Lue keskustelun säännöt.
Eikö yhden lapsen äitiä voi arvostaa? Onko kahden lapsen äiti jotenkin parempi äitinä ja naisena?
06.12.2006 |
Minulla on yksi lapsi ja nyt mieheni kanssa mietimme tehdäkkö toinen vai ei. Esikoisen jälkeen minulla on ollut vain keskenmenoja. Olemme siis jo yrittäneet toista, mutta nyt otettu asia uudelleen harkintaan. Tuntuu juuri, että ympäristön paine on todella suuri tässä, että ihanneperheessä kuuluu olla vähintään kaksi lasta. Saan kuulla esim. eräältä kaveriltani kommenttia tyyliin " sinä et oikein ymmärrä meitä kahden lapsen äitejä" tai " kyllä yhden lapsen kanssa onkin helppoa" .
Tulee sellainen tunne, että osoittaakseni oman pätevyyteni äitinä ja naisena, minullakin pitäisi olla kaksi lasta. Muuten minulla ei ole oikeutta edes mainita väsymyksestäni yövalvomisien takia tai mistään ongelmista mitä yhden lapsen kanssa tulee. En todellakaan ole valittajatyyppiä, että tämä siitä johtuisi. Mielestäni lapseni on oikeasti ns. " helppo" lapsi (ei ole ollut koliikkivaivoja, allergioita yms.)
Voin rehellisesti tunnustaa, että en ole mikään hirveän aikaansaava/jaksava äiti ja siksi välillä tuntuukin, että tämä yksikin meille riittäisi. Lasten kasvatus vaatii kuitenkin vanhemmilta aika paljon. Ja toivon, että osaan kasvattaa edes tämän yhden kunnolla.
Toisaalta olisi ihana olla taas raskaana ja saada vauva, mutta ne yövalvomiset ei kauheasti houkuttele. Olisihan se ihana saada esikoiselle sisarus, mutta olisiko se sitten itsekästä, jos päättäisi jäädä tähän yhteen?
Kommentit (21)
en tarkoittanut tässä mitään logiikkoja alkaa sanelemaan. :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että elämällä toisten ohjeiden mukaan, sinulta menee oma elämä ihan ohi. Aivan sama, miten monta lasta sinulla on tai onko ollenkaan, kunhan itse olet tyytyväinen valintoihisi.
ja itsetunto hieno. Olen kyllä sitä mieltä, että on vähän daijua, että joku Kirsi Piha puhuu niin tietävänä lapsiperheen arjesta, kun on yksi mukula. Minulla on yksi, ja kyllä todella liikkuminen on helppoa yhden kanssa. Tärkeää on identifioitua johonkin muuhunkin ryhmään kuin äidit. Itse olen äitiyden lisäksi esim. yo-opiskelija ja lukion opettaja. Tietysti jos elämän ainoa tarkoitus on olla äiti, niin kai niitä kakaroita pitää olla ainakin kolme, jotta voi valittaa työläisten kanssa yhteen ääneen elämän rankkuutta.
Minä olen kolmen lapsen äiti, enkä ole valvonut yhteensäkään edes varmaan 5 yötä lasten takia. Jokainen lapsi on erilainen ja uusi vauva voi olla myös sikeä uninen - edellyttäen, että et ala pitämään vauvalle viihdetunteja keskellä yötä.
Vierailija:
ja itsetunto hieno. Olen kyllä sitä mieltä, että on vähän daijua, että joku Kirsi Piha puhuu niin tietävänä lapsiperheen arjesta, kun on yksi mukula. Minulla on yksi, ja kyllä todella liikkuminen on helppoa yhden kanssa. Tärkeää on identifioitua johonkin muuhunkin ryhmään kuin äidit. Itse olen äitiyden lisäksi esim. yo-opiskelija ja lukion opettaja. Tietysti jos elämän ainoa tarkoitus on olla äiti, niin kai niitä kakaroita pitää olla ainakin kolme, jotta voi valittaa työläisten kanssa yhteen ääneen elämän rankkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanokoot muut mitä sanovat. Jos toisen hankin niin se on sitten omasta halustani. Että tehkää nyt yhden viestin perusteella heti päätelmiä huonosta itsetunnosta jne.. ap
Että miten osoitan toiselle äidille sen, että arvostan häntä. Ja arvostanko toisia äitejä nimenomaan äitinä. Koska ennemminkin ajattelisin, että joku on hyvä tyyppi tai ihana ihminen tms. Mutta harvoin jonkun kohdalla tulee ajateltua, että onpa tuo hyvä äiti.
