Miksi pitää hankkia (liikaa) lapsia?

perheenjäsenen sairastumista tai kuolemaa kun kukaan ei voi valita, eikä edes pienempiäkään asioita, jotka voivat ihmisten jaksamiseen vaikuttaa.

tietenkään kuolemista eikä sairastumista voi tietää. Mutta ei huonossa elämäntilanteessa varmaan jaksakaan lapsentekoa edes pohtia.

kaikkeen ei voi varautua, vaikka miten suunnittelisi.

Ja silti pitää vielä toinen tehdä. Sitten valitetaan kun ei aika ja rahat riitä. Tuttavissa näitä muutama.

vaan viestini on, että lapselle on oltava myös aikaa! Lapsen paikka on varttua ekat vuodet kotona ja sitten vasta kylmä (päiväkoti)-maailma on vastassa. Ja tiedän, että tilanteet muuttuvat, mutta aika harvalla nyt mitään katastrofia on tiedossa lasten jo synnyttyä eli ne edellytykset hyvään lapsuuteen on oltava jo valmiina. Ja nyt joku tietysti käsittää asian vielä niin, että on oltavat iso talo, mersu pihalla jne. mutta ei! Vaan normaali tulotaso!

Kyllä maailmassa on paljon odottamattomia tapahtumia, joita ei voi ennnakoida, esim. sairaus tai kuolema perheessä, työttömyys tai muu taloudellinen kriisi, lähipiirin kuolemantapaus voi vaikuttaa siihen, ettei lapsille saa enää helposti hoitajaa ja oma jaksaminen voi joskus loppua ihan yllättäen. Sitä paitsi minun mielestäni raha liittyy tähän asiaan hyvin löyhästi. Hyvin pienilläkin tuloilla voi elää onnellista elämää monen lapsen kanssa, jos on oikea asenne. Jos ei koe jaksavansa entistenkään lasten kanssa, sitten ei kannata lisää hankkia, siitä olen samaa mieltä.

Aina, siis ihan aina kun tavataan tai jutellaan puhelimessa, hän valittaa miten rankkaa hänellä on. Lapset vaatii niin paljon (iät 7, 2 ja 1 v), koko ajan saa olla siivoamassa ja pesemässä pyykkiä, mies ei ole tarpeeksi kotona (ei käy kuin töissä missä on 8 h/pvä!), rahat on aina niin loppu ettei tiedä millä sais loppukuun laskut maksettua ja ruokaa pöytään....

Samaan hengenvetoon toteaa, että heidän lapsiluku ei siis todellakaan oo vielä täynnä. Ainakin kaksi lasta täytyy vielä saada, mahdollisimman äkkiä tottakai. Nuorimmainen täytti juuri vuoden, ja kaverin mielestä on kamalaa ettei menkat oo vielä alkaneet, kun ei voi alkaa tekemään sitä uutta vauvaa. Ehkäisyä he eivät käytä, kun haluavat vielä lisää lapsia.

Ja sitten taas alkaa ruikutus siitä, että ei oo koskaan omaa aikaa tai kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa, ja voi voi kun rahatkin on loppu. Ja talokin on liian pieni kun ei oo nuorimmaisille molemmille omaa huonetta.

En todellakaan tajua, mikä ihmeen pakko on hankkia lisää ja lisää lapsia, jos nykyistenkin kanssa on noin helvetin rankkaa ja rahat aina lopussa. Uskovaisia he eivät ole, se ei ole selitys.

olet oikeassa ja tätä ajankin takaa. En siis tarkoita, että varallisuutta on paljon, vaan että toimeen tullaan ja ruokaa riittää ja vähän ehkä vielä perheen matkoihin ja muuhun kivaan! Ja tärkeintä on se aika. Mitä rahalla tekee, jos ei ole aikaa sitä käyttää? Ymmärtääkö joku oikeasti pointtini?

