Onko teistä outoa, jos aikuinen ihminen ei uskalla olla yksin esimerkiksi
kesämökillä tai omakotitalossa? Mulla on kaveri, joka ollut lapsesta asti tosi säikky. Siis ei uskaltanut ikinä kävellä missään pimeäällä ( hyvä tiettyyn rajaan asti), ei uskaltanut nukkua teltassa pihalla, koska pelkäsi koko ajan murhaajia ja kuunteli joka rapsausta.
Nykyään on perheellinen eikä uskalla olla esimerkiksi kesämökillä yksin lasten kanssa yötä vaan tulee kaupunkiin jos mies työmatkalla yms. Mitä mieltä?
Kommentit (31)
silloin se on kyllä jo sen verran vakava juttu että hakisin kyllä lääkärin apua.
Minua pelottaisi olla mökillä tai jossain telttaretkellä kaukana muusta asutuksesta yksinään, jos en voisi varmistaa että kännykkä toimii. Ainakin jonkun täytyisi tietää missä olen ja osata tarvittaessa tulla hakemaan. Siis eniten pelkään että sairastuisin tai loukkaantuisin niin etten pääsisi hoitoon. Ihmettelen miten jotkut uskaltavat asua jossain, missä lähimpään sairaalaan on satoja kilometrejä. Lapseni ovat saaneet joskus niin pahoja hengenahdistuskohtauksia, että en uskaltaisi heitä viedä monen tunnin matkan päähän kauas sairaalasta (vaikka nyt onkin hyvät astmalääkket kotona).
Maailmahan on pullollaan kaikenlaisia fobioita.
Ainakin mun ystävä on niin pumpulissa kasvatettu kuin vaan olla ja voi ja vanhemmat näyttäneet aina sellaista esimerkkiä...
Mikä naisia oikein vaivaa?
Mä en tunne ketään miestä joka ei uskalla olla yksin kotona tai mökillä....
Itse en tosiaan pelkää pimeää ja kaupungissa kävelen kadulla vaikka keskellä yötä. Sen sijaan en voisi kuvitella olevani mökillä, metsän keskellä yksin yötä. Enkä asuvani omakotitalossa. Sen verran ole kauhuleffoja katellut, että tiedän aina olevan riskin jonkun hullun tai murjaajan tulevan... ;)
Kyllä minuakin pelottaisi yöpyä esim. teltassa omakotitalon pihalla, ties mikä Ulvilan murhaaja sinnekin tulisi. Samoin inhoan pimeällä liikkumista varsinkin syrjäteillä tai muuten hiljaisilla teillä.
En kuitenkaan ole mikään pumpulissa kasvatettu. Mielestäni kyseessä on ihan terve pelko. Onko se ap:n ystävän omakotitalo yksin jossain syrjäseudulla vai onko lähellä muitakin taloja?
heräilen yöllä ja säpsähtelen hereille, nään unia jossa mun kimppuun hyökätään.
nukun yössä keskimäärin 3 tuntia kun mies poissa
Kuka tahansa hullu voi tulla, epätodennäköistä mutta mahdollista. Sieltä et sitten mihinkään pääse jos niin käy.
tarkoitin siis että en kesämökillä uskaltaisi olla mutta omakotitalossa (sisällä) uskaltaisin yksin olla yötä jos omakotitalo ei missään syrjässä muusta asutuksesta.
kotona jos joudun oleen yksin yötä pakko jättää valot päälle ja nukun tosi huonosti. Kait pelkään että joku tulee ja myös ns yliluonnollisia asioita.
Uskomatonta, että joissakin naisissa vielä elää tuollainen " itse en itseäni voi pelastaa mutta mies kyllä" -ajattelu....
Miten voisi elää ilman miestä, jos tulisi vaikka ero? Roikkuisi paskassa miehessä, koska ei osaa olla edes yhtä yötä yksin?
Vanhemmista tarttuu muuten pelot tosi tehokkaasti lapsiin...
Mutta jokaisellahan jotakin pelkoja on. Itsellä verikoe ja humalaiset miehet. Verenluovutuksessa käyn aika ajoin tekemässä hyvän teon itselleni ja muille. Humalaisten pelosta en pyri tietoisesti eroon, enkä edes pistä pahakseni, jos periytyy lapsilleni.
RisaMaya:
Uskomatonta, että joissakin naisissa vielä elää tuollainen " itse en itseäni voi pelastaa mutta mies kyllä" -ajattelu....
että PELKO ja AJATTELU on yksi ja sama asia. Rautalangasta: Jos pelkää jotain ei siihen välttämättä järkevä ajattelu auta. Jos se turvaketju auttaa niin mitä sitten?
mieheni kanssa, jos olisin sellainen.
Asumme omakotitalossa maaseutumaisessa ympäristössä lähellä pikkukaupunkia. Lähimpään naapuriin on n. 300 m.
Jos täällä alkaisi pelätä, olisi kyllä talonsa vankina. Mieheni saattaa olla toistakin viikkoa poissa kotoa, eikä minua ole vielä koskaan pelottanut, vaikkei ole katuvaloja tms.
Vierailija:
Vanhemmista tarttuu muuten pelot tosi tehokkaasti lapsiin...
Mun äiti ei pelkää pimeää ja yksin mökillä oloa eikä ukkosta, mutta mä pelkään.
Toisaalta mun äiti pelkää ahtaita paikkoja, mutta mä en.
Itse asun omakotitalossa eikä meillä ole edes verhot koskaan kiinni. Nytkin olen ihan ypöyksin ja nautin rauhasta ja hiljaisuudesta.
että pelkoja on enemmän naisilla? En mä usko, että niin on.
Minua ainakin ällöttää ainakin jo se että tiedän että kuka tahansa voi kurkistaa ikkunasta sisälle jos ei siis verhoja edessä. Siksi asunkin kerrostalossa. Onhan näitä muiden kimppuun hyökänneitä, eräskin pariskunta murhattiin omakotitaloonsa, Kirkkonummen kaksoismurha 1991 jne.
Asutaan kerrostalossa, mutta esim. lapsuudenkodissani vanhempieni omakotitalossa en uskalla olla yksin yötä, korvessa sijaitsevasta kesämökistä puhumattakaan.
Meilläkin mies usein matkoilla, yleensä en pelkää kotona, mutta joskus oli niitäkin aikoja, kun mies oli esim. kuukauden poissa ja minä pelkäsin peiton alla koko yön; vasta aamuyöstä, kun Hesari kolahti luukusta sisään sain unenpäästä kiinni.
Muuten olen aika normaali ja monissa asioissa hyvinkin rohkea, hermot vaan aina välillä tekee tepposensa.
Itse olen usein yksin kotona yötä omakotitalossa ja joskus hieman pelottaa, koska meillä kävi pari vuotta sitten murtovarkaita, kun nukuimme.