Mutta kun arvostan toista ihmistä äitinä, ihmisenä, ystävänä tai minä hyvänsä, niin ei sitä silloinkaan suoraan tule sanottua. Toinen huomaa sen siitä, että meillä juttu luistaa ja olemme samanmielisiä. Otan uudelleen yhteyttä, enkä keksi tekosyitä, miksi emme tapaisikaan huomenna. Eli rivien välistä tuollaiset asiat on ainakin minun kohdallani tulkittava.
Ja mitä tulee kommentteihin, ettet tiedä millaista on kahden lapsen kanssa. Ethän voi tietääkään, jos sinulla on vasta yksi lapsi. Ei se ole moite sinua eikä äitiyttäsi kohtaan. Se on vain totuus, jonka pitäisi sinullekin olla selvää, koska se on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi ja kyllä työmäärä tasan tuplaantui kun tuli toinen!
Toisaalta minua olisi surettanut, että kaikki vauva-ajat ja muut olisivat hurahtaneet ohi turhan äkkiä - nyt olen saanut niistä nauttia, samaten siitä miten paljon riemua sisaruksilla on toisistaan.
Mutta kyllä minusta yhden lapsen kanssa vielä vähän niin kuin leikitään kotia, kahden tai useamman kanssa on realistisempaa.
äiti kuin useamman. Ainakin monet minun tuntemani (etenkin pienellä ikäerolla hankittujen lasten) äidit tuskailevat syyllisyydentunteiden kourissa, koska ei ole aikaa lapsille, tulee huudettua ja pinna on kireällä. Minä ainakin uskon olevani parempi äiti yhdelle (pienelle) lapselle kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli vähän pöhkö olo siellä kotona, kun ei ollut tarpeeksi tekemistä. Useamman kanssa voi olla paremmalla omallatunnolla vain äiti. Minulla oma raja menee kolmessa. Enempää en halua, mutta näihin pystyn kyllä keskittymään vielä täysillä.
Ei se käytännössä ole noin yksioikoista, että lasten lukumäärä muka määräisi perhe-elämän rasittavuuden... Eiköhän määräävämpi tekijä ole se lapsen/lasten temperamentti; yhden VILKKAAN/VAATIVAN lapsen kanssa voi olla paljon hankalampaa, kuin esim. kahden " helpon" lapsen kanssa.
Itselläni on kaksi tyttöä, aina olleet helppoja lapsia ja heidän kanssaan on mutkatonta liikkua yms, kun taas avomieheni siskolla on yksi poika, mutta TODELLA vilkas ja vikkelä (ei kuitenkaan ilkeä) tapaus, jolla on ollut koliikki yms. Ja kun katselen heidän elämäänsä, niin voin sanoa tyytyväisenä, että olen päässyt huomattavasti HELPOMMALLA kilttien tyttöjeni kanssa, kuin miehen sisko. Kaikki kunnia tälle siskolle: poika on ihana ja valloittava lapsi, mutta hänen kanssaan pitää tosiaan olla silmät selässäkin ja ripeäotteinen, että hänen kanssaan pärjää...
Sitä paitsi minulla on runsaasti myös omaa aikaa, kun tytöt viihtyvät keskenäänkin, kun taas mieheni siskon poika vaatii ainoana lapsena tietysti kaiken aikaa 100 % HUOMION ITSELLEEN ja vanhemmiltaan koko ajan täydellisen omistautumisen (varmaan tajuatte, mitä tarkoitan..?). Ei siinä paljoa omaa aikaa vanhemmilla ole, ainoastaan pojan nukkuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta mun mielestä siitä yhdestä tulee ehkä herkemmin vaativa ja hankala, kahden kanssa ei vaan voi puljata samalla tavoin...
Ja ylimalkaan tää temperamentti-tekosyy on kyllä kanssa vähän feikki, ei kaikki kiukuttelevat ja hankalat lapset ole sellaisia temperamenttinsa takia, vaan ihan kasvatuksen puutteesta.
