Lapsi tulossa mutta kuka on isä?

älä ressaa, pärjäät yksinkin. ero voi tulla muistakin syistä. olipa vauva kenen vaan niin yhtä rakas se sinulle on ja onhan se sun lapsi kuitenkin.



t. samassa jamassa ollut

minosa:

tuo on aika yleistä

Toivottavasti ei ole...

Yhdellä läheisellä ihmisellä oli sama tilanne, paitsi että hän petti miestään, tuli raskaaksi ja nyt lapsi on syntynyt, testit tehty ja odotellaan kumpi on tytön isä. Poikaystävä vai tämä yhdenillanjuttu...

Koko odotus aika oli vaikeaa heille, kuten kaikille heidän läheisilleenkin. Ja nyt voi enää vaan toivoa...



En nyt olisi ihan samaa mieltä siinä, että tämmöiset tilanteet kovin yleisiä olisivat. Mutta saatuhan näitä, " paremmillekkin" ihmisille näköjään...!



En myöskään jaksa uskoa, että tällaisessa tilanteessa se mies joka siinä isä toivoo olevansa (olettanut olevansa), tulee ainakaan alkuun saamaan sellaista tunnesidettä lapseen, kuin " normaali" tilanteessa. AINAKIN alku jää todennäköisesti viileäksi " isän" ja lapsen välillä, siihen kannattaa varautua, sehän on TÄYSIN ymmärrettävää.

Jos mies isäksi osottautuu, täytyy vaan toivoa, että tämä asia ajan myötä unohtuu, eikä sitä KOSKAAN kaiveta esille lapsen aikana, vaikka olisi millainen riita! Ja toivottavasti isä pystyy luomaan siinä tapauksessa lapseensa todellisen ja syvän siteen.



Onnea!

En voi kuin toivottaa sinulle tsemppiä vaikka onkin laiha lohtu. En voi kyllä ymmärtää, miten ketään voi syyllistää tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet ennen suhteen alkua. Ymmärrän jos on myrtsinä pettämisen seurauksista, minä olisin pelkästä pettämisestäkin, mutta että vanhoista asioista. Silloinhan täytyisi olla neitsyt ennen suhdetta ja sitä ei taida nykyään enää kovin moni vaatia. Onhan se toisaalta varmaan vaikea olla isänä lapselle, joka ei ole oma. Monet siihen kyllä pystyvät. Voisiko hankaluus olla siinä, että mies on ajatellut lapsen olevan hänen ja nyt toisenlainen mahdollisuus on ollut melko kylmää vettä päin naamaa. Että ei kestä ajatusta, että lapsi ikäänkuin vietiin häneltä pois. Jos toisaalta on kanssasi vain lapsen vuoksi, niin sanoisin, että anna mennä. Lapsen vuoksi kannattaa aina yrittää, mutta ei mahdottomia. Siinä kärsii eniten se lapsi.

Mutta voimia siis sinulle, toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin

eijaksaolla:

n. 2 viikkoa ennen kun tapasin nykyisen avopuolisoni olin yhdynnässä toisen miehen kanssa.. En uskaltanut kertoa miehelleni mitään vaan hän joutui kuulemaan sen muualta uutena vuonna.. On todella rankkaa odottaa tietoa siitä kumman lapsi on. Laskettu aika on 4.7 ja viikkojen mukaan lapsi olisi avopuolisoni.. Vielä pitäisi ainakin 10 viikkoa odottaa että saa asian selvitettyä. Meidän suhteemme on ollut pitkään tosi vaikeeta ja tiedän olevani syyllinen siihen.. En ymmärrä minkä takia mieheni jäin ja pistää minut kärsimään teostani joka päivä.. Olemme sopineet että jos lapsi ei ole hänen hän lähtee.. Pelottaa aivan sairaasti.. Onko jollain mitään lohduttavaa sanottavaa???

Hei!

Kirjoitat alussa että n. 2 vko:a ENNEN kuin TAPASIT nykyisen miehesi olit ollut yhdynnässä jonkun toisen miehen kanssa.

Asiahan on ollut ENNEN teitä, joten et voi sille mitään että lapsellasi on toinenkin isäehdokas.

Jos tämä avopuolisosi on ymmärtäväinen hän ei jätä sinua tämän asian vuoksi: minusta se on eritt. törkeää SINUA kohtaan: Sinähän rakastat nykyistäsi; et sitä yhdenillanjutun miestä.

Voittehan te silti olla ikäänkuin perheenä, vaikka mies ei olisikaan lapsesi biologinen isä.

Minulla on aiemmasta avoliitostani lapsi; poika, ja nykynen mieheni on lapselleni " isä" ts. isäpuoli, eli sellaisessakaan tapauksessa mieheni ei voinut sanoa, että OK sinulla lapsi jätän sinut. Mitä siitä olisi tullut ? Eiköhän tässä aikuisia olla!?

Voimia, ja koita jaksaa. Asioita ei kannata mielessään suurennella.

Ehkäpä haluaisit jotain keskusteluapua, voisit sitä hakea esim. perheneuvolatyöntekijältä, tai joltain psykologilta tms. ? Olisi ensiarvoisen tärkeää että sinä hyväksyt tilanteesi - ja jos se on miehestäsi kiinni ota hänet vielä mukaan keskusteluihin.