Asia jota et ole voinut anopissasi ymmärtää?

Vielä vaikeampi on ymmärtää sitä, että sitä lasta ei voi sittne itte hoitaa! On kuulemma niin rankkaa, että kyllä meidän nuorempina pitää hoitaa lasta vähintään kaksi päivää viikossa ja vielä ottaa se lomillekin mukaan (kun ei itse enää jaksa kierrellä missään huvipuistoissa tms)!

Se tuntuu pahalta, mutta minkäs teet.

Yksi suuri hämmästyksen aihe on anopin naisviha. Meillä on viisi lasta, yksi poika ja neljä tyttöä, ja vain poika on jotakin. Tytöt ovat kuulemma turhia. Anopilla itsellään ei ole tyttöjä.

Ei koskaan puhu kenestäkään mitään pahaa.

Ja lopuksi väitetään että minä en ole koskaan mistään kuullutkaan, miksei minulle ole kerrottu.

että pitää haukkua lasten isää edelleen 20+ vuotta eron jälkeen. Appi ei ole koskaan sanonut mitään pahaa entisestä vaimostaan ja ollut meitä kohtaan todella ystävällinen ja auttavainen.



En myöskään ymmärrä yletöntä materialismia enkä sitä, että lapset kasvatetaan telkkarin edessä roskaruokaa syöden.

WC:ssä en ole koskaan nähnyt saippuaa, ummehtunut virtsan haju aina. Suihkussa eivät käy koskaan, kerta viikkoon saunassa. Samat lakanat käytössä useita kuukausia, samat pyyhkeet myös.

Ruoka ostetaan mahdollisimman halvalla eli lähinnä päiväystuotteita ja niitä sitten säilytellään vielä pitkään ennen kuin käytetään. Leipälevitteet säilytetään huoneenlämmössä, uunissa tehty ruoka uunissa. Homeista leipää on tarjonnut monesti, lihapullistaan saimme koko perhe vatsataudin.

Pihiytensä on myös verraton. Lahjaksi olemme saaneet hänen omia vanhoja tavaroitaan ja joskus jotain ilmaispyyhkeitä (pesulapussa lukenut Säästöpankki), lapsille paketoi kirpparivaatteita ja -kenkiä. Eräänä jouluna saimme lahjaksi Seuran mukana tulleen kalenterin + lokakuisen Seura-lehden (olivat kyllä kauniisti paketoituja...), samana jouluna 4-vuotias lapsi sai lahjaksi isänsä 10-vuotiaana käyttämät lenkkarit...

sellainen lehtitilauksen mukana tullut ilmaiskalenteri - ei ollut edes paketissa. Miehen sisko sai lahjaksi sen lehtitilauksen.



Siihen kalenteriin anoppi oli merkannut koko sukunsa kaikki merkkipäivät (hänellä kahdeksan sisarusta, kaikilla useampi lapsi ja lapsenlapsiakin jo), jotta " muistaisin paremmin muistaa heitä lahjoin" . Siis jopa toisia etunimiä...



En usko, että hänelle koskaan edes selvisi, minä vuonna minä olin syntynyt, saati nyt kuukausi tai päivä.

vähänkö nauratti nuo ysin kertomukset, hyvä piristys tällekin illalle:D pitäiskö itkeä vai nauraa tuossa tilanteessa, kyllä voi tosiaan mennä pihiys pahasti överiksi!

juopon kanssa. Sitä, että on itse juoppo. Sitä, että hänellä on 3 poikaa, joista 2 juoppoa ja toivoo, että tämä kolmaskin eli minun mieheni, olisi sellainen.



Näyttelijäntaitoa, jolla hän saa esitettyä sukulaisilleen, työkavereilleen ym. hyvän päivän tutuilleen olevansa täydellinen mummi, vaikka totuus on ihan muuta. Satasella kuussa ostaa lapselle tavaroita, jotka jää tietenkin heidän kotiinsa, että kaikki heillä viereilevat näkevät että he " välittävät" lapsenlapsestaan.

Koskaan ei halata, suukoteta tai pidetä sylissä.



Miniöidensä haukkumista. Meissä ei ole koskaan ollut mitään hyvää. Kukaan ei kelpaa heidän sukuunsa. Jos tietäisi, mitä suku ja muut ihmiset hänestä ajattelevat, tajuaisi ehkä, että saisi olla onnellinen, että hänen poikiaan joku edes viitsii katsella...

asuessaan kotona. Anoppi ei antanut viikkorahaa niin että mieheni oli jo ala-asteella mentävä töihin. Oli luokassa jossa oli paljon Westendin kakaroita. Ylppärikeväänä heitti mieheni ulos. Riehui usein lääke/alkoholitokkurassa. Ajeli öisin moottoritiellä ja soitti miehelleni (tuolloin 10 v) ajavansa auton sillankaiteeseen jos mieheni ei tee sitä tai tätä...



