Mitä ajattelet äidistä, jonka 3,5-vuotias lapsi on ollut kerran yhden yön mummolassa, ei muuten yötä poissa kotoa?

Mulle on sama kauhisteleeko joku. Ei ole ollut tarvetta antaa lasta yökylään eikä itse ole halunnut.

Emme näe mitään syytä, miksi lasten pitäisi olla yökylässä muualla. Tietysti jos itse haluavat niin sitten saavat mennä.

Asiat meillä ovat hyvin mm.

- lapsilla erittäin hyvät välit isovanhempiin, tapaamme molempia isovanhempia noin kerran viikossa, kesällä vietämme aikaa mökeillä yms.

- lapset ovat isovanhemmilla hoidossa joskus muutaman tunnin silloin tällöin päiväsaikaan, koska haluavat itse

- parisuhde voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan, samoin oman jaksamisen kanssa

- baareihin emme halua mennä, niissä on juostu ihan tarpeeksi joskus 2-kymppisenä





Miksi lapsi pitäisi viedä yöksi hoitoon?

Esikoinen, tyttö, oli ensimmäisen kerran yökylässä mummillaan noin 2,5-vuotiaana. Itse halusi jäädä, kun olimme mummilla kylässä ja illalla lähtöä suunnitellessamme kysyi haluaisiko tyttö jäädä. Ihan hyvin meni, ja aamulla haettiin neiti kotiin. Toisen kerran jäi nyt reilu kolmevuotiaana vaarilleen, on todella kiintynyt mummupuoleensa (vaarin vaimoon). Kokemus oli hyvä, ja minustakin tuntuu hyvältä kun tyttö luottaa isovanhempiinsa aina vain enemmän.



Tyttömme vain on todella hitaastilämpiävä, ja tiedän hänen vain säikähtävän ja tuntevan itsensä hylätyksi, jos jättäisimme hänet ilman hänen omaa tahtoaan. Paras tulos kaiken uuden opettelussa tulee aina kun antaa hänelle riittävästi aikaa, silloin lapsikin tuntee ylpeyttä omasta rohkeudestaan (oli kyse sitten yökyläilystä, kerhon aloittamisesta tai vaikka pyöräilyn opettelusta)

Siis ihan oikeasti, kiva nähdä että joku oikeasti rakastaa lastaan, kun niin moni tuntuu tosi välinpitämättömältä

akin kuin nukkua

Totta kai voi olla paljon ihmisiä ympärillä. Mun mielestä on kuitenkin myös tärkeää, että lapsi saa itse luoda ihmissuhteita läheisiinsä ilman että äiti on siinä välissä koko ajan. Tälläkin palstalla on ties kuinka paljon niitä vihoviimeisiä kyttääjä-äitejä, jotka vahtaa ja vahtaa, kuinka kaikki muut tekee aina jotain väärin heidän mussukkansa suhteen...



Meillä tämä toimii hyvin, ja olen iloinen siitä, että perusarka lapseni on saanut paljon itseluottamusta suhteessa muihin ihmisiin juuri siten, että on viettänyt heidän kanssaan aikaa äidin (perheen) kanssa ja ilman äitiä.

Meillä lapset (3 alle 4-vuotiasta) eivät ole olleet yötä kotoa pois kuin pari kertaa ihan pieninä. Jos miehen kans mennään jonnekin, tulee sukulainen kotiin hoitamaan. Yöt vieraissa paikoissa ovat niin levottomia, että en jaksa siihen rumbaan lähteä. Siksi yövytään kotona.

Lapselle vaan voi esittää asiat niin monella tapaa, täällä mammat, joiden elämäntehtävä on olla lastensa suurin idoli ja ripustautua lapsiinsa kirjoittelee näitä juttujaan...pitäisit idioottimaisuutesi itselläsi.

Teillä sitten lapsi vissiin pakotetaan päiväkotiin, kun et muuta vaihtoehtoa asialle keksinyt?

Vierailija:

ta vielä sen jälkeenkin. Pitäisit noi omat typerät uskomukses omana tietonasi, etkä kävis muita arvostelemaan luulojesi perusteella.

Vierailija:

Päättääkö teillä lapsi meneekö päiväkotiin ensimmäisen kerran?

OHHOH!

Vierailija:

Siis ihan oikeasti, kiva nähdä että joku oikeasti rakastaa lastaan, kun niin moni tuntuu tosi välinpitämättömältä

Minulle se kertoo vaan siitä että äiti on liian itsekäs ja liian kiinni lapsessaan. On hyväksi että lapsi sillon tällön on irti äidistään /isästään ja saa muitakin läheisiä ihmiskontakseja kun vaan äitin/isän kanssa. Lapsikin " haluaa lomaa vanhemmistaan" . mikäs sen kivempaa kun tehdä jotain kivaa kummin tai mummon ja papan kanssa. :)



Toinen mikä tuli mieleen niin tällä äitillä ei oo ole omaa elämää! Ei tarvii viihteelle lähtee tai muuten hurvittelee, mut varmasti tekee hyvää parisuhteelle olla ilta tai kaks kuussa kahdestaan. minusta se kertoo vaan huonosta parisuhteesta jos ei haluta " sitä omaa aikaa" .

Lapsi joka ei ole koskaan ollut yöhoidossa on onnekas ja sillä automaattisesti hyvä äiti? Jestas miten sinisilmäistä!



