Lue keskustelun säännöt.
Onko ketään toista pienten lasten äitiä, jonka mies loukkaantunut vakavasti? Kuinka pärjäätte?
19.10.2006 |
Meillä tilanne se, että mies mahdollisesti pitkään sairaslomalla ja sairaseläkkeellekö sen jälkeen? Ei ole paljon apuja kotona miehestä. On melkein 3 hoidettavaa mulla nykyään.
Kommentit (7)
Itse kuvittelisin sortuvani, jos mies menehtyisi, kun lapset pieniä. Oletko saanut apua lastenhoitoon? Tsemppiä teille molemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ihme, että on hengissä, olisi voinut käydä vielä pahemminkin.
Miehelläni on skolioosi ja hänen selkänsä tulee joskus yllättäen niin kipeäksi ettei hän pääse edes lattialta ylös. Minä raivöstun joka kerta kun niin tapahtuu. En tietenkään ole miehelleni siitä vihainen, minua vain suorastaa potuttaa kun matto vedetään yhtäkkiä jalkojen alta. Silmänräpäyksessä olen yksin vastuussa kaikesta! Rankkaa ja epäreilua, mutta itseppä olen mieheni valinnut.
siitä on jo vuosia aikaa. Ensimmäiset pari vuotta meni kuin sumussa väsymyksen vuoksi koska kävin myös töissä koko ajan. vuosien kuluessa ja lasten kasvaessa asiat helpottui. Apua saatiin aluksi tukiperheen muodossa jossa lapset kävi kerran kuukaudessa yhden viikonlopun sekä lasten sairastuessa sain aina kodinhoitajan kotiin.
Ihan hyvin on kuitenkin pärjätty.
sitten voisi sossusta yrittää. Ei mekään mitään muita rahallisia tukia koskaan saatu kun yh-korotus lapsilisään miehen kuoltua. Sillon kun vietti viikko tolkulla sairaalassa joskus saatettiin saada sairaalalasku sossusta maksuun, ei muuta. t. 2 ja ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakutusyhtiö viivyttelee korvauspäätösten kanssa niin, että ties milloin maksavat korvauksia. 3kk sairausloman alusta palkkaa miehelle sen jälkeen kelan päivärahalle ja odotellaan vakuutuspäätöstä, jotta saisi paremmat korvaukset. Sitä ennen saakin olla kekseliäs miten taloudellisesti pärjätään lainasin rahaa vanhemmiltani. Toivottavasti pystyn joskus maksamaan takaisin. Kuka maksaa asuntolainan loppuun. Hankin kai toisen työn tämän työn rinnalle enkä ehdi nähdä lapsiani lainkaan. Vapaa-aikaa ei silloin juuri jää.
ja 2 vuotta sairastettuaan menehtyi. Meillä silloin kolme ihan pientä lasta joten hommaa kyllä riitti niin ettei murehtia paljon ehtinyt.
Tsemppiä sinulle... iloitse siitä että miehesi on kuitenkin elossa ja hän on isä lapsille vaikka olisikin vammautunut. Voimia tarvitsette mutta kyllä kaikki järjestyy!