Miksi pitää hankkia (liikaa) lapsia?

Pakkomielle !!! ..... Ei pääse millään eroon!



18

En kauheasti aukois päätäni. Se ukko saattaa ap jättää sut ja susta tulee samanlainen luuseri! Ukkos rahoillahan sinä kotona oot?

Meillä se raja tuli vastaan tässä kohtaa. Tykkään vauvoista ja välillä tulee salaa haaveiltua vielä yhdestä mutta sitten pian herään todellisuuteen että henkiset voimavarat eivät riittäisi. En pystyisi ammentamaan itsestäni neljälle muksulle. Kolme on ihan maksimi! Tuntuu että koko ajan joku huutaa että ÄITI...!



Jollain toisella perheellä mitta voi tulla täyteen yhdestä tai kahdesta lapsesta tai sitten siihen tarvitaan enempi lapsia. Jokainen perhe itse tietää oman tilanteen ja voimavarat. Ei kannata miettiä mitä muut ajattelevat.

So what jos joku on kotona miehensä rahojen turvin! Ihan varmaan tällaiset naiset on joko tehneet jonkun diilin äijänsä kanssa, tai sitten heillä ei ole avioehtoa, jolloin eron tullessa vaimo saa puolet miehen kaikesta omaisuudesta. Ja kuka sinä 24 olet sanomaan kellekään että " ukkos jättää sut kuitenki" tai muuta yhtä imbesilliä, kun et tiedä toisten ihmisten a)suhteesta, b) taloudellisesta tilanteesta tai c) heidän muista järjestelyistää yhtikäs mitään...että kannattais ehkä pitää se suu supussa.



Ap muuten puhui ihan asiaa. Olen samaa mieltä.

Heti kun vauva kasvaa yli 1 v, niin sitten iskee taas vauvakuume. Aivan kuin se 1 v. ei olisi itsessään ihana. Eikä ajatella lainkaan, että isommat lapsetkin tarvitsevat aikaa ja huomiota.



Itselläni tämä on syy, etten halua lisää lapsia. Lapsia on 3 ja tuntuu, että jo nyt aikaa ei riitä kaikille niin paljon kuin haluaisin.

Hankimme liikaa lapsia (neljäs tulossa) koska meille niitä on suotu. Ikää on paljon, että seitsemää ei nyt sitten varmaan saadakaan. Lasten väli on ollut niin pieni, että karmea totuus vasta oikeastaan paljastui tuossa kakkosen, kolmosen jälkeen.



Vaan kasvaa ne hermonsa menettävän äidin (ja isän) lapsetkin ja vanhemmat kehittyvät vanhemmuudessaan. Vaikka välillä on ollut kassakriisiä, niin sitten taas rahaa riittävätkin, kun tulot ja menot laittaa uusiksi.



Miksi ja kuka tämmöisessä asiassa nyt ryhtyy poliisiksi? Ja miksi mua kiinnostaisi, mitä sinäkin tästä asiasta ajattelet minun perheestäni ja muista. Tärkeintä olla itse tyytyväinen. Tyytymätön olin joskus siihen menetettyyn " uraan" , mutta on arvojärjestyskin nyt toinen.

Minäkin olen samaa ihmetellyt. Hankitaan lapsia pienellä ikäerolla, ja sitten ollaan aivan raivoissaan, kun esikoinen(vajaa 2v) käyttäytyy kuin vauva esim. lyö pikkusisarusta. Ei se esikoinen siitä muutu isoksi, vaikka talossa on vauva. Tähän liittyy myös esikoisen tarhaanvienti: jos tarttee panna alle 3v tarhaan, niin siinä on omat voimavarat arvoitu pahasti pieleen. Jos ei jaksa hoitaa kahta, niin miksi tehdä enemmän kuin yksi. Vaikka sisaruksista onkin seuraa toisilleen, ei se silti tarkoita sitä, että lapset hoitavat itse itsensä. Pieni lapsi tarvitsee ensisijassa vanhempiaan. Siksi meillä on isot ikäerot, koska halusimme useamman lapsen, mutta halusimme jokaisen saavan riittävästi vanhempien aikaa. Tuntuu, että aika monessa suurperheessä lapset kasvaa ns. pellossa: kun lapsia on esim viisi, niin kyllä se yksittäisen lapsen saama huomio jää aika vähäiseksi.

