Jos mies hakkaa vaimoa mutta ei lapsia

mutta joskus ne sen saa tietää kuitenkin ellei hakkaaminen lopu ajoissa.

lapset huomaavat kyllä heti, jos vanhempien välillä ei ole asiat kunnossa. Näkevät kyllä pinnan alle. Lähde heti!

Ekan kerran jälkeen vielä antaisin uuden tilaisuuden, mutta sitten hasta la vista.

Nimenomaan siitä, kumpi tilanne on pahempi lapsille?

Sen tiedän, että naimisissa pysyminen on pahempi äidille, mutta nyt onkin kyse lapsista.

Sitäpaitsi miksi kukaan itseään kunnoittava ja arvostava nainen suostuisi moiseen kohteluun? Ero on ehdottomasti paras vaihtoehto. Jos haluaa pitkän ja terveen elämän...

Oletko lyhytpinnaisempi, suututko lapsille helpommin? Entä jos pieni lapsi lyö sinua, osaatko suhtautua siihen oikein?

Aika montaa perhetragediaa on edeltänyt perheväkivalta.

Sekään ei voi olla lapsille hyväksi, että elää kodissa jossa äiti menee seiniä pitkin ja pelkää isää, parantelee ruhjeitaan, ja itkee.

Ihanko äänettömästi riitelette ja mies hakkaa sua äänettömällä? Lähde. Lähde. Lähde. Miten voit taata, ettei lapset tule koskaan näkemään/ymmärtämään. Mikset jo lähde?

Ja minusta äiti ottaa liian suuren riskin. Ei ole kuin ajan kysymys koska lyö lasta tai hakkaa äidin niin pahasti että tulee pysyviä vammoja. Jokainen isku on liikaa ja yksikin isku saattaa johtaa jopa kuolemaan. Oletko varma että haluat että lapsesi joutuu elämään ilman äitiä?



Mitä kauemmin odottelet, sitä vaikeampi on lähteä!

sun takia ja laittaisi terveytensä (ja henkensä) vaaraan tuolla lailla? Et voi myös taata, etteikö miehesi hakkaisi lapsia. Mistä tiedät mitä tapahtuu, kun et ole paikalla... Väännetäänkö kättä, aiheutetaanko vammoja jotka ei näy.

vanhemmat ovat idiootteja, heistäkin tulee hyvällä todennäköisyydellä samanlaisia idiootteja.

Oikein kunnon mätkimisestä, josta seuraa ruhjeita ja muita vammoja, vai esim. tönäisystä tai yksittäisestä lyönnistä suuttuneena? Väkivaltaahan ne ovat kumpikin, mutta lasten kannalta silläkin on merkitystä, onko äidin henki ja terveys vaarassa.

Ihan selvä asiahan tuo on, kotona ei ole normaali tilanne, väittävät vanhemmat mitä vain. Jos äiti pelkää ja on loukkaantunut (psyykkisesti ja fyysisesti) vähän väliä, lapset kärsivät suunnattomasti. Ja koska vanhemmat uskottelevat että lapset eivät tilanteesta tiedä, kukaan ei puhu asiasta lasten kanssa. Lapset saavat ikuiset traumat tuosta ja tulevat kokemaan luultavasti ongelmia myös omissa parisuhteissaan.

Lasten kannalta olisi tavallaan helpompaa, jos väkivalta olisi edes avointa. Silloin lapset tietäisivät ainakin, että painostava ja pelottava olo ei johdu heistä vaan he ovat ulkopuolisia. Nyt kukaan ei puhu, kukaan ei selitä. Kaikki esittävät että hyvin menee, mutta silti paha olo vain jatkuu.

Oikeasti naiset, älkää ikinä uskoko sitä, että lapsille on parempi että vanhemmat asuvat yhdessä tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei ole totta! Vain hyvä ja toimiva parisuhde on lapsille hyväksi, sairaasta ja vääristyneestä perheestä kasvaa sairaita lapsia!



En ikinä anna äidilleni anteeksi sitä, että hän pakotti meidät asumaan koko lapsuuteni sen sairaan paskiaisen kanssa.



T: väkivaltaisen alkoholistiperheen lapsi

Vierailija:

Oikein kunnon mätkimisestä, josta seuraa ruhjeita ja muita vammoja

mitään tekosyytä ei ole sille, että jäisit. Ei mitään. Varsinkaan lasten paras ei ole mikään syy tässä tapauksessa, koska lapsille on pitkällä aikavälillä paras että lähdet. Koeta päästä muutoksen pelkosi yli.

vaikken varsinaista väkivaltaa nähnyt, kuulin ne kyllä ja jäljet myös



toivoin hartaasti vanhempien eroa. onneksi se lopulta toteutui

Sen tarkemmin erittelemättä miten ja missä tappelemme: lapset eivät näe tai kuule riitoja. Tai siis riitelyä he kyllä näkevät ja kuulevat ajoittain, mutta niihin ei liity väkivaltaa, ja ne myös sovitaan lasten silmien edessä. Lyömiset tapahtuu jossain muualla. Saan helposti mustelmia, mutta luitani ei ole murrettu eikä pidetty puukkoa kurkulla. Olen siis mustelmilla ihan ilman lyömistäkin usein. En oikeastaan peittele mustelmiani, mutta en esittelekään niitä kertoen mistä ne tuli.



