Lue keskustelun säännöt.
Jos poikasi lennättäisi vahingossa leijan koulun katolle, menisitkö
29.06.2007 |
tai menisikö lapsen isä sen hakemaan hänelle?
Meillä oli miehen kanssa tällainen keskustelu eilen: Hän menisi, minä en.
Hän sanoi, että kun hän oli lapsi, hänen isänsä olisi taatusti mennyt myös katolle sen hakemaan, koska olisihan hänellä lapsena ollut kovasti paha mieli leijan menettämisestä.
Itse taas totesin, että vanhempani olisivat tuollaisessa tilanteessa olleet TOSI vihaisia minulle, ja sanoneet etteivät IKINÄ enää osta ainuttakaan leijaa minulle, koska en osaa niillä leikkiä oikein.
Miten teillä toimittaisiin?
Kommentit (19)
(psykopatia on kait juuri noin harvinaista)...
Meillä kotona ei tarvinnut niiata, mutta kaverillani kyllä, olen syntynyt vuonna 1973. Kun on ollut vain yksi lapsuus, ei voi verrata. Ja siskoni on noudattanut lastensa kanssa samanlaisia " metodeja" kuin meidän lapsuudessamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olisi korkealla (tyyliin 3+ kerrosta) ja viistokatto niin ostettaisiin uusi leija, jos olisi tasakatto ja matalalla, haettaisiin.
Täytyy sanoa että ihme vanhemmat sinulla, itse olen kuvitellut että minulla on ollut ankarat vanhemma mutta ei meillä vahnigoista rangaistu. Itse olen sentään 60-luvulla syntynyt.
Olisitpa nähnyt minkä työn isäni teki kun sai siskonpojan ilmapallon pelastettua koivusta vappuna.
Minulla, kun tietääkseni ei ole, kuin 2 tyttöä=) No, eeeeei.
Sori nyt vaan, mutta sun vanhemmat kuulostaa aika kamalilta! Kohtuuttomia ovat olleet.
Jos ei nyt minkään 10-kerroksisen talon katolle tarttisi kivuta, niin kyllä saisin leijan haettua.
Suuttuisikon?
Riippuu vähän, että ovatko lapset leikkineet nätisti (en suuttuisi, vahinkoja sattuu), vai leijattaneet uhitellen ja käskyjäni uhaten (kyllä sanoisin pari kirosanaa tässä vaiheessa ja moittisin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakisin pois (jos ei vaarallinen). Eihän katolle voi sellaista roskaa jättää! Kerään myös muut roskani pois luonnosta ja kaupunkiympäristöstä.
Niin ja anoppini muuten melkein lyö aikuisiakin, jos hänen luonaan kaataa kahvikupin. Ärsyttää miten tiukkis se on.
tämä SAATTAISI olla suunnittelemassa kolttosia.
Ja siis todellakin, koko entinen avioliittonikin tuki teoriaani " lepsuista vanhemmista" , koska anoppi oli ideologian " jos teini on juonut viinaa niin kuolkoon vaikka lumihankeen" -kannalla.
Omat vanhempani eivät sentään ihan noin pösilöitä koskaan olleet, vaikka eivät mitenkään erityisesti ilahtuneet yhdistelmästä nuori ja alkoholi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin poikani nyt niin taitava lennättäjä - anteeksi vain kullanmuru äidin epäusko - on, että tahalleen leijan katolle lennättäisi. Olisi vähän suhteetonta jättää se sinne ja pojalle tulisi siitä suuri suru. Joten mutsi vain tikapuille ja hommiin :-)
Ehkä odottaisin kuitenkin pimeän tuloa ensin.. Lapsen isäpuoli tuskin hakisi, isä hakísi varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(tää ei ollut veetuilua, vaan pohdiskelen)
En mäkään pistäisi pojan syyksi, enkä suuttuisi, mutta sanoisin ettei äiti uskalla kiivetä (pelkään korkeita paikkoja muutenkin, en uskalla kiivetä tikkaita, no hätätilanteessa joo).
Siskoni saattaisi vielä läimäistäkin, jos tuommoinen tilanne sattuisi. Joka tapauksessa meidän perheessämme vanhemmat olisivat suuttuneet (lapsuudenkodissani siis), ja olisivat sanoneet, että jos ei leikkikaluilla osata leikkiä oikein, niin ne menettää. Ja varmaan olisivat sanoneet, että tuommoista rumaa naamaa ei saa näyttää, nyt loppu se itku.
Olen tähän päivään asti aina ajatellut, että noin kaikki vanhemmat toimivat, kuten minun vanhempani...
ap
Nimim. Työkseen katolla paljon viihtyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en usko omiin kiipeilijän kykyihini, varsinkaan tällä massalla :)
Mutta lohduttaisin muksua, että kysytään isiltä illalla kun isi tulee kotiin, isi saa sen varmasti sieltä. Ja niin se tekisikin, varmasti :)
Jos leija olisi tosi pahasti jumissa/muuten saavuttamattomissa, luulen että isi ostaisi muksulle uuden. Jos siis ihan vahingossa olisi joutunut jumiin katolle. Tahallisesta teosta ei haettaisi eikä ostettaisi uutta. Eikä edes lohdutettaisi.
Ajattelen tässä sitten muuten koulurakennuksella sellaista tasakattoista laatikkoa, jossa itse aina kävin kouluni. Jos olisi kovin jyrkkä katto, saisi poitsu pärjätä ilman leijaansa. En minä sentään mikään helkkarin vuorikauris ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella olisi tosi paha mieli enkä saisi sitä sieltä pois, ostaisin uuden.
Läimiikö ne toisiaankin jos aikuiselle sattuu joku vahinko? " Ai kahvikuppi meni rikki?! Ole sitten ilman kahvia kun et osaa nätisti juoda! *Läps*"
Vierailija:
Siskoni saattaisi vielä läimäistäkin, jos tuommoinen tilanne sattuisi. Joka tapauksessa meidän perheessämme vanhemmat olisivat suuttuneet (lapsuudenkodissani siis), ja olisivat sanoneet, että jos ei leikkikaluilla osata leikkiä oikein, niin ne menettää. Ja varmaan olisivat sanoneet, että tuommoista rumaa naamaa ei saa näyttää, nyt loppu se itku.
jos siis matala rakennus eikä mikään 10. kerroksinen.
Vierailija:
Läimiikö ne toisiaankin jos aikuiselle sattuu joku vahinko? " Ai kahvikuppi meni rikki?! Ole sitten ilman kahvia kun et osaa nätisti juoda! *Läps*"
vahingossa tuli kaadettua silloin tällöin. Vaikka esim jos kurotin ketsuppia pöydän yli tms, kyllä saattaa vieläkin kaatua (ei opettanut huolellisemmaksi!).
Ja ihan oikeasti, olen aina uskonut, että tämä on NORMAALIA, myös perhepäivähoitajani (2 kpl) noudattivat samaa kasvatusmallia, sekä parhaan kaverini vanhemmat, jotka olivat itse asiassa vieläkin tiukempia (jos ei niiannut, sai tukkapöllyä, en minä sentään, mutta kaverini).
ap
Siis meidän piti aina niiata hänen isovanhemmilleen, kun he antoivat jotain tai olivat muuten suopeita, tai vaikka jos saimme luvan lähteä ulos. Piti hymyillä, niiata ja sanoa " kiitos" .
..tai jos en uskaltaisi hakea lupaisin ostaa uuden!!!
ja ap: Ompas sulla ollu psykopaatit vanhemmat vai ootko syntyny 20 luvulla, jolloin tuo oli varmasti ihan normaalia??