En ymmärrä miksi pitäisi elää niin varman päälle, ettei ikinä vaan tulisi minkäänlaista jaksamis- tai muuta ongelmaa elämään. Jos kaikki ajattelisivat ap:n tavoin, ei kellään varmaan olisi sisarusta pienellä ikäerolla. Lapset pienellä ikäerolla ovat hetken aikaa tosi raskaita, mutta myöhemmin on suuri rikkaus, kun on samanikäisiä sisaruksia. Ja kuten joku jo totesi, kasvaa sitä vanhempanakin niiden lasten myötä. Minusta tuntuu tosi pahalta nämä arvostelijat, joiden mielestä äidin pitäisi olla aina jaksava, jos kerran on lapsia mennyt hankkimaan. Ettei taas taustalla piilisi tämä iänikuinen kateus, olisi haluttu itselleenkin enemmän lapsia kuin se yksi tai kaksi.

ja lisää olisin ottanut jos olisin saanut.



Minusta rahaa ei saa ajatella lapsia hankkiessa, eikä minusta myöskään kannata keskittyä vain niihin työläisiin ensimmäisiin vuosiin, vaan ajatella nokkaansa pidemmälle.



Jos ei ole varaa rahapulan tai heikkojen hermojen takia hoitaa lapsia useampaa, ei pidä hankkia sitä yhtä maailmannapaakaan ja " keskittyä" häneen. Sellainen työstäminen ja keskittyminen ei voi olla lapselle hyväksi, ihminen kasvaa ihan vinksalleen sellaisissa paineissa.



Usealapsinen perhe on normaalimpi kasvuympäristö ja huomio jakautuu tasaisemmin. Ja työelämässä muuten tehokkaimmat ja tervepäisimmät kollegat ovat kaikki nelilapsisen perheen äitejä.



Yksilapsiset ja lapsettomat ovat usein hyvin joustamattomia ja kankeita ja omaan napaan tuijottavia.

Mutta yhden lapsen äidit saa vinkua hyvällä omallatunnolla koko ajan.



Hohhoijaa...

lapsia tehtaillaan usein monenkin miehen kanssa. saatetaan elää ihan sossun armoilla mutta ei se mitään, pulautetaan taas yks muksu maailmaan, tuleepahan ainakin isommat lapsilisät ja kyllä soosu ja taivaanisä meistä huolen pitää. huoooooohhhhhhh

tähän yhden lapsen politiikkaan ja nyt siellä ollaan todella huolissaan tilanteesta. Nämä lapset, joihin vanhemmat ja suku " keskittyvät" , kasvavat kieroon - tulee itsekeskeisiä maailmannapoja ja osa kärsii myös vakavista mielenterveysongelmista kohtuuttomien paineiden alla.

Kyllä ainoat lapset keskimäärin ovat hankalampia ja tasapainottomamman oloisia kuin muut lapset. Ei lapselle ole hyväksi, että elämästä yritetään tehdä liian täydellistä. Elämään kuuluu välillä myös huonoja asioita ja väsymystä.



Suurimmalla osalla vanhemmista on asiat tarpeeksi hyvin, että voi hankkia vaikka viisi lasta. Tietysti aina on näitä marginaalitapauksia, mutta turha heidän takiansa mollata suurinta osaa monilapsisia perheitä.

hän ei ole osannut yhtään kasvattaa eikä huolehtia lapsestaan. Olisikohan hänen sitten pitänyt jäädä lapsettomaksi? kiva ja taitava lapsi on kuitenkin lapsestaan kasvanut.

