En pysty menemään siskoni vauvan ristiäisiin!

Noin minäkin joskus ajattelin, sitten läheltä seurasin lapsettomuudesta kärsivää pariskuntaa ja ajatusmaailma muuttui valtavasti.



Se tuska suru on sanoinkuvailematonta

Meillä oli lähes 10 vuoden lapsettomuus ennenkuin raskaus lopulta hoidoilla sai alkunsa. Sisarusten perheisiin syntyi tuona aikana useampiakin vauvoja. Ei meillä ollut koskaan vaikeaa viettää aikaa heidän kanssaan. Erityisesti siskoni esikoinen tuli jo vauvasta asti minulle erityisen tärkeäksi :)

Siskon esikoisesta tuli kuin omani ja on sitä vielä tänäkin päivänä, vaikka olen jo lapsettomuuden jättänyt taakse. Ilman itkuja siitä ei kyllä selvitty.



Anna niille siskosi lapsille mahdollisuus, voivat olla vielä suuri ilo sinullekin, vaikka nyt tuntuu vaikealta. Tsemppiä!

sinusta oma lapsettomuus tuntuukin pahalta, niin se ettei pysty menemään sisaren lapsen ristiäisiin tuntuu jotenkiin kostolta siskon onnen puolesta. Eräs lapseton ystäväni raivosi veljelleen, joka alkoi odottaa toivomaansa vauvaa vaimonsa kanssa, että kuinka hän kehtaa alkaa odottamaan vauvaa, kun lapsettomalla siskolla on niin vaikeaa. Ystäväni muuttui lapsettomuudessaan valitettavasti kauhean katkeraksi ja suorastaan ilkeäksi ihmiseksi. Kärsimys ei tosiaan saanut henkistä kasvua aikaan vaan käpertymistä omaan napaan ja muiden ihmisten sulkemista omasta elämästä. Kukaan ystävä ei jaksa ikuisesti olla tsemppaava ja kannustava, kun saa vain paskaa niskaansa.



Älkää tuhotko lapsettomuuden ja katkeruuden vuoksi suhteita sisaruksiinne. Oikeasti, jos ajatukset ovat tuota tasoa niin pieni terapia ei olisi pahitteeksi, jotta omalta katkeroitumisen takaa pystyisi muille odotetun onnen suomaan. Lapsi on AINA arvokas, on sitä yritetty sitten kuukausi tai kolme vuotta.

Meillä oli 7v lapsettomuutta takana. Mieheni veljen perhe sai toisen lapsensa samoihin aikoihin, kun meidän keskenmenneelläesikoisella olisi ollut laskettu aika. Se oli meille tosi kova pala. Sairaalaan en pystynyt menemään heitä katsomaan, ei miehenikään.

Ristiäisiin mentiin. Kirkosa laskin nauloja seinässä, enkä katsonut ketään päin... Käymäsin tunteeni täysin. Juhlatr olivat yhtä tuskaa. Yht' äkkiä ajattelin, että eipä sitä toisaalta tiedä, josko mäkin nyt olisin raskaana... kahden viikon kuluttua plussasin...



Mutta koville juhlat otti.

Joo siis kannattaa todella iloita muiden puolesta ja myös nauttia siitä, jos tarjotaan mahdollisuus osallistua toisen perheen ja lasten elämään jollain lailla. Lapsettomuus on vaikea asia, mut se on myös jokaisen parin oma ongelma, johon muut on syyttömiä. (Josta toki voi keskustella muiden kanssa.) Olen myös joutunut lapsiani " odottamaan" kauankin ja en kyl tuntenut kateutta silloin niitä tuttuja kohtaa, jotka saivat lapsia. Useilla tutuilla on myös ollut vaikeuksia lasten saannissa ja toiset ottavat sen tosi hienosti, toisille se on vaikeampaa tottakai, mut on myös niitä joiden on vaikea peittää suoraa kateutta ja sitä on oikeasti vaikea sulattaa. Se kertoo itsekkäästä ajattelutavasta ja siitä ettei toivota toisillekaan mitään hyvää ja laittaa miettimään ystävyys- ja sukulaisuussuhteita uudelleen.

En voi kuvitellakaan, että niitä kahta vertaisin. Toisessa ollaan aina oltu ilman, toisessa menetetään jotain. Surua ei voi laittaa arvoasteikolle ja ihmiset tuntevat eri lailla, mutta lapsen kuolemaa ja lapsettomuutta on mahdotonta vertailla.



Sitä vain, että jos kokee sen oman lapsettomuuden niin rankasti, ettei voi enää normaaleja ihmissuhteita sen tähden ylläpitää, niin siitä tekee itselleen vankilan.



