Onko liiallinen kunnianhimo pahitteeksi?

Siksihän sitä sanotaankin liialliseksi.



Johtuu luonteesta ja kasvatuksesta sun muista kokemuksista, ei kai siihen mitään yhtä vastausta ole.

ja jos vaan yrittää ja yrittää niin se on pahasta. Itsensä on annettava epäonnistua eikä sitä saa hävetä. Kunnianhimo on hyvä eteenpäin ajaja mutta liiallisena se on mielenterveyttä uhkaava tekijä.

Jos vaikka haluat maailman parhaimmaksi rallikuskiksi mutta reputat jatkuvasti autokoulun inssissä, niin silloin kunnianhimosi ylittää kykysi. Ja kaikkeahan ei ihminen voi kuitenkaan saavuttaa, joten siinä voi turhautua, kun ei tajua että jokainen ihminen on keskeneräinen eikä täydellisyyttä ole olemassakaan. Siis ääritapauksissa. Sopiva määrä kunnianhimoa sen sijaan on ihan hyvä juttu, se pitää ihmisen kehityksen liikkeellä.

Mutta toisaalla se verottaa meidän yhteistä aikaa, parisuhdetta ym. Ja tunnen itseni jatkuvasti luuseriksi hänen rinnallaan kun en itse ole NIIN kunnianhimoinen kuin hän. Ihan ahdistaa välillä!!!

ap

toisille ihan normaalista arkielämästä selviytyminen (työnteko, huushollin ylläpito, lasten hoito, sosiaalisten suhteiden hoito, raha-asioiden hoito...) on ylivoimaista ja toiset vielä siinä sivussa harrastavat mukavia asioita, sivistävät itseään opiskelemalla tai lukemalla tai matkustelemalla.



Itse en pidä kunnianhimoa pahana, jokainen himoaa sen verran kun kantti ja fysiikka kestää =D