Heidän joiden mielestä on alentavaa käytöstä " pyytää" mieheltä rahaa, ja molemmilla pitäisi olla omat tilit!
Miten sitä pitäisi toimia? :D
Olen kotihoidontuella ja mies on työssä. Mä maksan mun rahoista (n. 450¿/kk) laskuja niin paljon kuin vaan mahdollista ja mies maksaa loput. Joskus (aika harvoin, kai mä nyt tajuan ettei voi vaan mielin määrin ostella mitä haluaa) kuitenkin jätän itselleni sen verran rahaa tililleni että saan ostettua jotain itselleni eli käytännössä jätän jonkun laskun miehen huoleksi. Meillä muuten on omat tilit muttei mitään salailla niiden sisällöstä tai salasanoista. Mä hoidan meillä laskut ja muistutan miestä maksamaan loput laskut. Pyydän käteistä jumppaan, parturiin tai jos olen menossa kiertämään (hui, kamala!) kirpputoreja.
Jos kerta lapset ovat miehenkin niin miksi mun pitäisi sitten yksin huolehtia heistä ja heidän kuluistaan? Pitäisikö mun tosiaan sanoa että tästä lähtien kaikki tasan puoliksi + vaatia mieheltä n. 500¿ hoitomaksua siitä että kun hoidan hänen lapsiaan? Sehän olisi käytännössä yksinhuoltajan elämää. Kuitenkin yhdessä perheenä ollaan .
Ei, mä en kyllä tajua teidän logiikkaa.
Kommentit (5)
Mutta ei tietenkään se et käyttää miehen ansaitsemia rahoja, kummankin tienaamat rahat on yhteisiä viimeiseen penniin asti meillä ainakin, ihan sama kumpi tienaa enemmän.
Sen koommin kun ollaan asuttu yhdessä ei oo edes käynyt mielessä et tässä on nyt MUN rahaa, se on meidän ja molemmat käytetään niinkuin tykätään, mies hoitaa laskut ja antaa joskus tilannetietoja jos kaavailen jotain isompia hankintoja.
Kun rahat ovat yhteiset ja molemmilla pääsy tileihin, niin ei tarvitse pyytää mitään. Molemmilla on samat tavoitteet ja unelmat, jolloin kumpikaan ei käytä rahaa päättömästi.
Yhtä hyvin se mies voisi olla se pienempituloinen. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, joten ei toista voi pitää taloudellisesti tossun alla.
Mies opiskelija, minä töissä. Mies tienaa 20 % perheen tuloista ja minä 80 %. Maksan 80 % yhteisistä menoista, mies 20 %. Kumpikaan ei ruinaa rahaa toiselta.
Se on se väärin ymmärretty tasa-arvo-ideologia; että tasa-arvo mitattaisiin vain rahassa ja että tasa-arvoa on se että nainen käyttäytyy kuin mies eli yrittää hallita miesten säännöillä luotua miesten maailmaa. lastensa kustannuksella.
Ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Ja kun poikalapset näkevät ettei heidän äidillään ole naisena eikä äitinä mitään itseisarvoa, josta syystä he myös kasvavat jossain muualla kuin äitinsä hoivissa he kohtelevat seuraavassa sukupolvessa puolisonsa äitiyttä yhtä arvottomana ja itsestäänselvänä. Näinhän meidän yhtesikuntamme on rakennettuja arvot jaettu.
mutta onneksi on sitten niitä perheitä joissa äitiys on itsestäänselvästi arvokasta eikä sitä mitata rahalla- ne perheet rakentavatkin parempaa yhteiskuntaa...