Kotonamme ei ole pelon ilmapiiri. Joku kysyi, miten suhtaudun lapsen lyömiseen? Otan kädestä kiinni, katson silmiin, ja sanon että ei saa lyödä. Siis siihen, kun lapsi lyö minua tai toista lasta. Jos mies löisi lasta, suhtautuisin nappaamalla lapsen kainaloon ja lähtemällä turvakotiin, sillä silloinhan lapset ei enää olisi turvassa kotonaan. Nyt he ovat, uskallan sanoa niin. Miehen hermot kestää heidän uhmailujaan ja toilailujaan todella hyvin, ihme kyllä.



Niin ironiselta kun se teille varmaan kuulostaakin, mieheni on (jos lyöminen unohdetaan) hyvä mies ja isä. Älkää ymmärtäkö väärin, en väitä lyömisen olevan pikkujuttu. Mutta hän ei juo, ei juokse ystäviensä kanssa aina kalassa ja harrastamassa, hän ei ole työnarkomaani, hän antaa aikaansa lapsille, osallistuu heidän hoitoonsa ja kotitöihin, hemmottelee meitä aika ajoin esimerkiksi ulkomaanlomilla. Hänessä on vain yksi, todella iso vika, ja se on lyöminen.



En elä elämääni peläten seuraavaa lyömistä. Siksi se tuleekin joka ikinen kerta kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja tuntuu pahalta paitsi fyysisesti myös psyykkisesti. Sen jälkeen olen pari päivää vaisu miestäni kohtaan, keskustelemme, hän katuu, ja annan anteeksi. Elämä jatkuu kuten ennenkin.



Näkisin, että minulla on kaksi huonoa vaihtoehtoa: joko ottaa avioero ja viedä lapsilta mahdollisuus elää ihan oikeasti onnellista elämää (ainakin vielä toistaiseksi, lapset on pieniä ja tilanne voi muuttua) kahden rakastavan vanhemman kodissa (kahden lapsia rakastavan vanhemman siis). Tai sitten jatkaa elämää näin, hyväksyä se että saan nyrkistä aika ajoin, mutta lapsilla säilyisi koti, isä ja perhe sellaisenaan kuin nyt, ja pyrkiä miellyttämään miestä niin että lyömiset jäisi vähäisiksi (totella ja niellä omat mielipiteet, olla siis joku muu kuin olen). Kaksi vaihtoehtoa, kumpikin huonoja. Vaan kumpi on LASTEN KANNALTA parempi vaihtoehto? Vain ja ainoastaan lasten, ei minulla ole niin väliä, vaan lapsilla.



Väitän siis tosiaan, ettei lapset ole vielä vaistonneet mitään, koska kotonamme on hyvä ilmapiiri eikä mitään vaistottavaa ole.

Jos elävät lapsena perheessä, jossa mies hakkaa vaimoaan, se ei voi olla vaikuttamatta negatiivisesti heidän tulevaisuuteensa, vaikka eivät itse näkisikään mitään. He kuitenkin kuulevat riidat ja sen jälkiseuraamukset ja usko pois - he tietävät joka tapauksessa.

He eivät koskaan ole lähettyvillä kun sitä tapahtuu.

Normaalin sananvaihdon ja tuhahtelun jälkeen he myös näkevät, että kaikki on pian taas hyvin. Näkevät anteeksipyynnön.

Kaikissa perheissä kai riidellään joskus, ja äiti tai isi on joskus vaisumpi syystä tai toisesta.

Ap

Vierailija:

Jos elävät lapsena perheessä, jossa mies hakkaa vaimoaan, se ei voi olla vaikuttamatta negatiivisesti heidän tulevaisuuteensa, vaikka eivät itse näkisikään mitään. He kuitenkin kuulevat riidat ja sen jälkiseuraamukset ja usko pois - he tietävät joka tapauksessa.

Mies ei kunnioita eikä arvosta sinua, se kyllä heijastuu lapsiinkin. Älä ole marttyyri, lapset voivat hyvin ilman hakkaajaisääkin. Ja suhde isäänhän jatkuu eron jälkeenkin, jos isä niin haluaa. Lähde nyt ihmeessä ennen kuin jonain päivänä lapset ihmettelevät silmät pyöreinä mustaa silmääsi. Älä tee lapsillesi karhunpalvelusta!