuskorut tekivät siitä hääpuvun. Säätyyhteiskunnan aikana oli lisäksi tarkoin määrätty, mitä materiaaleja ja kuoseja kukin sääty sai käyttää, joten aatelis- ja porvarismorsian eivät voineet pukeutua samalla tavalla, vaikka olisivat sattuneet olemaan yhtä rikkaita.



Koska morsiuspuvut olivat aikansa muotipukuja, ne eivät olleet nimenomaan valkoisia vaan kulloisiakin muotivärejä ja -kankaita. Tosin 1600-luvun ruhtinashäissä morsian saattoi käyttää hopeakankaista morsiuspukua. 1600-luvun häät kestivät monta päivää ja morsiamella oli eri puku joka päivänä.



1600-luvun lopulla kukkakuvioinen silkki tuli muotiin ylempien säätyjen pukukankaana, samoin 1700-luvulla. Niinpä morsiuspuvutkin olivat usein kukallista silkkiä. Valkoisia morsiuspukuja alkoi esiintyä 1700-luvulta alkaen, uusklassisessa muotivaiheessa, kun valkea väri alkoi symboloida viattomuutta. Vuodesta 1778 Ruotsissa ja Suomessa käytettiin morsiuspukuna myös ns. kansallista ruotsalaista pukua, jonka kuningas Kustaa 111 oli suunnitellut maansa säätyläisille lähentääkseen säätyläisiä ja tavallista kansaa. Kansalliseen ruotsalaiseen pukuun kuului musta villa- tai silkkipuku, punainen silkkivyö, valkeat irtokalvosimet, koristeltu kaulus ja rintalappu, johon saattoi kiinnittää häissä käytettävät korut. Säätyläiset kyllästyivät pian tähän kuninkaan luomukseen ja lahjoittelivat epämuodikkaiksi tulleita kansallisia pukujaan kuten muitakin vanhoja pukujaan alempisäätyisille, palvelusväelleen ja papinrouville, jotka usein toimivat talonpoikaismorsiamien pukijoina ja lainasivat näille morsiusasuja. Tästä sai alkunsa talonpoikaisten kruunuhäiden morsiamen puku, jota Suomessa paikoitellen käytettiin 1900-luvulle asti.



Säätyläisten parissa valkoinen kävi yhä suositummaksi, ensin varakkaimmilla. Nimittäin jos naisella oli valkoinen silkkipuku, hänellä oli myös musta ja värillisiä juhlapukuja. Vaatimattoman puvuston ainoa puku oli musta. Kansan parissa oli sen takia musta morsiuspuku tavallinen vielä pitkälle 1900-luvulle, kun säätyläiset olivat jo aikoja sitten siirtyneet valkoisiin.