Synninpäästöjä. Kauhein tekosi tai tekemättä jättäminen lapsellesi?
Ei moralisointia tähän ketjuun.
Ap aloittaa.
Olen mennyt kahdesti lähibaariin ja lapsi oli tunnin yksin (3-vuotias).
Tukistin kerran lastani :(
Kommentit (38)
Karjuin yöllä lapselleni, kun herätti x:ttä kertaa:" Turpa kiinni!" Eihän se siitä hiljentynyt...
Tuo on tapahtunut useamman kerran.
joksus olen viisivuotiaaltani kieltänyt irrationaalisesti jotain hauskaa, ihan vain oman ketutuksen takia.
Olen usein pinna kireällä ja siksi vien virikehoitoon vanhimman lapsen.
ja joskus myös tukistanut. Kun ei mene ajoissa vessaan niin hermo palaa.
Olen läimäyttänyt lastani. Olen tukistanut. Olen tönäissyt. Olen haukkunut tyhmäksi. Olen sanonut, etten tykkää hänestä ollenkaan. Olen uhannut heittää hänet roskikseen.
Nyt olen onneksi itse saanut apua. Lääkitys ja terapia ovat tehneet minusta sellaisen äidin, kuin halusin olla, mutta en sairauteni vuoksi osannut. Lapseni on myös saanut apua, edelleen käymme perhe- ja kasvatusneuvolassa. Olemme oppineet rakastamaan toisiamme ja elämään onnellisina yhdessä.
T:Äiti, joka avioeron ja lapsen kohtuun kuolemisen seurauksena menetti elämänsä hallinnan
Yritän olla rakentava, mutta pinna palaa silti usein.
5
huutanut jos on ruokapöydässä tullut syömisen kanssa erimielisyyttä. ollut siis kauhea äiti. joka päivä lupaan olevani tänään ihmisiksi, joskus jopa onnistuu...
Vaikka oli vahinko, niin silti tunnen syyllisyyttä....
huutanut joskus kun on ollutpinna kireällä ja mennyt hermot totaalisesti. meillä ei lasta pahoinpidellä vaikka kuinka hermot menisi ja jos niin joskus käy niin lastensuojeluviranomaisille siitä ilmoitan, vaikka olisin itse kyseessä, en hyväksy eikä hyväksy lakikaan.
JA se on ihan hirveää, kun näen että lapseni pelkäävät minua...Eikä se, että olen 99% ajasta hyvä ja hellä äiti korvaa asiaa mitenkään, en vain hallitse hermojani vielä tarpeeksi hyvin.
Enkä siis mitenkään nakkele lapsia pitkin seiniä tai piekse, mutta esim. esikoisen kun hermo menee, niin kiikutan kovakouraisesti omaan sänkyynsä. Tai jos isompi temppuilee niin, että lyö vaikka päällään multa huulen rikki, niin ennen kuin olen tajunnut edes, olen läppässyt poikaa.
Yritän kovasti opetella näistä tavoista pois, mutta vaikeaa on. Ja sanomattakin selvää, että ihan omilta vanhemmilta perittyä.
lapseni riisumatta, ja katsonut itse telkkaria. vauva oli tosi ihan tyytyväinen lattialla.. kai siitä ei KOVIN huonoa omaatuntuo voi potea. Heilutellut useamman kerran jalalla uneen ja istunut itse tunti kausia netissä.. :(
Karjunut vauva sylissä miehelle, uhannut jättää perheen ja kaiken tämän.. no ojasta ainoa suunta on ylöspäin. t. joskus väsähtänyt äiti
Yksin, kun arkea pyörittää ja ukkoa ei ole. Sukulaiset ei ikinä auta, kukaan ei auta edes tuntia. Arvostelijat laittakaa vaikka oma päden äitinä ketju.
ap
raivonnut ja huutanut pentelettä 2-vuotiaalle, joka useamman kerran on väsyneenä kiljunut ja tkenyt pikkuvauvankin hereille. Molemmat lapset huutavat vieressäni, ja iitse olen valvonut nyt n. 2 viikkoa ilman yhtäkään ehyttä yötä ja ilman hetkenkään päivittäistä lepohetkeä.
Hermot meni nyt ihan totaalisesti taas...lopulta itkeä vollotin itse keittiössä kun molemmat lapsetitkivät makuuhuoneessa.
Voi helvetti sanon minä!
Tai sitten päiväkotiin vienti alle 2v vaikka itse olen vauvan kanssa kotona. Omat pitseensä menisivät vauva-ajan pulloruokinnallekin. Kuitenkaan itse en noista syyllisyyttä kanna lainkaan.
Itse pitäisin pahimpana syntinäni tuollaista yleislaiskuutta. Eli en jaksa aina olla täydellinen äiti. Joskus jätetään joitain juttuja väliin, syödään purkkiruokaa jne. Toisaalta tiedän että jos pingottaisin kokoajan tuota rooliani, väsyisin varmasti jossain vaiheessa. No, ehkä voisin vähemmän stressata turhia ja enemmän viettää aikaa lasten kanssa rennosti.
että tunnustatte virheenne! Se tekee teistä parempia äitejä kuin monet muut!
(Muuten en kommentoi. Itselläni on vain vauvakuume)
paikan lastenkodista, tai sanon että äiti lähtee nyt ja jäätte yksin kotiin. Tämä tapahtuu usein illalla kun lapset aloittavat riehumisen sängystä pois ja ärsyttävät. Joskus en jaksa antaa iltapalaa, vaan käsken suoraan nukkumaan. Olen kantanut kovakouraisesti lapset huoneeseen arestiin ja pessyt suita saippualla.
Lasten pitää AINA saada ravintoa, vaikka kuinka ottaisi päähän. Hyi millaisia äitejä täällä on:0( Itsekin teen paljon virheitä kahden lapseni kanssa, mutta ne ovat inhimillisiä, toisin kun jotkut edellä mainitut. Ja minä kun olen aina itseäni parjannut kaikista virheistäni, pikkujuttuja näköjään, kun näitä lukee. Kerrotteko nla:ssa myös näistä aggressioistanne? Sori nyt että tulin pilaamaan ketjunne, mutta en voinut mitään...
jos rakastat lapsiasi, toivoisin että opettelet myös sanomaan sen heille. Siitä huolimatta, ettei itsellesikään sanottu. Meillä äideillä on myös valta katkaista suvussa jatkuneita negatiivisten tapojen ketjuja.
Minäkin olen syyllistynyt huutamiseen ja raivoamiseen harva se päivä, myös tukistanut ja läpsäissyt takamukselle joskus. Aivan hirveä syyllisyyshän siitä tulee, ja niin pitääkin. Eihän aikuisen ihmisen pitäisi taantua kaksivuotiaan tasolle.