Tunnetko sinä ketään, joka ei olisi laittanut eskari-ikäistä lastaan eskariin?

jos lapsi ei ole käynyt eskaria. Ja on vielä " pahimmassa" tapauksessa ollut kotihoidossa koko lapsuuden.

ei mene eskariin, vaan käyvät seurakunnan kerhossa. Siellä on pieni ryhmä ja hyvä ohjaaja ja se on vieressä.



Eskari on ihan vapaaehtoinen ja jos lapsella ei ole isompaa häikkää, miksi sinne laittaisi? En usko että meiltä menee kumpikaan.

Vierailija:

jos lapsi ei ole käynyt eskaria. Ja on vielä " pahimmassa" tapauksessa ollut kotihoidossa koko lapsuuden.

Meillä on esikoinen nyt eskarissa. Pitkään mietittiin, että laitetaanko vai ei. Täällä ei kuitenkaan ole kerhoja enää 6-vuotiaille, koska niihin ei riitä väkeä. Jos kerho olisi ollut, niin ei olisi tarvinnut pohtia tuota eskarin aloitusta vaan poika olisi saanut käydä kerhossa pari-kolme kertaa viikossa.

Eskari on kyllä vapaaehtoinen, mutta jos lapsi ei ole sitä käynyt niin on varmasti jäljessä muista, kun menee ekaluokalle. Eskarissa kuitenkin opitaan jo paljon.

Siis ne jotka eivät laita/ole laittanut. Onko siitä jotain haittaa?

Vierailija:

Eskari on kyllä vapaaehtoinen, mutta jos lapsi ei ole sitä käynyt niin on varmasti jäljessä muista, kun menee ekaluokalle. Eskarissa kuitenkin opitaan jo paljon.

mutta ompa kumma ajatus, että jo ekaluokalla olisi muista jäljessä!? Jäljessä ennen kuin on edes aloitettu opetus...

Mielummin niin, että ne jotka osaavat jo esim. lukea tai laskea on edellä.

Eli että eskari on hyödyllinen ja sen on katsottu olevan tarpeellinen. Kuitenkin kai aika iso osa lapsista käy eskarissa joten sen takia uskoisin että ennemmin ne jotka ei käy ovat jotenkin jäljessä.



Lukemaan voi oppia kotona ja lapsi voi myös olla hyvin sosiaalinen vaikka olisi kotona (siis tulla toimeen ryhmässä) mutta pelkästään kotihoidetulle lapselle voi ollla kuitenkin rankkaa yhtäkkiä sitten koulussa keskittyä pitkään yhteen asiaa, istua hiljaa paikallaan ja ylipäätään sopeutua kouluympäristöön (joka poikkeaa hyvin paljon myös tarhasta).



Selittäkää mulle tätä eskariasiaa, itse asun ulkomailla.

että katsotaan se lapsen koulukypsyys. Jos lapsi selvästi sitä on, eskari on ihan turha. Nyt vaan vanhemmat jotenkin kuvittelee, että se eskari jotenkin antaa etumatkaa kouluun, mutta näin ei todellakaan ole. Näin sanoi mulle kokenut eskariope.



Meillä lapsi osaa jo lukea ja kirjoittaa (on viisi) ja neuvolan ja kerhon ohjaajan mielestä on tosi sosiaalinen tapaus, eikä niissäkään taidoissa ole hiomisen tarvetta.

Nyt aikuisena veljeni on skitsofreenikko. Ei se tietenkään tuon eskarijutun syytä ole eikä skitsofrenian syitä nykylääketiede muutenkaan pysty täysin selittämään. Tämä eskarijuttu on vain yksi esimerkki kummallisista kotioloistamme, jotka varmasti osaltaan vaikuttivat veljeni sairastumiseen.

että eskari on kai sellanen paikka missä harjotellaan olemaan koulumaisessa ympäristössä. Lapselle on hyvin iso muutos mennä tarhasta kouluun, tiedän kolmen kokemuksella. Koulussa ei enää tavallaan katsota perään, täytyy osata itse, täytyy olla hiljaa, viitata, istua paikallaan. Vessaan ei periaatteessa juosta ihan millon vaan (toki siellä saa käydä tunnillakin), täytyy tehdä mitä opettaja sanoo. Koulussa ei enää leikitä.



Itse olisin ollut todella kiitollinen jos lapsillani olisi ollut mahdollisuus esikouluun ja siksi en käsitä miksi monet eivät käytä näin hienoa ilmaista etua hyväkseen.

joillekin eskari on tarpeen, mutta ei kaikille. Tämä on tietenkin vain yhden perheen kohdalta, mutta yksi esimerkki kuitenkin: Minulla on 2 sisarusta ja kaikki olemme olleet kotona kouluikään asti, kukaan ei ole ollut hoidossa tai käynyt eskaria. Olimme luokkiemme rauhallisimpia lapsia, sisarukseni oppivat vasta koulussa lukemaan ja laskemaan, itse jo ennen sitä. Kotona askarreltiin yms. joten eipä senkään takia tarvinnut kerhoissa/hoidossa käydä. Minulla ei ollut mitään ongelmia istua tuntikausia paikallaan hipihiljaa, tein sitä äitini mukaan jo taaperona.

