Lue keskustelun säännöt.
En pysty menemään siskoni vauvan ristiäisiin!
14.11.2006 |
Onneksi ei ole kummiksi pyydetty...
Meillä on kohta kolmatta vuotta lapsettomuutta takana ja joka kuukausi joudumme raskaasti pettymään =(( Hoidot on aloitettu jo vuosi sitten, mutta lasta vaan ei kuulu.
Hoito on myös henkisesti rankkaa, olen monta kertaa ollut vähällä luovuttaa ja lyödä hanskat tiskiin. Hormonit vaikuttaa mielialaan ja pettymys syö sisältä.
Siskoni sai toisen lapsensa reilu kk sitten. Siskoni on minua paljon vanhempi, lähes nelikymppinen ja molemmat raskaudet ovat hänellä alkaneet todella helposti (ensimmäinen 3v sitten ekasta yrittämästä, tämä vauva toisesta kierrosta). En kertakaikkiaan kykene menemään ristiäisiin! Siskoni on jo kaksi kertaa kysellyt, pääsemmekö tulemaan silloin ja silloin, mutta en ole sanonut juuta enkä jaata. Ristiäispäivä kuitenkin lyöty lukkoon jo.
Sanonko suoraan, etten pysty tulemaan vai valehtelenko että on töitä/ olen sairas tms.?
Kommentit (41)
Voisihan se olla helpotus itsellesi ja sikollesi, kun avoimesti kertoisit ongelmista lapsen saamisessa. Luulen, että siskosi ymmärtää, jos kerrot miksi et voi/halua tulla ristiäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et tähän pysty, niin suosittelen, että menet tilaisuuteen. Joudut kai kuitenkin olemaan tekemisissä siskosi ja lapsen kanssa vastaisuudessakin?
Äkillinen sairastuminen (esim. tarttuva vatsatauti) juuri ennen tilaisuutta vielä menisi tekosyynä, mutta työkiireet eivät.
Kirjoittamasi perusteella ette voi olla läheisiä. Jos olisitte läheisiä, niin hän tietäisi lapsettomuudestasi sinulle aiheutuvan jatkuvan surun ja tuskan. Pystyisit myös sanomaan rehellisesti syyn siihen, ettet kykene ristiäisiin osallistumaan.
Vierailija:
Kirjoittamasi perusteella ette voi olla läheisiä. Jos olisitte läheisiä, niin hän tietäisi lapsettomuudestasi sinulle aiheutuvan jatkuvan surun ja tuskan. Pystyisit myös sanomaan rehellisesti syyn siihen, ettet kykene ristiäisiin osallistumaan.
Eri asia on sitten ymmärtääkö hän... ap
Itseään ei pidä yhtään liikaa kuormittaa niin hirveässä elämäntilanteessa. Toivon sydämestäni että te vielä onnistutte! Halauksia.
t. lahjasoluilla vihdoin onnistunut äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi raskautta. Itkin ilosta kun sen kuulin.
Itselläni on useampi lapsi, mutta uskon, että pystyn olemaan silti empatiakykyinen lapsettoman parin edessä. Itse vältän sellaisille ihmisille turhaa hehkuttelua lapsista ja olen myötätuntoinen.
Toivon, että teilläkin hoito onnistuu!
Voimahali!
Ja nauti nyt siitä mitä voit tehdä rauhassa ja nautiskella, kun sinulla ei vielä ole lapsia!
Ymmärrän tunteesi hyvin. Meillä sattui sellainen tilanne, että molempien sisrusten perheisiin tuli vauvat kahden viikon välein juuri kun meillä oli lapsettomuuteen liittyen tutkimukset ja hoidot kesken. Oli rankkaa, suorastaan traumaattista.
Sitten näiden lasten kastetilaisuudet oli myös kahden viikon välein pari kuukautta myöhemmin, ja me oltiin molempien lasten kummeina. Sain henkisesti varautua useita kuukausia tilanteisiin. Ahdingosta huolimatta olin iloinen ja ylpeä siitä että meitä oltiin pyydetty kummeiksi. Tilaisuudet meni ihan hyvin ja ilman kyyneileitä, mutta kyllä sit jälkeenpäin sain tehdä yksikseni surutyötä. Asiaa auttoi se, että meitä oli tosiaan pyydetty kummeiksi. Jos ei näin olisi ollut, niin olisi ollut paljon vaikeampaa, tunnustan sen.
Antaisin neuvoksi (tosin tarkemmin tietämättä siitä millaiset välit sinulla on sisaresi kanssa), että kertoisit hänelle tilanteestanne edes jotenkin yleisellä tasolla: että miten tämä tilanne tuntuu sinusta niin kipeältä, kun teillä lapsen saaminen ei noin vain tunnu onnistuvankaan.
Vaikka tilaisuuteen meno tuntuu vaikealta, niin kannustaisin sinua kuitenkin menemään sinne miehesi kanssa - se on tietyllä tavalla panostusta teidän ja lasten tulevaan suhteeseenkin, vaikka ette kummeja olisikaan. Vauvaan voi yrittää keskittyä uutena ihmisenä, persoonana. Samalla voit alkaa saada kosketusta uuteen rooliisi tämän lapsen tätinä - se voi olla tärkeä rooli jossain vaiheessa myöhemmin.
Jälkeenpäin et varmaan katuisi sinne menoa, mutta menemättä jättämistä saattaisit katua.
