Lue keskustelun säännöt.
Inhoan anoppiani. Kaikki kenelle olen asiasta puhunut, syyllistävät mua sanomalla:
05.07.2007 |
" Sun pitää kunnioittaa äidin ja miehesi suhdetta, ja yrittää sietää anoppia, hän on sentään miehesi äiti."
Joo, mutta mitä voi tehdä kun en kunnioita, en rakasta, en pidä enkä edes siedä? Äitiys on vain hatara veruke, jonka nojalla mun pitäisi sietää sitä oksettavaa olentoa, miksi mun pitäisi? Onko pakko? Inhoan häntä niin paljon.
Kommentit (4)
En jaksa olla hänen palavien odotustensa ja lässynlää lammasmaisten toiveidensa kohde. En halua joutua samaan ruokapöytään sen ihmisen kanssa katselemaan hänen turpeita poskiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni pitää äidistään ja heillä on hyvät välit, joka kyllä ahdistaa sekin kun se tuntuu jotenkin epänormaalilta. Minusta poika luopuu äidistään aikuistuessaan ja välit luonnollisesti viilenevät miniän tultua kuvioihin, mutta meillä ei.
Ei se todellakaan ole normaalia että mies lakkaisi pitämästä äidistään kun miniä tulee kuvioihin.
ethän sä sen kanssa sitoutunut yhdessä olemaan. mutta siitä voi tulla kyllä kitkaa sun ja miehen välille... been there...