mutta vaikka uusi vauva olisi niin ihana niin pakko on vaan itsellensä myöntää että eipä taida olla ainakaan muutamaan vuoteen jos koskaan mahdollista. Taloudellisesti ei olisi mahdollista pidentää tätä kotiäitinä olemista taas muutamalla vuodella. Tuntuu että on jo nyt kiire kahden vilkkaan lapsen äitinä ja haluan että minulla olisi lapsille aikaa. Mieskään ei varmaan tosta miksikään muutu enkä uuttakaan ala etsimään eli joutuisin sen kolmannenkin lapsen varmasti lähestulkoon yksin hoitamaan. Eli meidän perheessä lapsiluku on päätetty ihan järkisyillä jättää kahteen. Välillä toki kadehdin niitä ketkä uskaltaa elää tässä hetkessä eivätkä huolehdi tulevaisuudesta ;=)



Lähipiiristä löytyy kyllä myös varoittava esimerkki kun naisella oli yksi lapsi ennestään ja teki sitten miehen veljen kanssa neljän vuoden sisään neljä lasta lisää. Eipä siitä muuta seurannut kun ero. Luulen että ex. käly halusi olla raskaana ja pienen vauvan äiti niin sai aina ylimääräistä huomiota ja ihailua vauvan kautta. Tykkäsi kovasti hoitaa vauvoja mutta kun kasvoivat isommaksi niin ei enää välittänyt vaan isommat saivat tehdä mitä halusivat tai mennä viikonlopuiksi mummolaan tai johonkin....

Se, että on aikaa ja on rahaa ei ole selvyys, että on samaan aikaan.

Jos tosiaan pitää lapsiperheissä olla rahaa ostaa kalliita juttuja, niin silloin ei ole kyllä aikaa, kun aika menee niiden rahojen hankkimiseen!

Parempi köyhänä olla, kun on aikaa ja rakkautta riittää monelle lapselle. Ei se lapsi niitä rikkauksia arvosta! Hyvänen aika! Suomessahan hyysätään jokaista, väitättekö, että joku näkee nälkää?

Minusta on käsittämätöntä että ihmiset jaksavat olla noin laskelmoivia. Meillä on 5 lasta. Mies on keskipalkkaisessa työssä ja minä lasten kans kotona. Rahaa ei niin kovin paljoa ole, mutta toimeen tullaan. Rakkautta on mistä antaa sitäkin enemmän ja aikaa. Ajattelen että elämä on nyt tätä pienten lasten kans ja joskus vanhana nämä hetket muistuu varmaan mieleen elämäni parhaina aikoina. Sisarukset ovat toisilleen suunnaton rikkaus ja kantava voima elämän myrskyissä. Nautin suunnattomasti katsellessani ja kuunnellessani heidän leikkejään.

Olen kuullut jonkun tutkijan sanoneen että suomalaisen naisen pitäs alottaa lasten " teko" kolmannesta lapsesta niin vauvoja syntyis paljon enemmän. Uskon että se pitää paikkansa. Lapsia hoivatessani usein ajattelen, kuinka köyhää ja mitätöntä elämäni olis ilman heitä. Kyllä ne voimat ja rahat aina jostain löytyy. Ja ne ensimmäiset lapsethan onkin kaikkein työläimpiä. Meillä ei ole yhtään lasta liikaa! Vanhin lapsistamme (7v poika) sanoi nuorimman lapsen synnyttyä, että minä haluan että meille syntyy vielä ainakin kolme uutta vauvaa. Eikö tämä kerro siitä ettei lapsi koe jääneensä mistään paitsi sisarusten vuoksi, vaan päin vastoin.

nykyisen yhden lapsen kanssa on rankkaa? Eivät ihan kaikki raskaudet ole suunniteltuja. Muistan lukeneeni aika vasta nettilehdestä että aika moni vauvoista on ns. ei-suunniteltuja. Taisi olla peräti kolmasosa lapsista!!!

oletteko ajatelleet sitä asiaa, että lapset kasvavat isoiksi ja heille sisarukset ovat elinikäisiä ystäviä. Sisarukset ovat suuri rikkaus.



Nainen on hedelmällinen vain tietyn aikaa elämästään. Jos alkaa lapsentekoon suht myöhäisessä vaiheessa, niin lapset kannattaa hankkia silloin kun se on vielä mahdollista. Eikä odottaa sitä seitsemää vuotta että ensimmäinen menee kouluun.

Taitaa olla kateellisten panettelua tämä toisten lapsiluvun ihmettely.