Te, jotka kerskailette ja pröystäilette taloilla, autoilla jne, onko teillä oikeasti

Mutta lapseni kummi elelee ulospäin näyttäen leveästi. On uusi kallis talo, on hieno urheilubemari, ja vaimolla kalliit merkkivaatteet, mutta velkaa on kamalasti ja lainailevat muilta ihmisiltä rahaa, ja itkevät vanhemmilleen kun ovat suossa. Eli ulospäin pitää leveillä vaikkei varaa olisikaan.

pitää näyttää että olevinaan on paljon kaikkea; talot, autot, rahaa, lomamatkoja, komeat miehet, monta lasta ja hyvät kropat... todellisuudessa ne asuu jossain lähiössä, vuokra kolmiossa, ajelevat paikallisliikenteen bussilla ja kiroavat kun ukko istuu paikallis baarissa.... =).. mut elämä on...

Lainan korko oli hemmetin kauhea. Ei todellakaan inhimilliset hinnat. Nykyään korko on ihan olematon. Nyt saisi nousta 15 - 17 % asti, että tietäisivät velalliset mitä on maksaa asuntolainaa.



t. omassa talossa onnellisesti asuvat

Me asumme ja elämme todella vaatimattomasti. Meidän tilanteemme tosin on siinä mielessä erilainen että velkaa ei ole ollenkaan. Asumme maalla nykymittapuun mukaan pienessä ok-talossa, meille ei tule edes lämmintä vettä sisälle;) Autot wanhoja, emme panosta edes uusimpaan elektroniikkaan. Varaa olisi kyllä elää leveästi mutta kiinnostusta moiseen elämäntapaan ei ole. Tosin matkustelemme paljon.

oli meillä 15 vuotta ja se oli muka paljon. T. Ap

Eräs ystäväni sen sijaan jaksaa kehuskella omakotitalollaan, volvollaan ja miehensä ansioilla. Lainaa onkin sitten pitkälti yli 200 000¿ ja rahat aina lopussa. Eipä käy kateeksi.

Kaikki sisustusohjelmatkin on nykyään sellaista kouhkakuluttamista - eilenkin Innossa nuori rouva ostoskeli Skannossa - Lomarengas tarjoaa vuokralle omaa saarta ja kaikki kuluttavat kuin viimeistä päivää.



Olen ollut kotona viimeiset neljä vuotta, enkä ole sillä lailla ehtinyt seuraamaan asioita ja nyt kun nuorempi lapsi on vähän kasvanut, olen ihan hätkähtänyt mikä muutos on tapahtunut sinä aikana. Siis viimeisen 4 - 5 vuoden aikana.



Samanlaista oli viimeksi 1980-luvun puolivälissä.

Ja kyllä meillä on varaa siihen. molemmat käy töissä ja lainaa on n. 70 000¿ eli mistään ei tarvitse tinkiä.



Tosin meillä ei ole kalliita merkkiautoja tavalliset uudet autot ja taloakaan emme ole itse rakentaneet.

Riittääkö pelkkä omistaminen, vai kyseletkö niitä, jotka kehuskelevat omaisuudellaan?



Meillä on 50 000 euron auto, iso talo, josta saisi varmaan 250 000. Lainaa on reilu 100 000 ja säästöjä suunnilleen saman verran. Mutta ei tuo mitenkään tavatonta ole, ihan omalla työllä hankittu omaisuus, eikä se näy ulospäin (muuta kuin autona, joka sekin on ihan järkevä perusfarmari, ei sii mikään avoauto tms). Minusta olemme hyvin toimeentulevia, mutta emme rikkaita.

olen lähihoitaja, mieheni yrityksessä jossa osakkaana. tulot n. 1600 euroa kuukaudessa molemmilla - verot. meillä oma talo, auto, firman auto. Velkaa maksetaan vielä vajaa vuosi. 10 vuotta sitten rakennettiin ja lainaa otettiin 250 000 markkaa. tontti maksoi 20 000 markkaa.... emme elä herrroiksi. Silloin tällöin tulee osinkotuloa ja lyhennellään sillä lainaa, joskus käydään isommalla lomalla. Eli vois olla lainaa enemmänkin, muta sitä on pirullista maksaa takaisin.

Eli elinkuluista voisi kevyesti leikata puolet pois. Olen myös pariin kertaan elämässäni joutunut elämään tosi niukalla ja se onnistuu, vaikka kirpaiseekin aluksi.



