Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö miehen jos olisit yksinhuoltaja parisuhteessa?
18.10.2006 |
meillä miestä kiinnostaa kaikki muu perhettä enemmän. Kuutena iltana viikossa harrastuksia ja kaikki rahansa vuokraa lukuunottamatta käyttää niihin. Ja ulkona syömiseen töissä menee rahaa, koska ei voi omasta mielestään ottaa eväitä kun työpaikan mikroaaltouuni on likainen ja jääkaappi kaukana. Palkasta menee siis vuokra, ja parisataa euroa ulkona syömiseen, loput harrastuksiin, vaatteisiin ja muuhun. Joskus käy kyllä kaupassa ruokaa ostamassa perheellekin...
Mä maksan käytännössä kaikki ruuat, pesuaineet, siivooustarvikkeet, lasten vaatteet, vuokran silloin kun mies on tuhlannut rahansa eikä sillä ole siihen enää varaa. Omiin vaatteisiin ei jää rahaa ollenkaan, vuosiin en ole mitään ostanut. En edes alkkareita vaikka ne on suurin osa ihan kulahtaneita ja kaikki mun vaatteet on liian isoja kun olen laihtunut. Mulla ei ole varaa meikkeihin, kampaajaan, harrastuksiin tai mihinkään. paitsi jos pihistän ruuista ja jätän ostamatta kaikki kalliit ruuat kuten juustot :(
Mies kun tulee töistä, hän menee päiväunille ja herää kun huvittaa ja lähtee sitten harrastamaan. Illalla tulee kotiin ja vaatii ruokaa jonka teen koska munkin täytyy joskus syödä, itse ei kokkaa koskaan. Eikä tiskaa, siivoa, pese pyykkiä muutoin kuin oman treenipukunsa. Ei edes silloin auta kun olen kipeä, kuten viime talvena kun olin influenssassa ja keuhkoputkentulehduksessa enkä pysynyt edes hereillä kuumeen takia: herra lähti treeneihin ja jätti mut kotiin vauvan kanssa joka makoili tyytyväisenä mun vieressä. Mutta mä olin ihan pihalla, niin huonossa kunnossa että en tajunnut että vauva antoi mun nukkua siksi että oli itsekin kipeä ja siksi niin rauhallinen... ennen kuin vasta seuraavana päivänä kun olo oli pikkuisen parempi.
Ja mainittakoon että seksiäkään ei meillä harrasteta, koska mä " saisin miettiä miksi ei" .
Eli yksin asuvana mulla olisi samanverran rahaa käytössä kuin nyt, mutta se vitutusaspekti puuttuisi kokonaan...
Kommentit (49)
Vierailija:
Vierailija:
Minulla ei ainakaan mene kuin puoli tuntia päivässä kotitöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töihin meni jos sattu huvittaan (oli pimeesti töissä) mut kotona ei tehnyt mitään muuta kuin omia elektroniikka harrastuksiin liittyviä asioita ja joi kaljaa... Laskuja ei maksanu koskaan eikä lainanlyhennyksiäkään läheskään joka kuukausi edes... Toi vielä 2 edellisen avioliiton hedelmää mun elätettäväks ja hoidettavaks joka toinen viikonloppu.
4 lasta sitten tein tuollaisen kanssa ja lopulta otin eron. Rankkaa oli yksin lasten kanssa (olivat erotessa 3v, 2v ja 2x1v +esikoinen 6v). Mutta se kannatti. Stressi jäi pois elämästä ja omat tulot ja menot on helpompi kartoittaa kuin nämä epävarmat toisen tulot ja menot jotka vaikuttavat perheen budjettiin.