15
mutta 2 lapsen äiti ei taas voi tietää (olettaen siis, että näiden kahden lapsen ikäero on alle tämän esimerkin 5v) millaista on olla yhden ja ainoan 5- vuotiaan äiti. Joten mun mielestä kukaan ei voi mennä toiselle sanomaan, että yhden lapsen kanssa on kotileikkiä tai että kahden lapsen kanssa on paljon rankempaa kun yhden ym. Sehän riippuu niin monesta asiasta! Siis tokihan on fakta, että kahden lapsen pukeminen ja ruokkiminen ym. on eri asia kun yhden lapsen mutta itse olen tässä sekundäärisesti lapsettomana 5- vuotiaan äitinä huomannut, että monesti äideillä on jopa helpompaa 2 lapsen kanssa koska useimmat sisarukset kuitenkin leikkivät keskenään edes jonkun verran. Ei tosin aina ;) Koen myös rasittavana esim. sen, että ulkomaanmatkalla pitäisi mukamas saada tytölle kaveri mukaan mutta eihän kukaan päästä mitään 5-6 vuotiasta mihinkään ulkomaille enkä haluaisi ottaakaan. Mutta sitten ei kyllä ole hetken rauhaa vaan mennään neidin halujen mukaan. Sitä joskus toivoisi, että hitto kun se nyt vaan leikkisi itsekseen eikä vinkuisi koko ajan jotain tekemistä. Onneksi on noita kavereita kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo, no, eihän ne lapset kyljistään kiinni kasvaneet ole, joten aika hyvin 2 lapsen äiti tietää, millaista on olla myös yhden lapsen äiti. Minäkin olen taas tänään ollut yhden lapsen äiti, kun esikoinen on ollut mummolassa.
Tuon kohdan kyllä allekirjoitan, että 2 lasta _usein_ leikkii keskenään. Ainakin jos ovat samaa sukupuolta ja suht lähekkäin iältään.
15
Olen yhden lapsen äiti, enkä erityisemmin arvostusta äitinä kaipaa. Haluaisin mieluummin, että minua arvostettaisiin muiden ominaisuuksieni takia. Äidin roolissani tärkeintä on se, miten lapseni minut kokee, muusta viis.
Miten kahden tai useamman lapsen äiti olisi muka parempi? Kärsittyjen synnytysten määräkö tekee paremmaksi äidiksi tai ihmiseksi? ... ja joojoo, älkää alkako, että " mulla oli kyllä superhelpot synnytykset" , se ei nyt ollut se pointti.
Jokainen ihminen on samanarvoinen.
Monilapsisten perheiden äidit ovat ykeensä loistavia organisoijia, yhden lapsen äidit ovat monesti halunneet vain yhden lapsen monista eri syistä.
Ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen ihmisten valintoja.
että jokainen tekee niin, kuin itsestä tuntuu. Ei kukaan voi sanoa, että yhden lapsen äiti ei ole äiti lainkaan. Tai että se olisi jotenkin vähäpätöisempää, kun suuremman lapsikatraan kanssa. Omasta kokemuksesta sanon, että helpompaa oli erityiskoululuokan kanssa, kuin tämän yhden ainokaisen omani kanssa. Tai vaikka pienryhmän kanssa 3-vuotiaita...
Oma kun on ' sairastanut' koliikin, ollut muuten vaan sairas uusista ruoka-aineista, ollut kärttyisä muuten vaan, huutanut ja rähjännyt (joo, menisin mielummin vaikka bussilastillisen yläastelaisia kanssa jonnekin reissuun, kun omani kanssa ajaisin edes viittä minuuttia julkisilla).
Lapsia on niin hiton paljon erilaisia, kaikkea on turha pistää vanhempienkaan piikkiin.
Ja alkuperäiseen aiheeseen...: tehkää jokainen niin kuin oikealta ja hyvältä tuntuu. Älkää antako kenenkään painostaa mihinkään suuntaan. Jokainen ratkaisu on omasi, kenties siihen tilanteeseen juuri se oikea.
ja minä en millään lailla pidä useampia lapsia omaavia parempina äiteinä. Minusta se ei liity siihen mitenkään kuinka monta lasta on. Toki arki on varmasti rankempaa ja hektisempää useamman lapsen kanssa, eli yhden kanssa on helpompaa, mutta mitä sitten?? Jokainen tekee valintansa haluaako liudan lapsia vai ei. Ja millä ikäerolla.. (aina ei tietenkään ole näin, jos luoja niin sanelee) . Kuitenkin, ap: muistathan että ympäristön painostus ei saa vaikuttaa sinun hlökohtaisiin valintoihin..? Minä itse koin myös vauva-ajan heräämisineen sen verran voimia vievänä että nyt odottelemme hiukan ennen seuraavan alulle laittoa. Lapsonen (ja siis vielä ainokainen) on nyt 1,7v .
Tiedän siis voimavarani ja ajattelen itseäni.
he vasta ovatkin huonoja ja itsekkäitä ihmisiä..?! Jokainen valitsee tiensä jota kulkee ja lopettaa toisten arvostelun.
Parhaimmat äidit löytyvät tuolla logiikalla lestadiolaisperheistä.