Miksi pitää hankkia (liikaa) lapsia?
ja sanon heti alkuun, että liika on joillekin liikaa kun taas toiselle saattaakin sopia se suurperhe. Mielestäni tietyt edellytykset pitää täyttyä, että voit hankkia 2 tai useamman lapsen. Sinulla pitää olla kohtuullisesti varallisuutta, aikaa ja jaksamista. Ihan turha edes haaveilla suuresta perheestä, jos hermosi menevät jo yhdenkin lapsen kanssa.
hattua nostan niille yksilapsisille perheille, jotka uskaltavat olla hankkimatta lisää lapsia, vaikka ympäristö niin painostaa. Ei se lapsen saaminen mikään velvoite ole, eikä meistä kaikista ole kolmi-tai useampilapsisen perheen vanhemmiksi.
Ja täsmennän omaa tilannettani: minulla on 2 lasta, isolla ikäerolla, meillä on tilaa ja varallisuutta kasvattaa lapsemme (emme siis ole rikkaita vain kohtuullisesti toimeentulevia). Meillä on aikaa lapsille ja halua olla lastemme kanssa (kotikasvatuksessa 3 ikävuoteen asti). Enempään minulla ei olisi resursseja, joten olen onnellinen näistä kahdesta hyvinvoivasta lapsestani. Eikä tämä juttu ole sitten kerskastelua, mutta voihan joku tästäkin herneen vetää nenäänsä.
Kommentit (48)
mut turha tulla taivastelemaan " kuinka sulla voikaan olla helppoa kun on vain yksi lapsi" ja kuinka et tiedä " miten rankkaa " mulla on useamman kanssa.. Minä tiedän voimavarani ja en tee montaa lasta pienellä ikäerolla, olen tyytyväinen yhden lapsen lukumäärään tällä hetkellä elämääni.
meillä on viisi lasta, enkä yhtään voi allekirjoittaa sitä, etteikö lapsille olisi aikaa ja voimia meiltä aikuiselta ihan niin paljon kuin vain tarvitsevat. Mistähän nämä stereotypiat muutenkin aina oikein ilmestyvät, itselläni on vakityö ja akateeminen koulutus, ihan kuin kaikilla muillakin ystäväpiirini suurperheen äideillä. Kyse kai on arvovalinnoista ihan niinkuin monessa muussakin asiassa. Jos lapsilla on kalliit harrastukset, itse en voi ehkä harrastaa sitten mitään kallista. Tai jos aikani menee lapsille, sitä ei sitten jää itselleni. Oma valintani. Itse olen monesti ollut väsynyt töihin tai sitten moneen vastoinkäymiseen, mitä elämässä on tullut, mutta lapsiini en ole koskaan väsynyt.
Vierailija:
meillä on viisi lasta, enkä yhtään voi allekirjoittaa sitä, etteikö lapsille olisi aikaa ja voimia meiltä aikuiselta ihan niin paljon kuin vain tarvitsevat. Mistähän nämä stereotypiat muutenkin aina oikein ilmestyvät, itselläni on vakityö ja akateeminen koulutus, ihan kuin kaikilla muillakin ystäväpiirini suurperheen äideillä. Kyse kai on arvovalinnoista ihan niinkuin monessa muussakin asiassa. Jos lapsilla on kalliit harrastukset, itse en voi ehkä harrastaa sitten mitään kallista. Tai jos aikani menee lapsille, sitä ei sitten jää itselleni. Oma valintani. Itse olen monesti ollut väsynyt töihin tai sitten moneen vastoinkäymiseen, mitä elämässä on tullut, mutta lapsiini en ole koskaan väsynyt.
Veit sanat näppikseltäni.
terv. akateeminen viiden lapsen äiti
Itse olen yksityisyrittäjä ja kahden lapsen äiti. Jokainen työ on tehtävä hyvin, koska se poikii uusia. Äitiyslomia tai hoitovapaita en ole voinut pitää normaalisti, vaan työt olen hoitanut öisin lastenhoidon ohella.
Monella äidillä on nykyään sama tilanne. Tai sitten ollaan epävarmoissa pätkätöissä, joissa on pakko panna työ ensin, jotta yleensä olisi sitä työtä.
Kukaan joka ei ole tätä todellisuutta kokenut, ei sitä oikeasti tajua. Mullakin on monta vuosikausien vakityössä olevaa ystävää, jotka tykkää, että sehän on vain kivaa, kun voi elää " vapaasti" . Joopa, mutta eipä ole mitään turvaa myöskään.
Hänellä on kaksi lasta. Ihmettelen miksi, koska hän ei pärjää niiden kanssa ollenkaan. Meno on hulvatonta kotona 6- ja 5-vuotiaiden kanssa. Lapset heittelevät ruokaa ympäriinsä etc ja kämppä on kuin ydinpommin jäljiltä.
Mielestäni pääsyy tähän on se, että kaverini on 100 % teoreetikko, joka haluaa vain istua ja pohtia ja puhua syvällisiä. Hän on erittäin älykäs, mutta ei ole ahkera, ei osaa kokata, ei siivota.... Hän on ihminen, joka tarvitsisi omaa aikaa ja pitkiä yöunia.
Ei kaverissa ihmisenä mitään " vikaa" ole, mutta perheenäidiksi hänestä ei vain ole.
Jos itse elättää,niin antaa palaa vaan
yhteiskunnan eläteiksi ei kannata vääntää.
Olen samaa mieltä.
tv.
Tarkoituksellisesti yhden lapsen vanhemmat. Hyvä toimeentulo. Ihana 20-vuotias yliopisto-opinnot aloittanut lapsi. Empaattinen, kavereita ja sydänystäviä omaava. Kotielämämme oli harmoonista. Ei tappelemsita ajasta ja rahasta.
sinun näkökulmasi ja mielipiteesi ovat sinun omiasi, omasta lähtökohdastasi käsin olet sen miettinyt ja muodostanut. Meillä muilla ihmisillä saattaa olla aivan erilaiset käsitykset elämästä, lasten kasvattamisesta ja siitä, mikä on hyvän elämän mitta.
t. Neljän (juuri sopiva määrä) äiti