Eroa en ole katunut päivääkään, mulla on nyt parin yh-vuoden jälkeen mies joka tekee osansa kotitöistä ja auttaa lasten kanssa tosi paljon vaikkei hänellä siihen tavallaan velvollisuutta olekkaan.
niin miten siellä kotona riittää vielä siivottavaa tuntikausiksi päivittäin. Astianpesukoneen kanssa suhraan max. 10 min päivässä. Pyykkiäen pesä joka päivä, mutta ei siihen koneeseen laittoon ja kuivaamaan ripustamiseenkaan 10 minsaa enempää päivässä kulu millään. En tosin silitä paljoakaan (mies silittää itse pukupaitansa), siihen kyllä saisi uppoamaan aikaa. Joka päivä ei mielestäni todellakaan tarvitse imuroida (juu juu, tiedetään että on allergiaperheitä ja muita vastaavia jossa tilanne on eri). Lattioita pesen viikkosiivouksen yhetydessä johon meille menee miehen kanssa 1-2 tuntia (mies tamppaa matot). Sitten on tietysti päivittäin pientä tavaroiden järjestelyä yms, mutta en siihenkään saa tuhraantumaan varttia enempää. Ruuanalittopuuhiin menee ehkä puolisen tuntia päivässä. Jos hellalle / uuniin heittää jotain porisemaan niin eihän siinä vieressä tarvitse koko aikaa kytätä.
Kotitöihin saan siis menemään max. tunnin päivässä. Meillä on ihan norrmaalisiistiä, toki lapsiperheessä elämisen jäljet välillä näkyvät. Ruokaa tehdään joka päivä, eikä syödä mikrossa valmistettuja eineksiä. Olisi ihan kivaa kuulla miten kotitöihin saa menemään koko päivän tai tuntikausia päivässä?
Kylläpä täällä on mielettömän tehokkaita kodinhoitajia: " en minä saa kuin tunnin päivässä menemään kotitöihin" . Kun on noin tehokas niin sitten jaksaa tietty illalla miehen tullessa kotiin olla joustava ja hyväntuulinen eikä tarvitse jäkättää. Siivoamisesta jäkätys ei tietty ole kivaa mutta en minä ap:n viestistä huomannut että syy välirikkoon olisi tämä.
Eiköhän ap:n pointti ollut se että mies ei ole koskaan paikalla ja hoitaa vaan omat harrastuksensa ja omaa armasta itseään. Kyllä kotona oleva pienen lapsen äiti on minun nähdäkseni tehnyt myöskin jo kokonaisen työpäivän miehen tullessa kotiin, eiköhän illalla pitäisi edes joskus äidinkin saada omaa aikaa. Ap:n miehellä oli kuutena iltana viikossa treenit.
Itsekäs mies.
Jätin jo. Ja oikein tein.
Nykyään mulla on hyvä mies mulle ja lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin oma mies ei kuntoile, vaan on koneella tai löhöää sohvalla. Häntä ei kuitenkaan saisi häiritä, koska on rankka työpäivä takana. Ei siinä mitään, voin tehdäkin enempi nyt kun olen kotona, mutta kohta palaamassa töihin ja alkaa jo pelottaa että jääkö kaikki sittenkin minulle. Yksinhuoltajuus taas pelottaa...vaikka monet asiat olisikin paremmin. Itsellä ei juuri asuinpaikkakunnalla ole ystäviä, eikä ketään joka auttaisi. En pääsisi yksin ikinä minnekään ja lisäksi en ole ihminen joka viihtyy kauaa yksin. Nyt kysymys. Mistä te yksinhuoltajat löydätte ystäviä tai mistä olette löytäneet uuden (paremman) miehen?
En jaksa alkaa sen paremmin kirjoittaan, mutta ymmärrän tunteesi. Olen kanssa kahden lapsen " yksinhuoltaja"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä tuo kokonaisselostus oli aika ankea. Jättäisin varmaan ennen pitkää.
Miksi miksi miksi nainen jää tuollaiseen suhteeseen. Ikinä ikinä ikinä en ole ymmärtänyt. :' (
Mä en kyllä tuollaista miestä päivääkään katsois. Ihan uskomatonta!
Jätä AP se mies, kyllä sulle paljon parempia miehiä tuolla jossain on, jotka kohtelisi sinua kuin kukkaa kämmenellä. Tsemppiä AP elämällesi mitä sitten päätätkään tehdä, mutta mä toivon sydämestäni, että sä todella tajuat, ettei tuo ole normaalia elämää, eikä kenenkään kuulu alistua tuollaiseen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa nyt vaikka aluksi juttelua ja terapiaa, vaikka ihan lasten takia. Ei tossa ole syytä hajottaa koko perhettä pirstaleiksi.
