mihin wicat uskoo?

Kuten useimmissa uuspakanallisissa uskonnoissa, myös wiccassa pidetään luontoa pyhänä ja Jumaluutta luonnossa läsnäolevana. Tämä käsitys pohjautuu Euroopan ei-kristillisiin ja esikristillisiin uskontoihin.



Melko yleisesti voidaan sanoa wiccoille olevan yhteistä mm. seuraavat seikat:



- Positiivinen suhde luontoon pyhänä



- Ihminen koetaan osana luontoa, ei ylempänä eikä alempana



- Naisten asema tasa-arvoisina tai johtavina papittarina



- Oman kokemuksen korostaminen



- Muiden uskontojen suvaitseminen



- Kaikenlaisen käännyttämisen pitäminen epäsuotavana



- Seksuaalisuus ja ruumiillisuus hyvinä ja pyhinä asioina



- Henkilökohtainen yhteys Jumaluuteen



- Kaikilla mahdollisuus toimia pappina/papittarena



- Elementtisymboliikan käyttö (ilma, tuli, vesi, maa, henki)



- Erilaiset covenrakenteet



Wiccaa harjoittavat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään, eklektikoihin ja traditionalisteihin. Eklektikolla tarkoitetaan omaa henkilökohtaista polkuaan eri lähteistä yhteen sovittaen luovaa wiccaa. Traditionalistit ovat jonkin tradition jäseniä, ja noudattavat sen tapoja vaihtelevassa määrin. Tänä päivänä enemmistö Suomen wiccoista on eklektikkoja ja harjoittaa uskontoaan yksin.



Wiccaan liittyy luonnon syklien juhlistaminen ja niihin liittyvät rituaalit. Yleensä huomioidaan vuoden jakautuminen kahdeksaan ns. aurinkopyhään, sekä kuun vaiheet (täydet kuut ja/tai uudet kuut).



Pyhää kirjaa ei ole. Ns. Varjojen Kirja on yksittäisen wiccan luoma kokoelma hänelle tärkeitä tekstejä, tai ryhmän, covenin taikka tradition jäsenille yhteinen.



Covenilla tarkoitetaan ryhmää wiccoja, jotka harjoittavat uskontoa yhdessä. Coven voi olla hyvinkin muodollinen, valikoiva ja suljettu rakenne, jossa pyritään " täydellisen rakkauden ja luottamuksen" ihanteeseen, tai vapaampi jäsenten mieltymysten ja tradition mukaan. Avoimissa ryhmissä, joiden tarkoitus ja rakenne vaihtelee suuresti, ryhmästä saatetaan käyttää muita nimityksiä, kuten noitapiiri tai piiri.