Henkinen valmistautuminen etukäteen on tärkeää, ja jälkeenpäin voisi jotenkin yrittää palkita itseään jollain tavalla, mikä nyt sitten tuntuukaan parhaimmalta. Ja miehen läsnäolo on tärkeä juttu. Mekin oltiin sovittu että ollaan koko ajan lähekkäin siellä ja pidetään vaikka kädestä toisiamme.
Voimia sinulle kaikkeen! Et ole yksin näissä vaikeissa tilanteissa, meitä on paljon jotka olemme joutuneet miettimään samoja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen jälkeen ovat yrittäneet omaa lasta, mutta eivät ole saaneet. ovat tukahduttaneet välit kokonaan. minusta ikävää sisarena ja kummilapsensa äitinä, että ovat niin kietoutuneet tähän yhteen asiaan, ettei voida yhteyttä pitää. yritän soitella ja käydä kylässä, mutta tehty selväksi sieltä puolelta, ettei sovi.
en minäkään katkeroidu ettei minulla ole yhtä paljon rahaa kuin heillä tai muistakaan elämän tuomista vaikeuksista. jos ei voi saada lapsia, ja katkoo välit kaikkiin, joilla lapsia on, on kohta yksin.
ei se elämä meitä lapsen saaneita siltikään välttämättä silkkihansikkain kohtele. yrittäkää saada katkeruus aisoihin.
niinkuin nykään aina näitä hormooneja napsiessa.
Meillä on syyt selvitetty ja se on hormonaalinen. Täytyy nyt vielä miettiä sitä ristiäisiin menoa (viime talvena oltiin miehen veljen vauvan ristiäisissä ja se oli karmeaa =(( )
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskosi ei ole varastanut sinun lapsiasi, hän elää omaa elämäänsä ja sinä omaasi.
En yhtään ihmettele, että ap:n kaltaiset ihmiset ovat lapsettomia. Eihän tuollaisille hirviöille tahtoisi parhaalla tahdollakaan lapsia antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti että oma lapsesi kuolisi. Miltä tuntuu menettää äitiys? Sitten olet jo hiukan lähempänä ymmärrystä.
Vierailija:
En yhtään ihmettele, että ap:n kaltaiset ihmiset ovat lapsettomia. Eihän tuollaisille hirviöille tahtoisi parhaalla tahdollakaan lapsia antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se on ihan sen oma vika ko on niin saaatanan itsekäs..
lapsettomuutta keskenään. On taas niin eri planeetalta ne asiat.
Vierailija:
En yhtään ihmettele, että ap:n kaltaiset ihmiset ovat lapsettomia. Eihän tuollaisille hirviöille tahtoisi parhaalla tahdollakaan lapsia antaa.
Käsittämätöntä tekstiä! Tajuat varmaan että kyse ei ole ap: n ilkeydestä tms. vaan tilannetta voidaan verrata menettämisen aiheuttamaan surutyöhön! Sinulla ei ole pätkääkään empatiakykyä! HÄPEÄ!!
Sinä joka näin tuomitset lapsettomat...Surullista. Kun tuota asiaa ei ole itse kokenut niin ei voi tietää kuinka tuskallisesta asiasta on kyse. Mitenkähän sinä kokist tahattoman lapsettomuuden?
Lapsettomuus on todellakin elämän isoimpia kriisejä, joka voi suistaa ihmisen elämän raiteiltaan. Lapsettomuus on myös prosessi, jossa on erilaisia vaiheita. Tietyissä vaiheissa lasten kohtaaminen on todella vaikeaa. Siinä joutuu tasapainottelemaan aika lailla. Tokí omalla asenteella voi paljon vaikuttaa. Asiasta kertominen omalle lähipiirilleen on myös tärkeää.
Lapsia ei kukaan saa omilla ansioillaan, he ovat lahjoja joita saadaan.
T: Itsekin lapseton, ja sen jokseenkin hyväksynyt
miten arvokasta elämä on, tiedät sen itsekin kovimman kautta. Eli siskosi lasten elämäkin on lahja, he ovat arvokkaita yksilöitä, ja mielestäni sinun kannattaisi yrittää kunnioittaa näiden lasten juhlaa olemalla paikalla.
Tiedän, että se on vaikeaa, olen itsekin käynyt nämä tuskat läpi, jolloin toisten vauvat ja isot masut viilsivät sydäntä. Mutta kuitenkin tulisi aina muistaa, että ei ne toisten vauvat ole itseltä pois. Jos suinkin saat itsesi " kasaan" , niin mene ihmeessä. Varmasti vielä jonain päivänä sinuakin (kuten monia muita) harmittaa, jos jätät väliin.
Niin uskomattomalta kuin se voi nyt kuulostaa, niin vaikka teillä lapsettomuus jatkuisi, niin silti jonain päivänä siskosi lapset saattavat olla sinulle arvossa arvaamattomassa, jos vain jaksat nyt luoda suhdetta heihin.
Toivottavasti elämä hymyilee teillekin, myös lapsien muodossa!
T. Kovat hoidot läpikäynyt, nyt jo neljän äiti.
lapset onnistui kirjaamaan mut sisään...
No, ei se asiaa muuta. Samat sanoisin nikillä tai ilman=)
Kaikkea hyvää vielä teille!
saanko kysyä mikä teillä on vialla, kun lapsia ei kuulu? Onko löytynyt syytä?
Voisikohan jokin siihen auttaa?