Kodinhoitaja ei ole välttämättä hyvä juttu!?!

Moni yksin kaikesta selvinnyt varmasti älähtää, ymmärrän tuon täysin. Niin minäkin hoidin kaksi ensimmäistä lastamme yksin (mies matkatöissä) muutaman vuoden ilman kotiapua. Ja olin kateellinen rikkaalle äidilleni, jonka kodin hoiti kodinhoitaja. Muutimme lähemmäksi vanhempiani mieheni työn vuoksi ja äitini tarjoutui antamaan kodinhoitajansa meille kahtena päivänä viikossa. Se kuulosti lottovoitolta, mutta ei pitkällä tähtäimellä sitä ollutkaan.

En tiedä oliko kyse täysin ammattitaidottomuudesta vai pelkästään piruilusta, mutta kaikenlaista tapahtui. Kodinhoitaja laittoi kaikki pyykit (lakanoista ja lastenvaatteista parhaisiin juhlavaatteisiimme) 60 asteeseen ja täyteen linkoukseen pesukoneeseen. Ensin neuvoimme pyykinpesussa, sitten pyysimme kodinhoitajaa pesemään vain lakanoita (rintsikoita myöten kaikki pyörivät edelleen samassa koneessa), lopulta kielsimme koko pyykinpesun (mutta hän vain jatkoi) ja lähes kaikki vaatteemme olivat jo pilalla (mieheni pukua myöten).

Ja kaikki, mitä kodissamme oli kodinhoitajan läsnä ollessa puhuttu, oli toistettu työnantajalle, eli äidilleni. Lopulta koin tuon vakoiluksi. Kamalaa yksityisyyden loukkausta.

Ja kun kodinhoito alkoi kodinhoitaja soitti ovikelloa ja odotti oven avausta. Hetken kuluttua hän vain soitti ovikelloa ja tuli suoraan sisään. Muutaman päivän kuluttua hän jo tuli suoraan sisään, ovikelloa soittamatta. Eikä kuunnellut enää alkuperäistä pyyntöamme ovikellon soitosta ja oven avaamisen odottelusta.

Jos hän olisi tullut siihen aikaan kun oli sovittu, asia olisi ollut vielä suht. ok. Mutta hän alkoi tulla 30-45 min. aiemmin. Yllätti monesti meidät yöpuvuissa ja kerran olimme mieheni kanssa rakastelemassa kun hän vain tuli melle. Hullu ämmä.

Nyt olen 2 kk olut täysin ilman kotiapua ja taas onnellinen. Vaikka onkin kolme pientä lasta ja täysi kaaos....Näin on parempi.