Mistä sitä tietää mitä hulluja nää ihmiset on jotka ripustautuu lapseensa kun liima!

Kyllä meidän lapsi ainakin käy välillä esim. kummin tai jonkun mun kaverin kanssa puistossa, hesessä tms. Mummilassa jos ollaan niin lähden yleensä päiväksi shoppailemaan kun kerrankin on tilaisuus ilman lapsia. Mikä siitä yökyläilystä tekee sellaisen että just sitä on harrastettava? Ja mitä parisuhteeseen tulee, on aivan kummallista olettaa että kaikki tarvitsevat jotain ihmeellistä " hoitoaikaa" ilman lapsia. Jos te tarvitsette sellaista niin älkää nyt hyvät ihmiset olettako että kaikki pariskunnat ovat samanlaisia.

Et voi ap äitinä tietää, jos vaikka sulle sattuu jotain kamalaa, esim kuolet onnettomuudessa. Jos lapsellasi ei ole luottamusta muihin aikuisiin, joka syntyy esim yökyläilyn avulla, on lapsellasi karmeassa tilanteessa erityisen karmeaa....



Mun mielestä et ap näe tilannetta monipuolisesti ja kirkkaasti lapsesi kannalta.

että lapset saavat myös kiintyä isovanhempiin.... meillä samanikäinen haluaa itse mummolaan yöksi. ollut joitakin kertoja ehkä noin 1-2 kertaa vuodessa.



Minusta on vain väärin ajatella, että muksu mummolaan yökylään ja itse baariin.... yleensä itse ainakin olen kotona, ja nukun.

äidillä ei ole mitään elämää > tylsä tyyppi. Eihän se näin tarvi olla, jos vaikka äiti menee ja isä hoitaa silloin. Mutta se nyt tuli eka mieleen, että toi äiti ei taida käydä leffassa, teatterissa, konsertissa, miehensä kans ulkona syömässä, kavereiden luona istumassa iltaa jne. Eihän se näin tarvi olla, mutta näin tästä automaattisesti ajattelee.



Se, onko jonkun lapsi yökylässä ja missä riippuu niin monesta asiasta. Jollain on mega-mummut, jotka tykkää hoitaa ja toisilla ei ole sellaisia paikkoja. Itse pidän ihan hyvänä, että lapsi on välillä yökylässä. Muistan omasta lapsuudestani, että ne oli oikeesti kohokohtia, kun pääsi mummulaan yöksi. Isompana sain olla isovanhempien luona maalla viikon kerralla, jos ITSE halusin. Mummu haki junalla ja vanhemmat haki sitten autolla kotiin.



Mutta loppuviimein, mua ei periaatteesta kiinnosta muiden lasten yökyläilyt. En ikinä siis keskustele tälläisestä aiheesta edes kavereideni kanssa. Mua ei myöskään kiinnosta äidit, jotka hakee kehuja tuollaisesta ajattelemastaan " saavutuksesta" sorry.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos isovanhemmat mielellään ottavat lapsen vastaan, luotat itse heidän hoitotaitoihinsa ja ennen kaikkea, jos lapsi itse viettäisi mielellään yön silloin tällöin isovanhempiensa kanssa, niin silloin se olis ok. Näin meillä toimitaan. Mielestäni lapsen toiselle yökylään vieminen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat iltariennoissa. Me olemme käyttäneet näitä hetkiä miehen kanssa kahden kesken olemiseen. Joskus on oltu ystävien kanssa viihteellä ja seuraavalla kerralla tutustumme rauhassa perheen uuteen jäseneen, kun esikoinen on joululeivontakylässä mummilassa.

Isovanhemmat asuvat tosi kaukana ja toiselta puolelta ovat kuolleet. Luullakseni hyödyntäisin hoitoapua paljon enemmän jos asuisivat lähempänä, koska hekin haluaisivat viettää enemmän aikaa lapsen kanssa.



Olin itsekin 2-vuotiaasta eteenpäin melko usein hoidossa mummolassa ja meistä tuli läheisiä. Yhden kerran kävöin äitiä paljon. Silloin oli kyseessä pidempi hoitoaika. Yhdeksi yöksi jättäisin surutta silloin tällöin yli 3-vuotiaan.

täytyy kyllä sanoa, että kuulostaa kuitenkin kummallisilta nuo kommentit, joiden mukaan lapsille ei kehity suhteita toisiin aikuisiin tai parisuhde on tuhoon tuomittu, jos lapset ei ole öitä pois kotoa. Miksei näitä suhteita voi hoitaa toisiin ihmisiin päivällä, mikä niissä öissä on niin ihmeellistä?

omassa ystäväpiirissäni noin pieniä lapsia ei vielä mummot huoli luokseen kuin korkeintaan päiväsaikaan.

Lapsi usein yökylässä = vanhemmilla hyvä parisuhde ja lapsilla hyvä suhde isovanhempiin?



Lapsi ei käy yökylässä = vanhemmilla huono parisuhde ja lapsilla ei kiinteitä suhteita muihin aikuisiin?



Vain av:lla pystytään näkemään asiat näin mustavalkoisina...



p.s Miten sitä lasten ja isovanhempien suhdetta yöllä vaalitaan? Eikö sitä voi tehdä päivällä?