Mies kyllä huomattavasti parempituloisena kustansi perheen menot pääosin, ja tietysti hänellä oli sitten varaa panostaa myös itseensä.
Mä ostin pienillä tuloilla lähinnä ruuat yms. jokapäiväset. Hiukan jopa sain sijoitettua itseenikin.
Mutta koin vahvasti olevani yksinhuoltaja muuten paitsi taloudellisesti.
Lastenhoito, siivous ja ruuanlaitto oli mun juttu. Niihin ei mies juurikaan osallistunu.
Mies sitten rakastuikin toiseen naiseen. Erottiin, ja voi miten elämä voi tuntuakkaan hyvältä, kun ei se vahva hallitsija olekkaan enää siinä vierellä.
Olen ollut kotona lasten kanssa ja hyvin on toimeen tultu. Itsellenikin olen ostanut uusia vaatteita enemmän kun aiemmin. Tosin on yhteiskunta mua ihan kiitettävästi tukenutkin, asumistuella, kotihoidontuella ja lapsilisällä. Ja kun koittaa töihinlähdön aika, luulen että tilanteemme vielä paranee.
Ja juuri tärkeintä tässä kaikessa on se että enää ei VITUTA se toisen tekemättömyys. Ennen aina odotti että isäkin osallistuisi perheen arkeen kotona ollessaan. Ja kun sai aina pettyä se vitutti ja vei virtaa.
Nyt kun lapset on jokatoisen viikonlopun isällään mulla on ekaa kertaa äitinä ollessa aikaa itselleni.
Mutta jos parisuhteenne muuten on kunnossa, kannattaa eroasiaa miettiä tosi tarkkaan. Ei se helppoa ole kellekkään varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin joku aika sitten lehdestä, että parisuhteeseen tyytyväiset miehet tekevät paljon enemmän kotitöitä ja hoitavat lapsia kuin tyytymättömät. Olisiko teidän mahdollista saada parisuhdetta toimivammaksi?
Vierailija:
Luin joku aika sitten lehdestä, että parisuhteeseen tyytyväiset miehet tekevät paljon enemmän kotitöitä ja hoitavat lapsia kuin tyytymättömät. Olisiko teidän mahdollista saada parisuhdetta toimivammaksi?
Meillä oli parisuhde aivan paskana koska mies ei tehnyt kotitöitä. Nostin kissan pöydälle ja vaadin, että mullakin on joskus vapaa-aikaa ja munkin menot laitetaan joskus etusijalle. Niin tehtiin lopulta, ja meidän parisuhde PARANTUI siitä. Joten minusta kyllä tuntuu siltä, että asiat vaikuttaa molemmin päin. Kotitöitä tekevillä miehillä ON parempi parisuhde juuri siksi, että ne tekee niitä fucking kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaakatatte jostain kotitöistä kaiket päivät. Ja niinpä, ainahan se vika on miehessä. Menkäähän vähän itteenne, ja hakekaa sitä syytä omasta käytöksestänne niin ehkä alkaa taas kaikki sujumaan. Vituttaa vaan aina lukea näitä tekstejä, kun mies ei tehny kotitöitä jäkä..jäkä... aargh mitä avuttomia luusereita te akat ootte.
niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Mieheltä saat lain määräämät elatusmaksut, sen lisäksi asumistukea, lapsilisiin yksinhuoltajakorotukset jne. + olette kaikki paljon onnellisempia. Et kai halua tuollaista miehen/naisen/parisuhdemallia opettaa lapsille?! Kuullostaa siltä että miehelläsi on jo vakipano tms.
Onko sulla mitään tunteita enää miestäsi kohtaan - jos on, niin ootteko/kannattaisko kokeilla pari/perheterapiaa?
Lopeta " herran" pyykkien pesu, teet ruokaa tasan itsellesi + lapsille ja anna isännän käivistellä.
Koittakaa hyvät emännät saada se mies innostumaan kotijutuista. Olkaa sille kilttejä ja ymmärtäväisiä. Kannustakaa ja keskustelkaa. HAHA, sanon minä, jotkut ihmiset (miehiä pääosa) nyt vaan on paskoja luonteeltaan, suorabaisia kusipäitä. Turha siihen on kenenkään tulla sössöttämään terapioita ja keskusteluja. Tossa on kyse empatiakyvyttömyydestä. Narsismiksi tai joksikin muuksi luonteenpoikkeamaksi tai häiriöksi sitä kutsutaan. T. sellasen vaimo
Syö pääs sovinisti! Et ole nollankaan arvoinen! Säälin todella vaimoasi, jos sulla sellainen on.