Nyt selittää kaiken parhain päin. Kuinka HÄN on ostanut pojalleen sen ja tämän asian. Anoppi tuntuu myös olevan asiantuntija kaikessa. On useampaan kertaan esittänyt olevansa esim. melkein-elokuvaohjaaja:-)

Miksi ei voinut pitää huolta teini-ikäisistä lapsistaan näiden isän kuoltua vaan oli niin kiire etsiä uusi mies? Miksi ensimmäisenä kertoessaan uudesta mies ystävästä kertoi tämän kuukausipalkan, kertoi tämän viisi eri kertaa ennen kuin tapasimme tämän ihmeen.

Lapsemme synnyttyä hän ravasi meillä kaksi viikkoa päivittäin paijaamassa vauvaa,sen jälkeen on käynyt kerran vuodessa. Hänen luona emme käy koska hän on aina kotona kännissä.

Ymmärrän kyllä anoppiani ja mistä kaikki kumpuaa. Silti en voi sanoa, että kaikki hänen tempauksensa hyväksyisin.



Minun huumorintajuni on loppunut parina jouluna. Ensimmäisenä mieheni sai kyllä huomattavan joululahjan, mutta poikani ei saanut edes joulukorttia, vaikka hän vei heille lahjoja ja tavattiin joulun pyhinä kaksi kertaa (sekä aattona että tapanina, sekä meillä että heillä).



Toisena jouluna me kutsuimme heidät meille, mutta eivät halunneet tulla, kutsuivat kyllä kaikki muut sinne, mutta eivät meitä. Miehen puolesta harmitti.



Ja jos joku miettii, että kylläpä ilkeän selän takana sanoa, niin voin kertoa, että olen jopa anopille sanonut, että ei ole tuntunut kivalta vaan että hän on saanut meidät kyllä tuntemaan itsemme tosi ulkopuoliseksi heidän perheestään. Ja hän sitten taas päivittelee, että miten meitä ei siellä näy (minä olen niin outo, että odotin kutsua, kun muutkin oli kutsuttu, sama juttu muuloinkin kun jouluna). Appiukon juhliin mennään kyllä aina, hänestä paistaa miten hän nauttii siitä, että olemme siellä ja hän nauttii pojankin seurasta.



Se mitä en aidosti ymmärrä on se, että jos joku kysyy joko appiukolta tai mieheltäni jotain ja anoppi on paikalla, niin anoppi _aina_ vastaa heidän puolestaan.

Anoppi on parhaillaan muuttamassa ja häntä auttaessani olen nähnyt hänen kirjeitään edesmenneelle apelle. Hän sanoo niissä ihan suoraan että rakastaa vain miestään, lapset ovat pelkkä rasite. Tämän hänen lapsensa ovat kyllä minulle osanneet kertoa jo kauan sitten.

Ei ole juoppo, mutta silloin kun ottaa, niin tukevaan humalaan, jolloin rupeaa jankkaamaan (ei juo niin että sammuisi tai oksentelisi aamullakaan). Muuten tosi mukava, mutta enää ei tule istuttua iltaa niin pitkään kun ennen kun ei vaan jakseta katsoa sitä touhua.

Minulla on ihana anoppi oikeasti :)

Aina kun on vähän ottanut niin rupeaa mollaamaan miehen isää, samt stoorit kesät talvet vuodesta toiseen. Hirveän katkera kaikesta, että toinen lähti ja jätti hänet lasten kanssa.. varmasti on syitä eroon molemmissa mutta eihän nyt hänessä voi herranjumala olla mitään vikaa..



Toinen asia on se itsensä jalustalle nostaminen. Noh, ihan kaikki kunnia hänelle että on kasvattanut fiksut pojat melkein yksin, mutta ei vaan ymmärrys riitä siihen että miksi pitää korostaa sitä koko ajan, sitä ja rahan puutetta ja kuinka hän kuitenkin pärjäsi ja jos hänkin niin kyllä muutkin. Kaikki pitäisi tehdä samalla lailla ja jos jotain alkaa kertomaan niin heti keskeyttää ja alkaa puhua omasta " ihan samanlaisesta" kokemuksesta tms. Tämä pätee ruuanlaitosta lastenhoitoon ja pukeutumiseen. Hermothan siihen menee. Hän on mahtava ihminen, niin se vain on ja auta armias jos olet erimieltä. Loukkaantuu ikihyvikseen. :S



KOvaääninenkin tuo on ja diabeteksesta huolimatta ryyppää kun karskimmatkin miehet ja röökiä vetää jatkuvasti. Sitten valitetaan kun on niin huono ja vaikea olla..



Onhan noita muitakin mutta ihan vaan maistiaisia..