Mitä ajattelet äidistä, jonka 3,5-vuotias lapsi on ollut kerran yhden yön mummolassa, ei muuten yötä poissa kotoa?

Musta tuntuu välillä oudolta, kun meidän 1 v. 2 kk on ollut kerran yökylässä isovanhempien luona, toisten ei vielä ollenkaan.



Jos teillä on tilanne, että isovanhemmat ottaisivat lasta yökylään, niin en näe siinä mitään pahaa että edes kerran parissa-kolmessa kuussa antaa lapsen hoitoon. Eihän silloin tarvitse baariin lähteä, vaan viettää aika itsekseen/miehen kanssa kotona... Minulle on tärkeää, että lapsi luo hyvät suhteet isovanhempiinsa, kyläillään paljon puolin ja toisin. Ja kun he saavat olla aivan rauhassa lapsen kanssa (siis ilman meitä vanhempia), syvenee suhde vielä enemmän.



Mutta jos teidän perheelle sopii paremmin se, ettei lapsi yökyläile isovanhemmilla, niin mitä sitä on mitään " pahaa" ajattelemaan!

Luin oikein kirjoituksesikin ja luulin sen jälkeen aajettelevani edes jotain, mutta ei.



Siis vastauksena kysymykseesi: Minä en ajattele mittään sellaisesta äidistä, jonka 3,5-vuotias on ollut yökylässä vain kerran (tai ei kertaakaan tai 30 kertaa). Paitsi jos se on joku tuttu, voin ajatella siitä jotain. Mutta tuttujenikaan lasten yökyläilyjen määrät eivät minua kiinnosta.

Oma 4,5-vuotias kuopukseni ei ole kertaakaan ollut yökylässä missään ilman vanhempia.

Tottakai haluat olla lapsen kanssa, niin haluaa nekin jotka on laittanut lasta hoitoon. Mutta he myös hoitavat parisuhdetta ja omaa jaksamistaan sillä, ja olen huolissani että missä jamassa ne mahtavat olla sinulla.

paitsi että mukavaa, että on isovanhemmat joiden luokse viedä yökylään.



Meillä ne ketä on jäljellä on niin vanhoja ettei tulis mieleenkään meidän villikoita viedä sinne kiusaksi...

Tyttö haluaa tulla omaan sänkyynsä nukkumaan, enkä häntä ole yökylään pakottanut, kun ei ole sellaista pakkorakoa tullut. Kyllä se vielä ehtii, kun haluaa.

mitään erityisiä tarpeita viedä häntä yöhoitoon. Olemme kyllä tosi onnellisia siitä, että lapsellamme on hyvät suhteet molempiin isovanhempiinsa, enkä oikein osaa edes ajatella sellaista tilannetta, jossa en antaisi hänen mennä hoitoon, jos hän itse ja isovanhemmat niin haluavat...:/

mutta kysymyksesi herättää minussa tunteita. Meidän reilu 2-vuotias kun jaksaa huutaa vaikka läpi yön, jos joutuu yökylään. Parin kerran jälkeen olen halunnut suojella lastani siltä kokemukselta. Eli periaatteessa minulla itselläni ei ole mitään yökyläilyä vastaan, päinvastoin olisi oikeasti kiva viettää joskus vapaailtaa. Mutta se ei todella ole sen arvoista, että lapsi joutuu huutamaan kauhuissaan tuntikaudet. Meillä yökylään opettelun aika on paljon myöhemmin kuin mitä olen huomannut muiden lapsilla olevan.

pirun pitkä pinna äidillä.



Itse mielelläni annan esikon välillä mummeille yökyläilylle (eka kerta 9kk:na työmatkan takia josta en halunnut kieltäytyä matkan kohteen takia... eikä kaduta).



Yleensä on vain yhden yön kerrallaan. Silloin meillä on usein miehen kanssa joku juhla (pikkujoulu, risteily tms.) jossa menee myöhään ja toipumisessakin ehkä myöhään. Tosin esikko voi mennä yökyläään ihan muuten vaankin vaikka en ole juhlimaan lähdössä. Silloin nautin olostani hiljaisessa kodissa kuopuksen kanssa.



Siis en ajattele mitään hoitotavastasi tai hoivaamishalustani. Ajattelen vain että sulla on tosi pitkä pinna ja toivottavasti tosiaan jaksat!!!

Arvaa vaan paljonko me saadaan ihmettelyjä?

Meidän isovanhempamme eivat ole superosallistuvaista sorttia, ja olisin mielelläni antanut lapsemme yökylään vähän useamminkin! Nyt 3-vuotias, ja ollut yökylässä kaksi kertaa - tarvetta olisi ollut useamminkin...