Nyt kun kuitenkin eletään jo 2000-lukua, kyllä se hiukka korventaa jos ukon roolimallit on peräisin jostain 1960 -luvulta. Siis noiden kotiaskareiden suhteen. Että vieläkin pitäisi olla niin että mies on se perheen pää ja muut perheenjäsenet nyökyttää perässä kuten ukko sanoo. Ei kiitos mulle kuitenkaan, mieluummin oon sitten vaikka se luuseri.
Entäs jos on pakko imuroida joka päivä saman allergiasyyn takia, lapsi jos syö lattialta leivän tai juustonmuruja, sairastuu niistäkin.
Jonkun pitää se tiskikonekin täyttää jos sellainen on, ja jos mies vaan istuu perseellään eikä vie edes käyttämiään astioita sinne koneeseen niin jonkun ne on pakko keräillä.
Pyykit voi varmaan ideaalitilanteessa lempata aina suoraan koneeseen, jos kaikki vaatteet nimittäin sattuvat olemaan samanvärisiä ja samassa lämpötilassa pestäviä... meillä ei ainakaan ole.
Ruuanlaittoon ja ruuanlaitosta tulevien sotkujen siivoamiseen menee aikaa. Varsinkin jos ne ruuat pitää tehdä itse alusta loppuun. Ei varmaan menekään aikaa jos syöttää lapsille einesmaksalaatikkoa, mutta kuten sanoin, meillä esimerkiksi allergioiden takia eineksiä ei lapsi voi syödä.
Hienoa jos joku pesee vessan vessassa käydessään, niin mäkin usein teen, siis pesen lavuaarin ja vessanpötön. Mutta silti se, että mies käy raidoittamassa pöntön ja sylkemässä hammastahnavesiä pitkin lavuaaria siivoamatta jälkiään, ottaa todella päähän. Ja jättää vessapaperihylsyn vessaan josta mun pitää se viedä roskikseen jos haluan sen sieltä pois. Mies ei myöskään vaivaudu viemään jalasta riisumiaan sukkia pyykkikoppaan vaan saattaa jättää ne vaikkapa olkkarin lattialle tai keittiön pöydälle(!). Eikä pyyhi jalkojaan tullessaan kotiin joten eteisessä on näin syyskeleillä hirveät ravat josta ne leviävät koko taloon. Jos mä en siis siivoa niitä pois.
Mun velvollisuus siis joidenkin vastaajien mukaan on siivota sekä miehen, lasten että omat jälkeni. Ja miehellä on täysi vapaus jättää kaikki mahdollinen mun siivottavaksi? Juoda kahvia istuen tietokoneella ja jättää kahvimuki tietokonepöydälle niiden neljän vesilasin kanssa (samaa lasia ei tietenkään voi käyttää useampaan kertaan) josta mun on haettava ne lasit ja mukit, tiskattava ne ja laitettava kaappiin ihan vain siksi että muuten olen kohtuuton nalkuttava ämmä.
Miesparka kun ei rasittavan työpäivän jälkeen tietenkään jaksa kantaa sitä vesilasia takaisin keittiöön mennessään hakemaan sieltä itselleen voileipiä. Eikä tietenkään jaksa pyyhkiä niitä leivänmuruja pois pöydältä leivänteon jälkeen, sehän on niin rasittavaa. Saatikka sitten että laittaisi leipäpussin kiinni otettuaan ne leivät sieltä, tai laittaisi margariinin ja juuston takaisin jääkaappiin. Ei herranjestas, kyllähän ne kaikki kotityöt ilman muuta kuuluvat naiselle, miesparat kun raatavat työssä...
Näin meillä, onneksi mies lähti viikoksi työmatkalle. Ja jos käy vieraissa niin käyköön, mua ei enää jaksa edes kiinnostaa mitä se tekee. Aivan yksi hevonhailee mulle. Ap, JSSAP!!!