Minua ärsyttää olla erilainen kuin muut.

Ja miksi kuvittelet elämän olevan mielenkiintoista jos löytyisi kaltaisesi? Eikös se olis aika tylsää?

Mikä on " outo" musiikkimaku? Mä kuuntelen klassista, mutta en mitään Vivaldia... Vaan Mahleria, Bruckneria, Shostaa... Ja oon outo monen klassista kuuntelevankin mielestä. Tykkään ranskalaisista leffoista, Auditionista, Almadovarista, ja vähän sellasista hämäristä taideleffoista.



Mä pukeudun kun keski-ikäinen bisnesnainen (joku kuvaili noin), vaikka oon parikymppinen opiskelija. Tai ei mulla oo mitään yhtenäistä tyyliä. Mulle ei henkkamaukasta löydy mitään.



Noh, ootko yhtä outo kun mää, ap?

Huomaan usein etenkin suuremmissa porukoissa käsittäväni asiat ihan erilailla kuin muut, en tiedä, mitä milloinkin pitäisi tehdä ja olen usein " ulkona" tilanteesta. Mun mielestä on usein aivan normaalia tehdä sellaista, mitä muut pitävät hölmönä. Tutut tilanteet sujuvat paremmin.

Vaikea selittää, mutta en osaa olla niin kuin muut.



Leffa- musiikki yms. maulla ei ole niin väliä, mutta sen haluaisin, että osaisin valita vaatteet, jotka eivät erotu. Tai siis eivät erotu omituisuudellaan. Esim. mun uusia vaatteita harvoin kukaan kehuu tai sanoo näteiksi, korkeintaan saan sellaisia teennäisiä " no ne sopii sulle" tai " aika erikoiset" -kommentteja.

Outoja värejä? Erikoisia malleja? Kuvia?



Itse taas sain kavereilta lahjaksi vihreän paidan, koska mun vaatteet on aina valkosia, mustia tai punaisia.



Itse ajattelen niin, että pidän sellaisia vaatteita, joissa itse viihdyn. Tosin tietty jos niistä saisi kuulla outoa kommenttia, en välttämättä viihtyisi niin hyvin.

Leffa- tai musiikkimaku, haloo - en taida tietää läheisimmistä ystävistänikään, millaiset niillä on. Tosi vaikea kuvitella, että joku yli 14-vuotias voisi olla SILMÄTIKKU tuollaisen vuoksi.

Toi vaateasia ei oo niin kovin tärkeä, otin sen vain esimerkiksi.



Tavallisista vaatekaupoista vaatteeni yleensä ostan, mutta olen huomannut, että olen ehkä vähän tätimäinen, suorastaan mummomainen joskus. Yleensä ne vaatteet, joista pidän, ovat niitä, jotka ovat sitten alen jälkeisessä lisäalessa ja jollen minä niitä ole siitä ostanut, ne siirtyvät erilaisiin " löytölaakikoihin" tms. Niitä ei siis kukaan muu halua.



Eniten häiritsee se, että en useinkaan käsitä " missä mennään" , esimerkiksi milloin ei enää saa vitsailla jostain asiasta tai milloin pitäisi lopettaa juttelu kadulla tapaamansa tutun kanssa ja jatkaa matkaa.

Tai mistä asioista voi perhekerhossa milloinkin puhua.



Ajattelen, että jos väittää erilaisuuden ulevan hyväksi jne. ei itse ole tosissaan kokenut olevansa erilainen.

Tietenkin useimmat tahtovat olla erilaisia, mutta jollain tapaa hallitusti ja itse määrittämällään tavalla.



T. Kuutonen

Ehkä erilaisuutesi onkin sitä, että sinulle musiikki- ja leffamaku on tärkeää, tosin kuin useimmille muille ikäisillesi (oletan sinun olevan yli 25)?

Emme me muutkaan ole tasaista massaa, jokaisesta löytyy varmasti jotain erikoista.

mä taas haluan olla erilainen, inhoan massatuotantoa...

Aika harva itseään tyypillisenä tai massaihmisenä. Ja jos suurin ihmisistä osa ei halua olla samanlaisia kuin suurin osa ihmisistä, niin taitaa siis olla erikoista haluta olla samanlainen??

jossa ei alkaisi jonkun ajan päästä joku asia tökkiä tosi pahasti. Usein tapaan jonkun tosi mukavan ihmisen, mutta vähän paremmin tutustuttuamme huomaan, että joku asia mitä tuo ihminen tekee sotii tosi pahasti omaa arvomaailmaani vastaan tai on muuten vaan mahdollisimman kaukana siitä, miten minä asioista ajattelen.



Esimerkkeinä noista asioista vaikkapa lapsen kuljettaminen autossa ilman turvaistuinta ja -vöitä, tai järkyttävä ja kokoaikainen stressaaminen ihan arkisista vauvan- tai lapsenhoitoon liittyvistä asioista (vauva pulauttaa, voi ei! lapsi kävelee metrin päähän äidistä turvallisella piha-alueella, voi ei!).



Joskus olisi kiva löytää ihminen, joka olisi ihan oikeasti ensivaikutelman jälkeenkin suht samanlainen kuin minä ja ajattelisi asioista samalla tavalla. Vaan taidan olla joissain asioissa sen verran outolintu, että tuskin kaltaistani koskaan löydän...

olisivat kuin itsellä. Mutta ainakin minusta on kiva, kun tunnen muutaman sellaisen, jolla on suurin piirtein samanlainen arvomaailma kuin itsellä.

Mua ei kiinnosta nuo jutut, joskus ihmettelen miehelleni miten mun parhaan ystävän mielestä hauskaa on esim studio impossible tms " hupi" , itsen katsoin sitä kerran kun kaveri oikein kehui, ja istuin sohvalla pöllämystynyt ilme naamalla että " wtf" . No saman kaverin mielestä esim jännitys(hah)sarja " näkijä" on mielenkiintoinen ja jännä, eeh.



Mutta mitä noista, mulle tv ja musiikki on vaan jotain mitä teen illalla yksin tai päivällä musiikki soi kun touhuilen kotona, ei me koskaan kavereiden kanssa keskustella noista, joskus saattaa joku mainita että " onpas hyvä pmmp:n uusin" ja toiset vastaa mitä vastaa, ei siinä kukaan erotu vaikka tykkää tai ei tykkää. Ja ne mitkä ohjelmat mu nmielestä on hyviä, saattaa tuo paras kaveri olla että " musta ihan surkee" .



Ei aikuisilla ole väliä noilla että ihan silmätikuksi joutuis tai hylättäis kaveri. Ellei se sitten puhu ja vouhota leffoista/ohjelmista/musiikista niin ettei muita kiinnosta, oli genre mikä oli.



Vaatteista, mun vaatteet on ihania (saan tosin just noita kommentteja " ihan sun tyylinen onkin" " ite en laittais mut sopii just sulle" " näi nmuuten ihan tosi ruman mekon kirpparilla, ajattelin heti että haluisit varmasti jos näkisit" ), kaverilla on enempi sellasta söpöstelypinkkiä ja capria, ihan jees, mulla sitä " rumaa" . Ei vaatemakukaan voi olla este aikuisten ystävyydelle.



Minkä ikäinen siis ap olet? Mitkä asiat sua kiinnostaa kaverien kanssa jutella (leffat/musa kenties)?

vaan siitä, että haluaisi olla kokea jollain syvemmällä tasolla olevansa kuin muut. Kai kaikilla jonkinlainen joukkoon kuulumisen halu on?