Synnytyksestä kolme viikkoa. Masentaa, ahdistaa, pelottaa. Väsytää niin, että

Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta, miten olette selvinneet vai oletteko?

ap taas

Neuvolatädin kanssa ei kemiat kolahda ollenkaan ja hänen kanssaan vaikea puhua mistään.... vaikeina raskauden hetkinäkin kommentit olivat tyyliin " sinähän vaikutat ihan pirteältä" , " sinä olet sitten voinut hyvin" ja kun en ollut.



ap

Voiko tämmöisestä selvitä omin avuin, toisin sanoen ajan kanssa?

pointti on, ettei tarvitse! Otat vaan yhteyttä nyt lääkäriin. Vaikka yksityiselle, jos et muuten tahdo mennä.

Tääkin vähän auttaa, kun voi nimettömänä kysellä hölmöjä ja tilittää... ainkain itkuhanat aukesivat kunnolla.

Ajattele, jos voisit nauttia vauva-ajasta nyt avun kera, eikä kiristellä hampaita seuraavat kaksi vuotta. Ehdottomasti kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin!

Gynekologit tuntevat myös raskauden jälkeiset asiat ja jos tunnet jonkun, jonka kanssa on kemiat synkannut, ota hänelle aika. Heinäkuu kuluu pian ja gynikset palaavat lomilta.

Joko otat yhteyttä synnärille, tai sitten ihan terveyskeskukseen omalle lääkärille, tai neuvolantädille! He katsovat kuinka pahassa jamassa olet, saatko lähetettä eteenpäin, esim psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille, tai sittenjopa omalääkärit kirjoittavat mieliala lääke reseptejä. Mut kuitenkin jutteluapukin on tärkeää, joten rohkeasti vaan eteen päin asian kanssa. Ei sun tarvitse olla yksin ja tuntea noita oloja, saat aivan varmasti apua ja olo helpottaa sitten!





Nimim: Been there

Terveyskeskuslääkäri voi laittaa lähetteen paikalliselle psykiatrian poliklinikalle. Nuo pelot kielivät, että kyseessä saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus. Pääsee siitä varmasti eroon ilman ammattiapuakin, mutta se kestää ja on vaikeaa. Minulla kesti ammattiavun turvinkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toipuminen yli kaksi vuotta.



Googleta Äimä, Äidit irti synnytysmasennuksesta ry. Sieltä sivuilta löytyy myös keskustelupalsta, jossa saman kokeneita.