Millainen on unikauhukohtaus lapsella?

keskellä yötä, ihan yht' äkkiä. Tytöllä ollut vain jokunen.



On ilmeisesti ihan normaalia, en ainakaan koskaan kuullut keneltäkään että kielisi jostakin hälyttävästä. Tietenkin jos niitä alkaa olla paljon, niin kannattaa varmaan reagoida. Itse huolestuisin jos vaikka kerran viikkoon olisi kauhukohtaus ilman " järjellistä" syytä, ts. että päivällä sattunut jotakin poikkeavaa.

Joillakin voi auttaa just maito tms. Onneks ne kohtaukset menee sit joskus ohi. Meillä ne on vasta edessä päin...

Ja ne on sellaisia, että tunti kaks nukahtamisen jälkeen lapsi herää itkemään kovasti. Mitkään rauhoittelut ei yleensä auta, koska lapsi ei ns. tajua mitään. Hän vain itkee. Aikansa itkettyään nukahtaa uudestaan.



Itse puhun vaan lapsen vieressä rauhallisella äänellä. Tyttö istuu sängyllä, heijaa itseään edestakaisin ja huutaa. Meillä kohtaus kestää kymmenestä minuutista varttiin. Sitten nukahtaa. Koskea häneen ei saa.



Oletko käyttänyt omaa lastasi lääkärissä sulkeaksesi pois esim. korvatulehduksen? Lapsesi on kuitenkin vielä kovin pieni. Kai noita itkukohtauksia voi tulla pienillekin (?), mutta yleensä tosiaan tulevat vasta myöhemmin.

heräsi päikkäreiltään ja oli aivan paniikissa, itki ja ei rauhoittunut millään. Ei häneen saanut minkäänlaista kontaktia. Sitten nukahti uudelleen ja heräsi tavalliseen tapaan. Tapahtui 1,5 -vuotiaana ja on nyt viisi. Ei ole toistunut.

Noita unikauhukohtauksia voi tulla vaikka jokayö ilman mitään erikoista. Käytin lastani lääkärissä, koska näitä kohtauksia oli tullut tosiaan jokayö parin viikon ajan. Hän sanoi, että juuri kolmen kieppeillä ovat erittäin normaaleja. Pienemmillä ja isommilla voi syynä olla juuri joku tulehdus. Tytöllä kohtauksia joka yö kesti pari kuukautta. Sitten pikkuhiljaa harvenivat. Nykyisin (tyttö on 3v5kk) niitä tulee kerran parissa viikossa.

Samoin kuin edellisillä, mikään ei oikeastaan auta, sillä lapsi on aivan unessa, vaikka silmät ovatkin auki. Huutaa, lyö, riehuu, siis aivan kamalaa. Usein rauhottui vasta huudettuuan melkein puoli tuntia ja vasta sitten, kun jätimme hänet yksin sänkyyn (olimme toki huonen ulkopuolella odottamssa).

Pojat ovat olleet tavallaan hereillä, tavallaan unessa. Siis joskus jonkinlaista kontaktia on saanut, mutta ei sellaista, että se olisi auttanut rauhoittumaan. Kohtaus kestää n. 20 min. Vanhemman pojan kohtaukset oli välillä tosi rajuja. Olis siis niin raivona, välillä yritti purra yms.

Nyt nuoremmallakin alkaa mennä ohi, mutta aina jos tapahtuu jotain tavallisesta kovin poikkeavaa, niitä on odotettavissa. Esim. yökyläreissut.

Että kun tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu se on hankalampi " kestää" ? Vaikka on kivojakin muutoksia.

ihan kaikessa. 5 viikon vanhana poika myynyt mun kanssa päivän vaatteita kirpputorilla, eka telttayö molemmilla nin 7kk iässä ja tosiaan kuljettu on kovasti. Uusiin /tuntemattomiin ja vieraisiin paikkoihin ja tilanteisiin siis tutustuttu urakalla, joskin arki rullaa omalla säntillisellä rytmillään.



Kun poika oli just 4 täyttänyt alkoin yölliset kauhukohtaukset. Niitä tuli meilläkin sen pari kuukautta lähes joka yö. Lapsi nousi sängyssä itkemään, katsoi silmät avoinna jonnekin kaukaisuuteen, tärisi ihan hysteerisesti ja oli kaikin puolin kauhuissaan olevan oloinen. Mitään kontaktia ei saanut ja herättäminenkään ei onnistunut. Ko0htausta kesti aikansa kunnes meni vain ohi ja poika painoi pään tyynyyn ja jatkoi uniaan.



TUo vaihe elämässään oli kyllä muutenkin yhtä uhmaa ja kokeilua ja raivokohtauksia. Muutaman kuukauden kuluttua elämä niin päivällä kuin yöllä rauhoittui. Nykyän kohtauksia tulee ehkä kerran kaksi kuukaudessa, enkä ole osannut yhdistä päivn muihin erityisiin tapahtumiin. Niitä vaan tulee.



Ja tytöllä ei ole ollut koskaan ensimmäistäkän, tosin tuleekin kai pojille helpommin.

Meillä tosiaan on normaalia rauhallista elämää, tosin koululainen tuo jo oman häinänsä, joten ei meillä liian rauhallista ole. Osittain varmaan johtuu juuri tuosta, että oma rutiini ja tavallisuus häviää.