Mulla on pientä käsitystä lapsettomuudesta itselläkin, ennen lastani sain useamman keskenmenon ja lasta yritettiin useamman vuoden ajan. Lopulta saimme hänet hoidoitta, mutta siis ei mitenkään " ekasta kierrosta" .



Kauheaa, että oma sisarus ei kykene olemaan seurassani sen vuoksi, että minulla on jotain mitä hänellä ei.



Itepähän tuo menettää omasta tahdostaan vielä enemmän kuin olisi tarpeen ihan omalla käytöksellään.



11

Yritähän päästä yli kateudestasi ja luo suhde tuohon pieneen sukulaiseesi. Hän on täysin syytön lapsettomuuteesi.

den. Kaikkien ristiäiset olin mukana, itkin hiljaa, mutta se meni vain liikutuksen piikkiin. Läsnäolosi on kuitenkin tärkeää sisarellesi ja jälkeenpäin harmittaa, jos jätät väliin.

Älä mene ristiäisiin itkemään, mutta nyt etukäteen kerrot miltä tuntuu. Ehkä se helpottaa ja ei teidänkään välille jää epäselvyyksiä.

menetys. Usein vielä loputon sarja toistuvia menetyksiä, kun toivo herätetään ja taas viedään pois. En väitä että lapsen kuolema on sama asia, mutta lähempänä se on lapsettomuutta kuin rahallisen omaisuuden kadehtiminen.



Lapsettomuutta ei oikeasti voi verrata mihinkään. Kun menetät läheisen, aika auttaa surutyössä, mutta lapsettomuuden suru aina vain uusiutuu. Vielä vanhuudessakin kun toiset saavat lapsenlapsia.

Ja minun rakkaan lapseni syntymä on ollut hänelle kova paikka. Olemme aina olleet läheisiä, mutta yhtäkkiä siskostani tulikin ilkeä ja hankala, eikä hänelle halunnut enää edes soittaa, sillä hän ei halunnut kuulla meidän kuulumisia eikä varsinkaan vauvan ääntelyä takaa.



Olisin toivonut hänen jäävän kokonaan pois ristiäisistä, jos olisin tiennyt hänen käytöksensä etukäteen. KEnellekään ei puhunut, oli suu viivana koko ajan, pukeutui pääasiassa mustaan (onhan se toki tyylikäs väri), tuijotti vain lattiaan ja poistui heti kuin mahdollista paikalta. Tuollainen käytös ihmetyttää ja tarttuu muihinkin paha mieli. Me muut iloitsimme ihanasta lapsestamme, mutta iloa varjosti tämä hänen marttyyriytensä.



Ymmärrän hänen halunsa saada lapsi, mutta en mitenkään pysty jäädyttämään omaa elämääni.



Mieti tarkkaan, miten toimit. MInä ehkä puhuisin siskoni kanssa ja kertoisin kuinka kipeä asia ristiäiset ovat. Tehkää päätös sitten vaikka yhdessä.

myös adoptio on keksitty...



En ole kokenut lapsettomuutta, joten en tietysti voi tietää miltä se tuntuu, mutta kovastipa näyttää myrkyttävän ihmisen mielen. Varmasti tuska on kamala, en kiistä sitä, mutta kyllähän siinä pohjimmiltaan on kyse kateudesta ja katkeruudesta, jos ei voi suoda toisille sitä, mitä itsellä ei ole.



Ei minulle tulisi mieleenikään esim. kieltäytyä menemästä ystävien häihin tai mennä meidän luokseen kylään katsomaan onnellista parisuhde- ja perhe-elämää vain siksi, että itse olen sinkku (ja ilmeisesti sellaisena tulen vastoin tahtoani pysymäänkin aikojen loppuun saakka).



Elämänkumppani ei ole sama asia kuin oma lapsi, tiedetään, mutta omalla tavallaan yhtä tärkeä ja olennainen osa ihmiselämää. Eikä puolisoakaan voi hankkia kaupanhyllyltä, vaan tietyssä mielessä kyse on myös sattumasta ja " lahjasta" . Toki siis edellyttäen, että ottaa kumppanikseen ihmisen, jota todella rakastaa, eikä ketä hyvänsä...



Kyllä sekin on minulle todella kipeä asia, mutta ei toisten onni ole minulta pois!

