G: Entä mikä parasta synnytyksessä? (syntymän lisäksi tietty)

miehen kanssa yhdessä vauvan hoitoa. Oltiin molemmat niin maan perusteellisen avuttomia. Se oli suloista, euforista aikaa.

ollut enää raskaana!

Hii haa!

Ja lopettää hysterisointi ruoan suhteen. Minä en vaan pysty olemaan noudattamatta kaiken maailman sääntöjä. JA IHANAA kun vatsa pieneni kertaheitolla, en ole koskaan tykännyt vauvamahoista.

kolmantena päivänä sairaalassa katsoin jalkojani ja ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen tunnistin ne omiksi jaloikseni (oli loppuraskaudessa olleet kuin kaksi pöhöttynyttä pylvästä)

Ja se oma urheuden ja onnistumisen riemu.



Mutta ehdottomasti upeinta tietty se oma ihana lapsi...

oih... iski kauhea kaipuu...

Vierailija:

Mulla se, kun kätilön painaessa istukkaa irti, hän naksautti puoli vuotta vaivanneen selkänikaman tms. paikalleen. Mikä autuas ja kevyt olo!

Mun synnytykset ovat olleet todella rajuja, ja ehkä parasta niissä on ollut ainoastaan se, ettei ole tarvinnut kauaa kärvistellä ja spinaalipuudutus on toiminut kuin unelma. Muuten mun mielestä synnyttäminen on aika syvältä ja poikittain (se olisikin mukava tarjonta) :P.

Synnyttäminen ei ole valkoisen miehen hommaa...

Vierailija:

Synnyttäminen ei ole valkoisen miehen hommaa...

Autuain olo tuli siinä vaiheessa, kun pääsi sieltä keskitysleiri-sairaalasta kotiin. Uudelleen en mene.