Mielestäni pitäisi katsoa jokaisen lapsen kohdalla erikseen, kumpi vaihtoehto on lapselle parempi, toiset hyötyvät eskarista, toiset kotona olosta.

Vierailija:

Eli että eskari on hyödyllinen ja sen on katsottu olevan tarpeellinen. Kuitenkin kai aika iso osa lapsista käy eskarissa joten sen takia uskoisin että ennemmin ne jotka ei käy ovat jotenkin jäljessä.

Lukemaan voi oppia kotona ja lapsi voi myös olla hyvin sosiaalinen vaikka olisi kotona (siis tulla toimeen ryhmässä) mutta pelkästään kotihoidetulle lapselle voi ollla kuitenkin rankkaa yhtäkkiä sitten koulussa keskittyä pitkään yhteen asiaa, istua hiljaa paikallaan ja ylipäätään sopeutua kouluympäristöön (joka poikkeaa hyvin paljon myös tarhasta).

Selittäkää mulle tätä eskariasiaa, itse asun ulkomailla.

meidän lapset ovat olleet 3-vuotiaasta paikallisessa kerhossa. Siellä on ns. opintosuunnitelma, lukujärjestys, järjestäjät ja paljon hyvää kasvatuksellista työtä. Ohjaaja on hyvä ja kokenut.



16

Ei laittanut eskariin kun oppi lukemaankin jo ennen kuin täytti 5v. Ekarissa tosin mun mielestä opetellaan lähinnä sosiaalisia taitoja ja ryhmäkäyttäytymistä.. Mutta ihan hyvin lapsi on koulussa selvinnyt.

mitä haittaa te katsotte lapsillenne olevan eskarista?

Outona pidän niitä jotka eivät anna lapselleen tällaista mahdollisuutta. Monesti on niin että ne kaverisuhteet luodaan siellä eskarissa ja jos muut ovat sen käyneet jää eskariton ulkopuoliseksi koulun alkaessa.



Iso muutos lapsen elämään on tuo koulunaloitus ja sitä helpottaa kovin jos on tuon eskarin käynyt.



Eskarilainen on ylpeä eskarilaisuudestaan ja se kohottaa itsetuntoa, sopeuttaa koulumaiseen työskenteleen sillä päiväkodin eskaripäivinä mennään eskariluokkaan ja siellä tehdään tehtäviä. Omat lapseni olivat innostuneita eskarista.



Pidän vanhempaa sellaisena ripustautujana lapseen tai päinvastoin lapsi ripustautuu vanhempaansa ettei hyväksy muita aikuisia elinpiiriin. Pitääkö jotkut äidit tätä tunkeutumisena reviirilleen, onko heidän omanarvontunto heikko ja kuvittelevat että " äitiys" riistetään heiltä. Pelkääkö äiti että lapsi saattaisi jopa pitää eskariopesta? Mustasukkainen lapsestaan?



Tällaisia ajatuksia heräsi.

toivottavasti eskarista ei kovin usein haittaa ole. Joskus voi olla pitkä matka eskariin, jolloin äiti/isä joutuisi kenties paljonkin järjestämään kyytejä pienempien lapsien kustannuksella. Tai lapsella voi olla pihapiirissä paljon kavereita, eri ikäisiäkin, jotka eivät ole eskarissa (harvinaisempaa nykyään, mutta mahdollista) jolloin ei kenties ole järkevää riistää lapselta yksiä kavereita ja pakottaa tilalle toisia.

Vierailija:

mitä haittaa te katsotte lapsillenne olevan eskarista?

kerho on metsän reunassa kauniilla paikalla. Eskariryhmä on valtava, lapset eri paikasta kuin mihin lapseni sitten menee kouluun, enkä suoraan sanottuna luota myöskään eskarin opettajiin. Ankea ja töykeä vaikutelma. Kerhon vetäjä sen sijaan on superhyvä ja hänellä on vuosien kokemus.

Kyllä siellä koulussa kerkeää kärvistelemään ihan tarpeeksi.

19 jatkaa, että eipä meillä kyllä sen enempää äiti kuin lapsetkaan ripustautuneet toisiinsa, päinvastoin olimme paljon itsenäisempiä kuin monet samanikäiset. Ja muitakin aikuisia kuin äiti oli kasvuympäristössä. Vuorotyön ansiosta myös isä hoiti meitä usein, naapurin tätien ja mummojen luona kävimme myös, sukulaisten luona vietimme usein aikaa jne. jne.

Enkä ole vielä edes kolmeakymmentä joten tuo ei ole mitään muinaishistoriaa.

Vierailija:

Pidän vanhempaa sellaisena ripustautujana lapseen tai päinvastoin lapsi ripustautuu vanhempaansa ettei hyväksy muita aikuisia elinpiiriin. Pitääkö jotkut äidit tätä tunkeutumisena reviirilleen, onko heidän omanarvontunto heikko ja kuvittelevat että " äitiys" riistetään heiltä. Pelkääkö äiti että lapsi saattaisi jopa pitää eskariopesta? Mustasukkainen lapsestaan?

Tällaisia ajatuksia heräsi.