Onko kukaan katunut lapsien hankintaa?

Me olimme yhdessä kymmenen vuotta ennen lasten tekemistä. Kun mieheni kertoi tätä mm työkavereilleen, niin moni kehui päätöstämme. Useampikin totesi, että " pakkoko ne lapset oli tehdä niin nuorena" .



Eli olisiko tämä katuminen enemmän miehille tyypillisempää?

kotona liian pitkään. Mulla oli ennen lapsia määräaikaisuuksia, en malttanut odottaa, että olisin saanut vakipaikan. Sitten en malttanut mennä töihin lasten välissä, kun esikoinen tuntui liian pieneltä hoitoon. Kuopus syntyi, kun esikoinen oli vähän päälle 2 vuotta. Kuopuksen halusin hoitaa myös kotona vähintään 2,5- vuotiaaksi asti.



No, eipä tarvinnu viedä hoitoon silloinkaan, koska en saa töitä. Kouluttauduin lisää äitiysloman ja hoitovapaan aikana, mutta eipä auttanut sekään. Nyt lähden tekemään opettajan sijaisuutta, vaikka mulla onkin ihan toisen alan tutkinto yliopistosta. Liki vuoden hain tosi aktiivisesti ns. oman alan töitä, niitä joita aikoinani tein ja joista kovasti tykkäsin. Ei tärpännyt. Saapa nähdä pääsenkö enää siihen kelkkaan ikinä takaisin vai pitääkö vaihtaa tyystin alaa. Lukea esim. sairaanhoitajaksi tai putkimieheksi.



Harmittaa. Isot seuraukset mun koko loppuelämälle tuntuu olevan noista muutamista kotivuosista. Kivaa oli lasten kanssa, ei siinä mitään. Mutta jos oisin tiennyt, miten huonosti kotivuosien jälkeen työllistyy, olisin tyytynyt siihen ilta- ja viikonloppuvanhemmuuteen heti äitiyslomien jälkeen...

ollaan 32v ja yhdessä oltu 15 vuotta. Tuntuu vaan v' maiselta, kun aina pitää joustaa jonkun muun tarpeitten takia, ei ikinä saa vaan olla ja tehdä niinkuin itseä huvittaa, syödä rauhassa, käydä vessassa rauhassa, katsoa omia telkkaohjelmia rauhassa, lukea rauhassa, tehdä mitään omaa kivaa........ huoh!



No, raskas päivä takana, että ehkä fiilis taas tällainen nyt. Sit kun se hymyilee sulle, niin kaiken antaa anteeksi.

Että saisit olla välillä yksin.

T. kolem kotiäiti ja takana raskas (vaativa) päivä :)

7, jonka mies iltavuoroissa nyt että ihan omillamme saamme pitkät illat viettää...

Lapset nukahti vasta äsken, yksin hoidin koko päivän. Mutta enpä noita kahta kyllä poiskaan antaisi!