Pakko pitää nimiäiset kun ei löydy kummeja lapselle?!

Mun tutulle kävi kans noin. Lisäksi ei hyväksytty avoparja kummeiksi, joten sitten hän joutui pyytämään kolmannelle lapselleen samat kummit, kuin jo aiemmalla lapsellaan oli.



Ja voithan sinä pyytää kummeiksi vaikka vanhempasi tai miehesi vanhemmat. Hekin kelpaavat oikein hyvin.



Olisipa outo syy siihen, että ei voisi ristiäisiä pitää.

Haluaisin monta lasta, mutta suurin ongelma on se, ettei lapsille riitä kummeja :-/ Pitää varmaan erota kirkosta, muutenkin vähän rassaa tää " tapauskovaisuus" .

kummin, joka ei kuulu kirkkoon. Kirkkoa ei tarvita mihinkään julkiseen " kummiksi julistamiseen" . Kirkko ei ehkä hyväksy teidän valitsemianne kummeja (mikä on itse asiassa Raamatun sääntöjen vastaista) eivätkä he saa olla osa " virallista" seremoniaa, mutta kummeja lapsella voi silti olla.

Muistaakseni tarvinnette kuitenkin kirkon mielestä yhden uskovaisen/kirkkoon kuuluvan kummin.

Itse olen uskovainen, mutta mm. tuon syyn takia erosin kirkosta -- en halunnut kuulua niin ahdasmieliseen yhteisöön ja vielä MAKSAA siitä. Millä oikeudella he päättävät kuka on kelvollinen kummiksi ja kuka ei? Ihminen voi olla uskovainen ilman kirkkoakin ja sen tulisi riittää kirkolle.

Se siitä " Jeesus rakastaa kaikkia" -löpinästä, kun kaikki lapset eivät kelpaa edes kastettaviksi.

Nyt vaan aivot toimimaan, niin kyllä te ristiäiset saatte kasaan. Meidän suvussa ollaan tehty paljon " erikoisia" ratkaisuja ja eipä niistä kukaan ole kai hernettä vetänyt nenään. Kuvaavaa on esim. että äitini yhdellä sisaruksella on neljä lasta. Äitini on yhden kummi, isäni on toisen kummi, kolmannen kummeja ei ole kumpikaan heistä, mutta neljännen kummeja ovat molemmat! Eli samat kummit vaan reippaasti käyttöön jos suostuvat. Toinen mitä meidän suvussa on harrastettu on isovanhemmat. Nekään eivät yleisiä varmaan, mutta mitäs tuosta, taatusti ovat muutenkin lapselle läheisiä ja usein samaa arvomaailmaa edustavia.

pyysimme avioparia kummeiksi ja lupautuivat. Mutta sitten ristiäisissä kävi ilmi papin kanssa jutellessa, että mies ei kuulunutkaan kirkkoon. Ei tullut aiemmin kenellekkään mieleen asia. Onneksi olimme pyytäneet kolmannenkin kummin niin onnistui ristiäisten pitäminen.

Kuuluisinpa jokun teidän ystäväpiiriin ;) - meillä kun ei ole yhtään kummilasta, kun ei ihan lähipiirissä oikein vauvoja/lapsia ole. Olen ripari-ikäisestä asti odottanut pääseväni kummiksi, mutta ei vieläkään...

Täällä on muutama todella outo mielipide. Sitten nämä kummit ovat tietenkin lapsen parhaaksi ajateltuja. Minusta tämä kirkon kummijärjestelmä on todella hieno juttu.



Ottakaa samoja kummeja uudelleen, jos muita ei löydy. Tai sitten tosiaankin lapsen isovanhempia.



Ihmettelen.

Ainakin joillakin seurakunnilla on käytössä ns. virkakummeja, en keksi nyt parempaa sanaa, jotka paperilla merkitään kummeiksi. Oma asiannehan sitten on, jos haluatte esittää pyynnön jollekin tutulle, tulisiko hän/he epävirallisiksi kummeiksi.

Mutta se, että kummeja on välttämättä oltava, on minusta outoa. Mitä ne kummit siihen lapsen kastamiseen liittyvät, eikö tarkoitus ole ottaa lapsi kirkon jäseneksi? Se siitä, tapauskovaisiahan tässä ollaan.



Vähän ikävä tilanne, koska edellisten lasten kummit on valittu sillä periaatteella, että ovat meille läheisiä ihmisiä, jotka on haluttu tavallaan sitoa meidän perheeseen. Lasten kummit ovat myös olleet lapsille itselleen tärkeitä, jokaisen lapsen ihan omia juttuja. Siksi ajatus " leikkikummeista" esim. isovanhemmista, ei houkuta. Ei kyllä ollut tullut tuo vaihtoehto mieleenkään, kiitos vinkistä, ehkä niin on nyt kuitenkin pakko tehdä.