Miksi sanot " työntämässä yökylään" ? Meillä on lapset ainakin melkein aina päässeet yökylään kun ovat halunneet (ehkä 3-5x vuodessa). Ei niitä tarvi olla työntämässä. Vaihtelu tekee niillekin hyvää. Ja pakkokos sitä on huvittelemaan lähteä! Minusta ainakin on ihanaa viettää miehen kanssa laiskotteluilta tai sitten puuhata jotain kotona omassa rauhassa.

Meillä on kotona 3,5-vuotias aika arka poika, josta olisin helposti saanut todellisen mammanpojan...itse olen kuitenkin käyttänyt poikaa mummoloissa yökylässä, ja tätä nykyä poika olisi jo jäämässä kaikkien luokse yöksi, kun on huomnnut miten kivaa se on. Itselleni on lapsena ollut tärkeitä monet sukulaiset, ja toivoisin lasteni saavan samoja kokemuksia, siis että ympärillä on paljon luotettavia ja kivoja aikuisia, joille ehkä sitten isompanakin tohtii kertoa asioita, joista ei omien vanhempien kanssa välttämättä halua jutella.



EN pidä todellakaan minään itseisarvona sitä, että omat lapset pitäisi hoitaa täysin itse, pikemminkin se on mielestäni karhunpalvelus.

Mulla 4 v. ja 7 v. eivät ole olleet koskaan yökylässä ilman meitä vanhempia. Mummo on kyllä ollut täällä meillä hoitamassa.

eihän sen lapsen hoitoon laittaminen yhdeksi yöksi tarvitse tarkoittaa sitä, että sun on pakko mennä rilluttelemaan. Minusta se vaan lujittaisi lapsen ja isovanhempien suhdetta. Riippuu tietenkin syistä miksi lapsi ei ole yökylässä. Jos vaikka huonokuntoisia isovanhempia esimerkiksi. Mun lapset ei ole hoidossa, kun anoppi ei ota ja mun vanhemmista ei ole enää pienten hoitajiksi.

Vierailija:

Meillä on kotona 3,5-vuotias aika arka poika, josta olisin helposti saanut todellisen mammanpojan...itse olen kuitenkin käyttänyt poikaa mummoloissa yökylässä, ja tätä nykyä poika olisi jo jäämässä kaikkien luokse yöksi, kun on huomnnut miten kivaa se on. Itselleni on lapsena ollut tärkeitä monet sukulaiset, ja toivoisin lasteni saavan samoja kokemuksia, siis että ympärillä on paljon luotettavia ja kivoja aikuisia, joille ehkä sitten isompanakin tohtii kertoa asioita, joista ei omien vanhempien kanssa välttämättä halua jutella.

EN pidä todellakaan minään itseisarvona sitä, että omat lapset pitäisi hoitaa täysin itse, pikemminkin se on mielestäni karhunpalvelus.

Ei ole ollut tarvetta, eikä itsekään ole halunnut jäädä, kysytty kyllä on. Eikä meillä kyllä parisuhdetta haittaa. =)

Itsekään en tuntenut tarvetta laittaa esikoista yökylään. Muutaman kerran meillä on ollut hoitaja, joka on laittanut lapsen nukkumaan, mutta itse olen aina tullut kotiin viimeistään yöllä. En tunne tarvetta juhlimiseen enkä vapaailtoihin lapista. En ainakaan vielä.



Nyt tunnustan, että välillä ajattelen, että haluaisin vapaanhetken lapsistani. Mutta mieluiten niin, että olisivat isänsä kanssa kylästelemäss. Esikoinen on viisivuotias.



Esikoinen oli 3v11kk iässä ensimmäisen kerran yökylässä. Omasta pyynnöstään. Olenkin ajatellut, että kun yökyläily lähtee lapsen omasta pyynnöstä, niin sitten on ok.



Toisaalta minulla on tilanne, ettei noita yöpaikkoja lapselle ole kovin helposti. Appivanhemmat juo, joten heille ei lapsia voi laittaa, vaikka asuvatkin tosi lähellä (5km). Ja mun vanhemmat asuu n. 500 kilsan pääsäs, joten sinen ei helpolla lähetä yökylään. Yökyläilyt on hoidettu mun veljellä, jossa myös mun vanhemmat on olleet.

Ei ole ollut mitään tarvetta viedä useammin. Mummo ottas vaikka kuin usein, mutta ei ole tarvittu. Nyt on menossa pikkujoulujen takia uudestaan, ehkä.

misto näköjään taas tehnyt perin juurin tieteellistä tutkimusta asiasta.