Olet elänyt ilmeisen onnellisen ja turvatun elämän. Meillä kolme lasta ja vasta lasten synnyttyä on miehellä todettu krooninen sairaus, joka huonontaa hänen tilaansa pitkässä juoksussa selvästi ja yhdellä lapsella synnynnäinen sydänvika. Kyllä esim. lasten sairaudet ilmenevät vasta lasten synnyttyä :-).

mutta puhuinkin katastrofista. Minulla itselläni kaksi lasta, jotka vaikeasti allergisia, atooppisia ja elävät suppealla ruokavaliolla. Lasten sairasteluista huolimatta elämme tavallista elämää. Ja tähänkin varauduttiin ottamalla lapsivakuutukset ennen lasten syntymää.... Itsellämme on myös henkivakuutukset. Koska mitä tahansa voi toki tapahtua, mutta kaikkeen voi myös varautua.

Meillä ei taida kaikki " edellytykset" olla kunnossa. Rahasta asia ei ole kiinni, mutta mieheni on tosi vähän kotona ja meillä ei ole kunnollista turvaverkkoa (siis sukulaisia jotka voisi auttaa lasten hoidossa tms.). En tiedä riittäisikö jaksamiseni, jos esim. vauvalla olisi koliikki tai hän sairastelisi... Kaikkeen ei voi varautua. Jos voisi, niin elämän (ja lapsiluvun) suunnittelu olisi paljon helpompaa.

Mutta vain omasta näkökulmastani..



Minulla on yksi lapsi ja nyt mieheni kanssa mietimme tehdäkkö toinen vai ei. Tuntuu juuri, että ympäristön paine on todella suuri tässä, että ihanneperheessä kuuluu olla vähintään kaksi lasta. Saan kuulla esim. eräältä kaveriltani kommenttia tyyliin " sinä et oikein ymmärrä meitä kahden lapsen äitejä" tai " kyllä yhden lapsen kanssa onkin helppoa"



Tulee sellainen tunne, että osoittaakseni oman pätevyyteni äitinä ja naisena, minullakin pitäisi olla kaksi lasta. Muuten minulla ei ole oikeutta edes mainita väsymyksestäni yövalvomisien takia tai mistään ongelmista mitä yhden lapsen kanssa tulee. En todellakaan ole valittajatyyppiä, että tämä siitä johtuisi. Mielestäni lapseni on oikeasti ns. " helppo" lapsi (ei ole ollut koliikkivaivoja, allergioita yms.)



Voin rehellisesti tunnustaa, että en ole mikään hirveän aikaansaava/jaksava äiti ja siksi välillä tuntuukin, että tämä yksikin meille riittäisi. Lasten kasvatus vaatii kuitenkin vanhemmilta aika paljon. Ja toivon, että osaan kasvattaa edes tämän yhden kunnolla.



Toisaalta olisi ihana olla taas raskaana ja saada vauva, mutta ne yövalvomiset ei kauheasti houkuttele. Olisihan se ihana saada esikoiselle sisarus, mutta olisiko se sitten itsekästä, jos päättäisi jäädä tähän yhteen?

hienoja vastauksia :)

on pari tollasta tyyppiä. Heille selkeästi se lasten lukumäärä on joku pätemisenaihe. Ajattelevat, että sitten voi paistatella sillä, että " meillä kun on tämä suuuuurperhe" . Ja oikeasti eivät klaaraa sitä hommaa ollenkaan ja koko ajan hirveä valitus päällä.



