Kaikki lapseni.

Aili hyppii varpaillaan kuin lintu. Juoppo isä läksi lapsen 6 viikon

vanhana ollessa Amerikaan, eikä sen jälkeen ole pitänyt huolta

perheestään. 3 vuoden vanhana tyttö alkoi lyödä päätään esineitä

vastaan, oli kovin levoton, eikä nukkunut paljon ensinkään. Äidin täytyi

yöt päivät kanneksia häntä, kunnes ei enää jaksanut: lopulta hän sai

kunnan suostumaan lähettämään lapsen Sortavalan laitokseen. Aili on

perin ovela ja kiusallinen, on varsin paha lyömään ja puremaan mitä

eteen sattuu, ihmisiä, esineitä ja itseään.

Huugo esiintyy myöskin kuvassa 15 halonkantajana. Hän onkin jo vankka

poika. Neljävuotiaana laitokseen tuotaessa hän oli hervoton kuin

lankavyyhti, kalpea ja surkea, ei pysynyt jaloillaan eikä puhunut. Mutta

niinpä oli hänen hoitonsakin ollut sen mukaista. Äiti oli naimaton

tylsämielinen talontytär. Huugoa oli syysmyöhään pidetty yksin kylmässä

aitassa ja sittemmin tuvannurkkaan tehdyssä karsinassa. Isoäiti

vuorostaan kirosi sekä äitiä etä lapsia. Huugolla oli nim. lisäksi yhtä

avuttomassa tilassa oleva nuorempi veli, kitukasvuinen Kallu. Tämä eli

näöltään tajutonta elämää pienessä sängyssään, mutta huomattiin kerran

kaikkien ihmeeksi hyräilevän kuulemaansa laulunsäveltä. Kallu on jo

kuollut. Unto ei ole hänkään enää laitoksessa. Kun hän oli 4 kuukauden

ikäinen, alkoivat hänen jäsenensä pehmetä. 2-vuotiaana hän rupesi

määräaikoika huutamaan ja puremaan itseään. Natu on keskellä kuvaa

olevan tytön nimi. Äitinsä on suomalainen, mutta isä Vienankarjalainen

laukunkantaja. Lapsi on hauskannäköinen, kirkassilmäinen, mutta

kuuromykkä ja tylsä. 9-vuotisena laitokseen tuotaessa hän oli niin

rampa, että aina vain istuskeli kyyryssä paikallaan, ja hyvin epäsiisti.

Laitoksessa hän oppi kävelemään ja siistiksi. Mielitekonsa oli

huopapeitteistä ja sukista repiä langanpätkiä, jotka imeskelemällä

liotettiin päistä ja sitten erinnäisellä taidolla heitettiin kattoon ja

seiniin niin että tarttuivat siihen kiinni. Höyhenen hän taas saattoi

puhaltamalla pitää pitkät ajat ilmassa. Natu oli hyvin kiivas ja

itsepäinen. Tovereilleen hän ei olisi suonut mitään leikkikaluja, mutta

itse hän osasi tuohesta valmistaa joitakin leluja. Sigurd on jo kuollut.

Hän oli tylsä, sokea, mykkä ja rampa. Hän huusi usein, löi itseään ja

kaivoi tyhjiä silmäkuoppiaan, jotka olivat syvällä pään sisässä. Kun

hänet tuotiin laitokseen, oli koko iho ruvessa, ja pysyi se aina

punaisena. Sigurd parani huomattavasti, oli hyvällä tuulella ollessaan

niin iloinen, että naureskeli oikein sydämestään. Paljon hän piti

hyväilemisestä. Kalle oli sokea, kuuromykkä ja tylsä, eikä kyennyt

kävelemään muuten kuin taluttamalla, istui muutoin aina paikallaan.

Millään keinolla ei häntä saatu syömään muuta kuin leipää ja maitoa.

Puuhevoseensa hän oli niin mieltynyt, ettei hennonnut jättää sitä

yöksikään, joten monesti yön hiljaisuudessakin saattoi kuulua Kallen

hevosen kolahdukset sängyn laitaa vastaan. Väinö on kotoisin kaukaa

Lapin rajoilta, kuulee, mutta ei puhu, on hyvin epäsiisti ja älytön.

Hyppien yhdessä kohdin hän käsillään lakkaamatta tekee tahdottomia

liikkeitä silmäin kohdalla. Tovereistaan välittämättä hän elää vain omaa

hiljaista elämäänsä.