Nyt vasta tajuan, miksi jotkut mieltävät synnytyksen helpoksi,

Olen pahoillani etten joutunut ponnistamaan kuin 20 minuuttia.

minulla oli kivuton avautumisvaihe. Kivut tulivat vasta, kun olin 8 cm auki. Revi siitä.



Tosin ponnistuskivut olivat kamalat. Ne kaikki viisi minuuttia... (puhun kuopuksesta, esikoisen kohdalla se kesti pidempään).

Onhan se ihan eri asia kärsiä 2min kuin 2h

Ekan lapsen ponnistusvaiheessa yks kätilö miltei makasi mun päällä runnoen lasta ulos, itse ponnistelin minkä kerkesin ja toinen kätilö avitti käsin lasta ulos. Meni kauan, syynä todella lyhyt napanuora.



Toisen sain ulos alle 2 minuutin. Oli todella erilainen kokemus.

..ei se ponnistus tuntunu niiiin kamalalta. Kamalinta oli synnytyksessä se hiton avautumisvaihe (viimeset sentit), ku oli niin hirvittävät supistukset. ponnistus kesti mulla kuitenkin tunnin, mut se oli jollain lailla helpottavan tuntuista verrattuna siihen avautumiseen...



Ja kaikista ärsyttävintä oli synnytyksen jälkeinen olotila kaikkine vaivoineen...



Luullakseni sitä " helppoutta" ei voi mitenkään mitata...

Toiset voivat omistautua lapsilleen enemmän kun toiset, tiedä nyt sekin.

Ponnistaimen tuntui lähinnä helpotukselta ;-) kivuliaan supistuksen aikana sai sentään tehdä jotain. Ponnistusvaihe kesti 20min, koko synnytys 9h.

Hirveintä oli ne tunnista toiseen lähes tauotta tulevat supistukset avautumisvaiheessa, joka kesti 20 h.

Kun paikat oli täysin auki alkoi ponnistusvaihe joka on kestänyt kaikkien kolmen kohdalla pari minuuttia, kaksi ponnistusta ja lapsi ulkona.



Lisäksi olen osannut rentoutua avautumisvaiheessa supistusten välissä ja ottaa ilokaasua oikea-aikaisesti siitä on kiinni auttaako ilokaasu vai ei. Pari kertaa otin väärään aikaan ja suppari tuli päälle todella kovalla kivulla joten tiedän että ajoitus on ilokaasun käytössä kaiken a ja o, se tulee ottaa ennnakoivasti. Ilokaasua aletaan hengittää silloin kun edellinen supistus on loppunut.



Olen antanut kropan tehdä töitä vastaanlaittamatta ja synnytykset ovat edenneet hyvin.



Kätilöille olen ollut ihanneasiakas, en ole kiljunut, kiroillut enkä lyönyt ja haukkunut heitä.



Minulle on sanottu että olen hyvä synnyttäjä.



Raskausajatkin on sujuneet erinomaisesti, raskaus ei ole haitannut muuta elämää, ei rakastelua eikä heikentänyt työkykyäni - olen ollut elämäni kunnossa.



Imetykset ovat onnistuneet samoin lastenhoito aivan luonnostaan.



Täytyy heittäytyä synnytyksen mukaan koko kehollaan ja mielellään.



On upeaa olla nainen !

Onko se nyt todellakin niin ihmeellistä, että synnytyksiä tosiaankin on erilaisia.

Jossa kysytään av:n tyypillisiä kysymyksiä ja vastauksia.

blaa blaa bullshittiä. Minä olen ollut viherpipertäjä ja luomuhörhö ja asenne synnytykseen oli sen mukainen silloin vuosia sitten. Opettelin rentoutumista cd:ltä ahkerasti ja niin edelleen. Koetin synnytysken aikana luonnonmukaisesti kävellä ja tein kaikenlaisia lantionpyöritys- sun muita liikkeitä. Ja haaveilin tiestysti epiduraalittomasta synnytksestä ja synnytysjakkarasta jne. HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA! Kuule 11. Sun helppo synnytys ei ollut pelkästään sun rentoutumisten ja oikeiden ajatusten ansiota :DDD. Uskon kyllä että tuo pitää tiettyyn rajaan asti paikkaansa, mutta todellakaan kaikki synnyttäjät ei pääse auvoon vain ottamalla synnytykseen oikean asenteen.

se on se sanaikä helpottaa.. kolme tuskaista nopeaa synnytystä takana ilman puudutuksia. Yksi helppo nopea puudetettu synnytys, joka oli todellakin HELPPO synnytys, ei paljon sattunut koko aikana. Kohta edessä taas synnytys ja vaikka tapan saadakseni puudutuksen, niin se on kuin päivä ja yö kun vertaa puuduttamatta ponnistamiseen.

Mutta avautumisvaiheet aivan kamalia (käynnistys epäkypsässä tilanteessa), juuri tyyliin " ensin pelkään kuolevansa ja sitten, ettei kuolekaan..." . En todella sanoisi helpoiksi synnytyksiksi, vaikka loppuvaihe oli helppo

joillain esim. kohdunsuu avautuu todella helposti (voi olla huonokin asia), esim. 5 senttiä auki ilman ensimmäistäkään supistusta, toisilla jo eka sentti on todella tuskallinen. Tämä on ihan anatomisista, fysiologisista syistä johtuvaa, ei henkisistä... ja tietysti esim. vauvan koko (lähinnä päänympärys) ja asento vaikuttaa sitten ponnistusvaiheessa.

Ei kipuja, vaan sai keskittyä siihen olennaiseen, eli synnyttämiseen.

Avautumisvaihe sen sijaan oli todella kivulias, enkä todellakaan sano synnytyksen olleen helppo.

kroppa sellainen, että synnyttäminen ei ole sulle niin kovaa että taju meinaa mennä. Tosi kivaa kun sieltä janan helposta päästä sitten huutelet janan toisessa päässä oleville, jotka ei " osaa rentoutua" . Jos kipu on hallinnassa, ok, rentoutuminen varmasti auttaa asiaa edelleen. Mutta jos sulta sahataan kättä irti ilman puudusta, kuinka paljon luulet että oikea asenne ja rentoutuminen auttaa asiaan?

Itselleni yritettiin laittaa epiduraalia, mutta se ei auttanut mitään.

Hermojuuriahtauman kaularangassa kokneena synnyttäisin ennemmin kymmenen lasta joten kyllä tiedän mitä kipu voi olla.