Isot perheethän on nyt muotia ja jonkinlainen statussymboli. Siksi kai sitten monta lasta hankkii sellaisetkin ihmiset, joilla ei oikeasti olisi paukkuja enempään kuin kahteen muksuun. No, itepähän ovat soppansa keittäneet ja elämäänsä rämpivät eteenpäin. Sivusta katsoen vaan ihmetyttää, miksi pitää ihan väen väkisin tehdä elämästään ihan hirveää. Enkä siis tarkota sitä, että monilapsisten perheiden elämä olisi väistämättä jotenkin hirveää. Se on hirveää vaan siinä tapauksessa, että vanhemmat ei ole oikeasti ollenkaan soveliaita siihen hommaan.

joilla ei ole alunperinkään ollut kaikista parhaat edellytykset ja olosuhteet kasvattaa lapsia. Jos äidillä ei ole koulutusta/töitä, on kai houkutteleva vaihtoehto tehdä vielä yksi lapsi, että saa taas hetken olla kotona. Ei mietitä, että riittääkö voimavarat. Isompienkin lasten kanssa on vaikeaa.

jotka voi " pienilläkin tuloilla elää onnellista elämää usean lapsen kanssa" vai mitä joku täällä kirjoitti... Hah, miksi sitten koko ajan valitetaan että lapsiperheet elää lähestulkoon köyhyysrajalla? Nehän elää ONNELLISTA ELÄMÄÄ... Meillä on " vaan" yksi lapsi ja kyllä taloudelliset asiat on yksi syy miksi enempää ei todennäköisesti näillä tuloilla hankita. Halutaan varmistaa tälle yhdelle jotenkuten turvattu elämä - ja entäs sitten kun hän vähän kasvaa ja alkaa olla harrastuksia? Mä ainakin haluan antaa lapselleni mahdollisuuden edes harrastaa jotakin koulun ohella. Useammalle lapselle joutuisi jo sanomaan että ei ole varaa mihinkään.

Jotenkin tuntui, että minuakin pidetään tällaisena.. Mutta jostain kuitenkin kumpusi ajatus, että näinhän minäkin ajattelen!



Kyllä.. Minulla on ammatti, opiskelen ammattikorkeassa ja mies on vakipaikassa töissä.. Toista toivotaan tulevaksi!



En kuitenkaan ehkä kuulu tuohon ap:n tarkoittamaan porukkaan! Rakastan lastani ja minulla on hänelle aikaa.. mutta valitettavasti ap.. Koulu ei anna minun olla kotona hoitamassa lastani!! Minut potkitaan ulos ja hulluahan se on jos kerran on paikan saanut!!



Lisäksi monella naisella auttamattomasti osaaminen vanhenee jos on kaksikin vuotta poissa työelämästä! Ei ole turvattu tulevaisuus rahallisesti sitten kun äiti ei saa enää töitä!!!



Otappas ap noissa tuomioissa huomioon tollaiset.. Vaikka itse ehkä oletkin siivooja ja aina töitä löytyy, niin moni nainen kokee suurta epätasa-arvoa työelämässä eikä voi jättäytyä moneksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsiaan!



Tämä on asia, josta viimeiseksi meidän naisten pitäisi keskenämme taistella!!! Syyttäkäämme oikeaa syyllistä, yhteiskuntaa, miesvaltaista yhteiskuntaa!! Turha osoitella sormilla toisiamme!!



Serkkuni on näitä kouluttamattomia luusereita kotona lasten kanssa ja lastenhoitokin on mitä on.. Mutta en minä silti jokaista kotiäitiä syytä sellaiseksi!! Enkä myöskään jokaista työssäkäyvää äitiä!!



Toki pitää olla perusarvot ja MIELENTERVEYS ja parisuhde kunnossa ennen lasten hankintaan, varsinkaan lisälasten hankintaa! Mutta täällä avllakin tuntuu joka päivä olevan miljoona naista naimisissa poikien ja suoraan sanottu aivan ääliöiden äijien kanssa! Heille tuntuu vain löytyvän sympatiaa!

Jos sinun täytyy valmistua jossain tietyssä ajassa, siihen ei lasketa äitiyslomalla tai hoitovapaalla oltua aikaa. Otapa selvää asioista.

Käytit aaveen koko joulukuun huutomerkkikiintiön!!!

Tai no.. ei välttämättä.. voi kyllä anoa jatkoaikaa.. Mutta tuntuu olevan kovin nihkeää sen saaminen.. jopa äideillä..