Onko muilla välit poikki useampaankin kuin vain yhteen perheenjäseneen?

Ollut jo monta vuotta. Sisaruksiin on pito jäänyt juuri sen takia, kun käymään en voi mennä heille, ellen käy myös äitiäni moikkaamassa. Sillä sanovat äidin suuttuvan, jos kuulee että muita kävin katsomassa. Eivätkä käy myöskään minun luonani, jollei äiti saa tulla mukaan.

Ja itse en vaan voi nähdä sitä petoa, vieläkin näen painajaisunia lapsuudesta :(

vanhempiini, jotka hyysäävät vain siskon lapsia.

Tai oikeastaan isään välit poikki ja äitipuoleen välit viileät ja harvoin yhteydessä. Vaikea sitten käydä kotipaikkakunnalla just sen takia kun pitäisi sielläkin kyläillä ja se on aika rankkaa. Toisaalta mitä enempi aikaa kuluu sen hankalampaa se on. Kun käy vaikka hammasta purren kylässä, niin voi taas huokaista pitkäksi aikaa. Mutta kyllä kateellinen olen heille kenellä mutkattomat välit kotiväkeen.

Mitätöi, kävelee yli ja väheksyy mielipiteitä, tunteita jne. Sisaruksen selkeä suosiminen. Äiti hieman " helpompi" tapaus, mutta syyllistää, ei pidä sopimuksista kiinni, kaunistelee asioita (minusta sama asia kuin valehtelu) - en siis voi luottaa häneen ja hänen sanomisiin. Käyttää lasta välikappaleena ristiriitatilanteissa jolloin lapsi joutuu vaikeaan asemaan...kaikenkaikkiaan yhteiselo on aika hankalaa. Ja myös syvempiä syitä löytyy, mutta en viitsi tässä niitä selvittää.

Vierailija:

Meillä isällä jonkinlainen narsismi taustalla. En osaa olla hänelle mieliksi mitenkään. Aina vihainen, elämänarvot ihan erilaiset, puhuu vain rahasta. Ryyppää, muuttunut senkin takia persoonaltaan. Inhoan sitä juomista. Kaikenkaikkiaan yhteydenpito on tosi rasittavaa ja hankalaa. Haistatteleekin joskus varsinkin kun en pidä yhteyttä, eikä itse ymmärrä syytä siihen. Äitipuoli on sitten omanlaisensa, ei olla ikinä tultu toimeen. Puhuu pahaa seläntakana, en osaa olla hänelle ikinä mieliksi. Puhuu omista tyttäristään ja kehuu jatkuvasti. Mä en vain jaksa. Tarviiko mun sen takia että ovat sukulaisia?