Ei todellakaan ole sinun tehtäväsi rikkoa tuota onnea. Tarkoitan, että jos alat kertomaan kuinka pahalta sinusta tuntuu, hän luultavasti tulee surulliseksi jne. Mielestäni ainoa aikuinen teko, jonka voit tehdä on se, että jos et kerta kaikkiaan voi tuntea iloa siskosi puolesta ja mennä sinne ristiäisiin, on kertoa jokin tekosyy ja jäädä pois.



Mitäpä jos vaikka olet itse kovin rakas siskollesi. Haluatko että hän on oman lapsensa ristiäisissä ja miettii sinua, kuinka kurjaa kaikki on sinulle.



Anna siskosi olla onnellinen. Ja koeta päästä tuosta katkeruudesta, vaikka sitten terapian keinoin. Ei mielestäni ole normaalia, ettei pysty osallistumaan siskonsa lapsen ristiäisiin vaikka itse kärsisikin lapsettomuudesta. Siskollasi on oma elämä ja sinulla oma.

niin jos luulet olevasi samanlainen huuli alaspäin oleva koko ristiäiset, niin paljon parempi, että jäät poissa!! Anna muiden iloita onnestaan minkä ovat saaneet!

Ei se, että juuri tällä hetkellä ap:lla on hankala olo ristiäisten suhteen tarkoita sitä, etteikö voisi iloita siskon lapsesta jatkossa. Tai että hän ei olisi toivonut siskolleen tätä lasta. Lapsettomuuden suru on



Mua ainakin pelotti omat reaktoni aina kireimmissä vaiheissa, ja koska en halunnut esiintyä toisten ihmisten ilmoilla vauvojen takia hampaita kiristelleen tai itkuun purskahdellen niin jätin pari sosiaalista tapahtumaa väliin. Keksin vain aina tilanteeseen sopivan uskottavan syyn, tuossa tapauksessa se olisi varmaan ollut äkillinen sairastuminen juuri edellisenä yönä.



Omalta kohdaltani tuo aika on onnellisesti takana päin ja tällä metodilla välit ei menneet ystäviin ja kavereihin! Varmaan olisi jäänyt pahempia patteja jos olisin väkisin muutamiinkin pippaloihin mennyt ja istunut sitten vessassa kyynelehtimässä puoli iltaa. Ja ei, kyseessä ei ole se, etten olisi halunnut kavereideni saavan lapsia, olisin vain niin mielelläni silloin onnistunut itsekin... Omaa surua on vaikea käskeä piiloon silloin kun se valtaa mielen, ja varmaan taas raskaana oleva tuttava ei olisi nähnyt asiaa minun kannaltani.



Eli ap: Oman voinnin mukaan. Jos pidät itselläsi tuon äkillisen sairastumisen " takaporttina" , niin voihan olla että jaksatkin aivan hyvin mennä sinne ristiäisiin. Voimia...

Keskittyisit vaikka siihen ihanaan pieneen ihmisen alkuun, jonka tädiksi sinulla on ollut siunaus päästä. Voit olla sille pienelle ihmiselle hyvin tärkeä ihminen, jos vain haluat. Vai haluatko ns. leikkiä vain omalla nukella, muiden ei kelpaa...?

mutta ole siis se, jonka sisko omalla mielensä mustaudella varjosti kastejuhlaamme. Olen jälkikäteen miettinyt, että tuota muistoa ei kyllä pois saa. Se näkyy kaikesta, sisko ei ole yhteiskuvissa kastetilaisuuden jälkeen, kun kaikki halusivat otattaa kuvan itsestään vauva sylissä. Hänestä on ne kastetilaisuuden aikana otetut kuvat, joissa hän naama mustana katsoo lattiaan.



Voisin olla hänelle loukkantunut, sillä tuo ainutlaatuinen kastejuhla ei enää toistu kuten esim. synttärit, mutta en viitsi. Mutta kyllähän se mielessä säilyy pitkään ja aina jännittää häntä nähdä pakollisissa yhteisissä tilaisuuksissa.

mulle tuli keskenmeno joka oli jo kolmas. en vaan kyenny menemään paikalle. kerroimme tilanteen veljelle ja hänen vaimolleen ja ymmärsivät onneksi hyvin.



muille ei puhuttu muittään ja ei paljoa kiinnostanut mitä tilanteesta ajattelivat. tee niin kun itsestä tuntuu parhaalle

Siskosi lapsi ei ole sinulta pois ja voisit olla onnellinen siskosi puolesta. Ajattele positiivisesti, seuraavat ristiäiset ovat sinun järjestämäsi.



Tiedän että lapsettomuusaika ottaa koville, mutta silti katkeruus pitää niellä, kun on kyse läheisten lapsista. Rakasta sisaresi lapsia, kuin olisivat omiasi.