Ihanaa, kun on vain yksi lapsi.

" äiti leiki minun kanssa" tai kysyy " mitä minä tekisin" :)

Täällä kaksi vanhempaa lasta, jotka tekevät paljon jo omia juttuja, toinen ylä-asteella, toinen viel ala-asteella. Ja yksi pieni. On kyllä helppoa nyt yhden pienen kanssa ! Ja enenpää ei tule.

Nyt on kaksi poikaa ja tyttö ja tyttö vähän vailla seuraa.

Lisänä vielä ilo siitä, kun näen sen, miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen.

Miten kovasti rakastava ja kaipaavat toisiaan jos ovat päivänkin erossa.



Sydän pakahtuu onnesta.

Voisin jatkaa yksin tästä jo kaikki tulevat kommentit...



Puolesta: on niin helppoa, voi matkustaa, löytää hoitajan, on lapselle enemmän aikaa jne jne jne



Vastaan: lapsella pitää olla kaveri, vanhemmille hoitaja kun tilevat vanhoiksi, veri on vettä sakeampaa, jne jne jne



Jep jep

Itsekin olen 3-lapsisesta perheestä ja sisarukseni ovat minulle hyvin rakkaita. En vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta.

t. 6

+ lapsi saa paljon huomiota

+ lapsella voi olla hintaviakin harrastuksia

+ löytää helposti hoitajan, kun menee johonkin

+ helppo ja halpa matkustella

+ aikaa jää parisuhteelle

+helppoa







- lapsi kaipaa seuraa, ellei naapurissa ole samanikäisiä

-lapsen voi olla hankala pitää puoliaan esim. koulussa

-voi tulla itsekäs

Jos sitten haluaa päästä niin helpolla kaikesta...

Useamman lapsen kanssa on rankempaa kuin yhden, mutta toisaalta saa nähdä ja kokea sellaista mitä yhden kanssa ei voi.

mutta toisaalta haluaisin lapselle sisaruksen (olen itse ainoa lapsi, joskokaan en siitä lapsena kärsinyt vaan vasta nyt aikuisena kun joutui yksin hoitamaan sairastuneen vanhemman asioita ja lopun)...



Mies haluaisi ehdottomasti toisen lapsen. Itse olen vain niin mukavuudenhaluinen että en tiedä haluanko vauvarumbaan uudelleen... niin itsekkyyttä se kai on.



Vaikea dilemma.

Lisäisin vielä sellaisen jutun, että kun lapsia tulee enemmän kuin yksi, niin tietyllä tavalla vanhempi (yleensä kai äiti) vapautuu omassa vanhemmuudessaan ja osaa ottaa asiat rennommin. Yhtä lasta vahtii kuin silmäterää ja jokaisesta itkusta ja muksahduksesta tulee maailmaa suurempi asia. Olen huomannut esim, että yhden lapsen vanhempien on kaikkein vaikeinta tulla meille kylään, kun lapsen rytmit rikkoontuvat niin helposti. Ja monta muuta asiaa...

Ainoana lapsena eläneenä voin kuitenkin kertoa että hartain toiveeni oli saada sisarus.. vai oliko se sittenkin hevonen?? No, kyllä ainoanakin lapsena pärjää, ihan sama onko lapsia 1 vai kymmenen, kunhan ovat hyvinhoidettuja ja rakkaita vanhemmilleen!



t. kolmannesta haaveileva kahden äiti

Tuliko kenellekkään mieleen että joillekkin ei suoda kuin yksi lapsi?

Itselläni ainakin tilanne, ettei toista lasta hyvällä todennäköisyydellä tule. Fyysisesti täysin mahdollista, mutta henkinen puoli ei kestä. Raskaus oli raskainta aikaa elämässäni. Aika minkä piti olla parasta muuttui itkuksi, huoleksi, järjettömäksi peloksi. Tottakai keksin kaikki maailman tekosyyt minkä takia on ehdottoman hyvä olla vain yksi lapsi. Haen hyväksyntää muilta, koska tämä yhteiskunta on rakennettu kahden lapsen perheille. Ystävät ja sukulaiset kyselevät koko ajan milloin meidän lapselle kaveria tulee. Tunnen suurta syyllisyyttä siitä, että lapseni ei saa sisarusta, leikkikaveria, kuten kaikki muistavat mainita. Mutta elämä ei aina mene niinkuin haluaisi, valitettavasti.



Ja tällä vuodatuksellani halusin muistuttaa niitä, joiden mielestä on itsekyyttä olla " hankkimatta" toista, kolmatta... lasta, että on myös niitä, jotka eivät siihen pysty (syitä on niin monta kuin on ihmisiä). Yritetään iloita niistä lapsista jotka meille on suotu!

kohtaan. Tietenkin välillä riitelevätkin, mutta nauttivat suunnattomasti toisistaan ja leikeistä joita saavat yhdessä rakentaa. Ainoan lapsen maailma jää todella kapeaksi, vaikka hän saisi koko ajan huomiota ja nimenoaan siksi. Lasten yhteiset leikit on huimaavia, ei aikuinen pysty olemaan lapselle niin hyvää seuraa kuin toinen lapsi.

Varsinkin kun sisarus tekee niitä serkkuja yleensä.

Ei minulla ole ollut sisaruksesta kumoista tukea kun vanhemmat kuolivat. Päinvastoin, hoidin kaikki asiat yksin ja toisen heistä kotona ilman, että sain apua mihinkään.



Yhden lapsen äitinä sanoisin silti, että kaverit eivät koskaan voi korvata sisarusta, jonka kanssa jaetaan sama arki ja historia. Siltikin ihmisellä on lähtökohtaisesti samat mahdollisuudet tulla onnelliseksi oli hän minkälaisesta perheestä vain.

tämä toinenkin on niin ihana =) että jaksan ihan hyvin, kun vauva vaan kerran hymyilee =)

Viihtyvät keskenään (ei tarvitse aina olla leikkiseurana) ja jää taas aikaa parisuhteellekin, kun lapset on tehty nopeasti ja lähes samalla kertaa.