Millaisia ovat tämän päivän pienet tytöt, neitejä vai hyviä jätkiä?

Tyttäreni on ekaluokalla ja olen koko kouluvuoden ajan ihmetellyt noiden samanikäisten tyttöjen käyttäytymistä. Oma tyttäreni oli kouluun mennessään suhteellisen fiksusti käyttäytyvä ja siisti puheissaan. Nykyään saa olla alituiseen lukemassa lakia peruskäytöstavoista ja kielenkäytöstä. Vaikuttaa että suurinosa luokan tytöistä käyttäytyy kuin pikkujätkät, ja jos sama meininki jatkuu niin kasvaa kyllä hyvää vauhtia uusia pissiksiä.

Kaveripiiriin kuuluu kyllä fiksustikin käyttäytyviä, toisia huomioon ottavia tyttöjä, mutta osalle ei ole kotona nähtävästi neuvottu ollenkaan kuinka esim. kylässä ollessa käyttäydytään ja huomioidaan se että ollaan tosiaan toisten ihmisten kotona. Välillä tulee mieleen että kotona saavat remuta ja meuhkata aivan villisti ja vapaasti.



Esimerkiksi on pari tyttöä, kun he tulevat meille, koko talo yritetään ottaa leikki areenaksi, kiljutaan, huudetaan ja meuhkataan vähät välittämättä siitä mitä vanhemmat ajattelevat. Kysellään reilusti oisko jätskiä, keksiä mehua yms. Tullaan sisään kuraisilla kengillä ja takit lentää hujan hajan pitkin eteistä. Kuljeskellaan ympäriinsä ja mennään reilusti jopa vanhempien vaatekomerolle tutkimaan onko teidän äidillä kivoja vaatteita. Sitten kun näitä neitejä kieltää tai yrittää opastaa mitä saa tehdä ja mitä ei, niin nakellaan niskoja ja hymähdellään.

Lasten pitää saada touhuta ja leikkiä ja olla reilusti lapsia, enkä ole mikään nipo niuhottaja ja kavereita saa ja pitääkin käydä. Ja usein pidetään lasten kavereiden kanssa lettu tai pannarikekkereitä. Ja useimmiten pakastimesta löytyy pullaa, jätskiä tai muuta tarjottavaa.



Poikani on siskoaan 4 v. vanhempi ja hänen kavereiden kanssa samanlaista meuhkaamista ei ole ollut, vaan pojat ovat olleet pienestä pitäen oikein fiksuja nuoren miehen alkuja. Päivää, kiitos ja ole hyvä ja anteeksi tuntuvat kuuluvan noiden poikien arkikielenkäyttöön.



Onko kukaan muu pannut merkille vastaavaa? Siis kasvatammeko me äidit nykyään tasa-arvon nimissä tytöistä ääntä ja puoliaan pitävää jätkäsakkia ja taas pojista vastaavasti fiksuja nuoria miehiä vai onko tämä jokin ajan ilmiö.



Mietin vaan välillä sitä kuinka itse lapsena käyttäydyttiin kylässä, ei varmasti kyselty syömisiä tai juomisia, ja varsinkin olohuone ja vanhempien makuuhuone olivat paikkoja jonne ei menty meuhkaamaan. Pysyteltiin yleensä visusti kaverin huoneessa ja leikittiin siellä tai ulkona. Isompina tietty sitten aina salaa pengottiin kaverin kanssa yhdessä äitien meikit ja hienot vaatteet, mutta tuotakin harrastettiin silloin kun vanhemmat eivät olleet kotona. Ja jos kaverin isä tai äiti komenteli, uskottiin eikä uskallettu kyllä näyttää yrmyä naamaa.