Voi kun olisi joku virallinen siviilitaho, vaikka maistraatti, joka tarjoaisi mahdollisuuden siviiliristiäisiin. Meistä ei oikein tunnu siltä, että osattaisiin keksiä seremonioita itse. Eihän niitä juhlia ole myöskään pakko pitää, mutta sekään ei ole kovin kiva vaihtoehto.



Ihan tyhmää! ;)



ap

Vierailija:

Meillä on nyt tilanne, ettei lapselle löydy kahta kummia sellaisista ihmisistä, jotka " kelpuuttaisimme" kummeiksi! Ei me mitään muita erityisvaatimuksia esitetä, kuin että ihmisen pitäisi olla tarpeeksi läheinen meidän perheelle ja omata samantyylinen arvomaailma. Mutta ongelma onkin siinä, että kirkko vaatii, että kummien pitää olla evlut uskossa. Puolet suvusta on " vääräuskoisia" ja suurin osa ystävistämme on eronnut kirkosta. Edelliset lapset ovat jo käyttäneet kaikki kummeiksi kelpaavat ihmiset. Yksi kummi löytyy, toista ei. Meidän on kai pakko jättää lapsi kastamatta ja järjestää nimiäiset!!

eli ottakaa toiseksi kummiksi joku sukulainen, isovanhempi tms.

ja sitten epäviralliseksi kummiksi " vääräuskoinen" kaverinne!

näin lapsesi saa kuitenkin 2 " kunnon" kummia...



itsekkin olen " vääräuskoisena" kummina, eli suullisesti sovittu asia lapsen vanhempien kanssa!

minulle asia on pyhä ilman paperiakin ja hoidan kummiuteni kunnialla!

Vierailija:

eli ottakaa toiseksi kummiksi joku sukulainen, isovanhempi tms.

ja sitten epäviralliseksi kummiksi " vääräuskoinen" kaverinne!

näin lapsesi saa kuitenkin 2 " kunnon" kummia...

Ja avopari saa olla! Ja jos ei sais, niin kuka sen pakottaa sanomaan että nämä tässä on pari?



Toi siis oli kakkosen kommenttiin liittyen..

kummikirjat ja kaikki lapsilla, virallisia kummeja

tää ihana helel sekoittaa pään

" Kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat joko luterilaisen kirkon tai niin sanotun Porvoon yhteisön jäsenkirkon konfirmoituja jäseniä. Tämän lisäksi kummina voi toimia evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen (lapsikasteen) hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö, esimerkiksi ortodoksi tai katolilainen. Kirkkoon kuulumaton henkilö ei voi toimia kummina."

www evl fi

seremonian niistä saa ku jostain papin pauhaamisesta (jota kukaan ei kuuntele paitsi nimen annon kohdalla). Mulla kaksi lasta, pidetty nimiäiset kummallakin. Muutenkin mua risoo tää vauvan kastamis-juttu, kun ei vauvan mielipidettä asiaan voi kysyä. Mehän voitas olla kaikki vaikka jotain muslimeja tai satanisteja, jos porukatkin olis ollu. Kun yleinen käytäntö on tuo, että lapset samaan uskontokuntaan ku aikuisetkin. Mun lapset saavat itse sit päättää kun ovat tarpeeksi isoja siihen valintaan. (vaikka sit satanisteiks.. :D)

Eikös ne ihmiset voi olla yksittäisinä henkilöinä kummeina. Ei parina.

Me ainakin ollaan miehen kanssa saman lapsen kummeja, vaikka avopari ollaankin. Saatiin vaan erilliset kummitodistukset vai mitkä ne olikaan, ei siinä pappi mitään kysellyt. Tosin joskus olen kuullut, että tuo asia riippuu vähän papista, en sitten tiedä.. Hölmöltä kyllä tuntuu, jos tuossa ei mitään yhtenäistä linjaa ole!



Onneksi meidän suvussa ei ole tuota ongelmaa etteikö kummeja löydettäisi, sillä itse olen todella suuresta perheestä, joten sisaruksista varmasti saa kummeja :)



Eikö teillä ole sitten ketään läheisiä ystäviäkään ketkä haluaisitte pyytää kummeiksi? Tai jos ihan niin läheisiä ei ole, niin kyllähän se kummius saattaa vielä lähentääkin sitä suhdetta. Näin ainakin itsellä, kun olen kaverini lapsen kummi.. Ehdittiin jo vähän etääntyä kaverin kanssa, mutta nyt sitä on " väkisinkin" osa heidän elämäänsä, mikä on tosi hieno juttu!