Veljeni vaimo on toinen ääripää: ei missään vielä edes töissä vaan opiskelee, mutta vain kallein kelpaa. Sohvat, astiat, kodinkoneet. Kaikki oltava merkkituotteita ja mikään kohtuuhintainen ei kelpaa. Esimerkiksi muutettuaan lensi edellinen 1,5 vuotta vanha kallis, merkkisohva ulos, kun piti saada uusi ja vielä kalliimpi. Toistaiseksi pystyvät siihen, kun veljeni sai perintöä isovanhemmilta muutama vuosi sitten 40 000 Euroa ja sitä on nyt käytetty kulutukseen palkan lisäksi. Alkaa säästörahat olla loppu ja asunnossa on esim. 100% laina, kun tuota 40 000 Euroa ei voinut käyttää käsirahana. Pelkään vaan heidän puolestaan ja erit. veljeni, joka on kiltti ja sopeutuvainen, mutta aina ollut tarkka rahan kanssa. Toivottavasti oppivat elämään tulojen mukaan tai muuten tulee vaikeaa. Vaimo on muuten kyllä ihana ihminen.

Monet luulevat että on rikas kun on omaisuutta mutta meillä ainakin tulot alle keskitason. Omaisuudenhan voi aina tietty realisoida mutta meillä se tietäisi työn menetystä ja yrittämisen lopettamista. Meillä ei ole asuntovelkaa ja autot on omia eivätkä rahoitusyhtiöiden. Tästä tietty seurauksena että maksamme sitten veroja tosi kovalla prosentilla.

niin kovin suhteellista. Se on kyllä aika vähän =)

en vastaa tällä palstalla näihin omaisuuskyselyihin. Mutta meillä on asunto helsingissä (130 neliön paritalo) ja kaksi autoa (1v vanha, 3 v vanha). Kaikki on velattomia.

Me emme siis elä kuplassa, mutta olemme tosi jo nelikymppisiä.

En ole saanut kotoani yhtään mitään. Olen kouluttanut itseni velaksi ja tehnyt yli 20 vuotta töitä. Kun teen vielä toiset 20 vuotta, saan maksettua kaiken, mitä nyt hallitsen. Omistan tästä oikeasti alle puolet.



Olen ollut todella onnekas, enkä pidä kynttilääni vakan alla. Kehun, esittelen ja näyttelen kotiani kaikille ja kerron myös, mitä se maksoi ja paljonko velkaa on (paljon).

loisteliaalta, vaikka todellisuudessa kaikki on hommattu 100% velaksi, eikä ole kuin tuulen pyyhkimä perse. Ostetaan esim. 50000e maksava auto velaksi, eka koti saa maksaa 300-500 tonnia, kaikki velaksi.

Aina ei ole ollut. Me ollaan miehen kanssa molemmat pienituloisista perheistä. Mutta me ollaan aikuisiällä tehty paljon töitä tän kaiken materiaalin saamiseksi. Molemminlla on omat yritykset. Miehellä menee jo tosi hyvin voiton puolelle ja ollaan voitu ostaa käteisellä ja velattomasti tiettyjä asioita. Rahasta ei todellakaan ole pulaa, ja siitä rahasta nautitaan. Me ollaan haluttu hieno ja tilava talo. Kun meillä nyt on ollut varaa sellainen ostaa, niin miksi ei? samoin on autojen ja veneen ym. laita.

Itse en kuitenkaan katso että pröystäilisin. Me nautitaan elämästä. Nyt ei tarvitse kitkutella joten niin ei tehdä. Tosin ei me ihan hulluna ostella vaan ostamisen ilosta. Lapsille on pakko opettaa miten rahaa käytetään oikein, ja se että se ei ainakaan meidän tapauksessa ole kasvanut puissa. Rahaa myös sijoitetaan ja säästetään.



Joskus kieltämättä ottaa päähän se että, me ollaan oikeesti tää kaikki ansaittu kovalla työnteolla ja yrittämisellä ja tää kaikki on meidän omaa. Mutta silti on ihmisiä jotka luulee että kaikki on pelkkää lainaa ja pankin omaisuutta. Sanotaan että suomessa ei yrittäminen kannata, verottaja pitää siitä niin hyvän huolen. Ja toisaalta se onkin totta, mutta ei sitten kuitenkaan. Aina kannattaa yrittää ja välillä onnistaa, niinkuin nyt meidän kohdalla on käynyt.