Lue keskustelun säännöt.
Kahden pienen lapsen vanhemmat!!
15.10.2006 |
Meillä tulossa ikäeroksi noin 1v 10kk ja pohdituttaa moni asia. Itse olen sellainen et kaipaan omaa aikaa ja harrastuksia kanssa, ja mies samoin. Tällä hetkellä mies harrastaa kolmena iltana viikossa, minä suunnilleen saman verran. Esikoisen alkuaika oli tissittelyä, suurta väsymystä, koliikkia, allergioita ja kaipasin ulkomaailmaa ja liikkumista todella paljon! Yhden pystyi vielä helposti jättää miehen hoidettavaksi mutta entä kaksi? Entä miten isovanhemmat jaksavat yökylään kahta (yhden ottavat silloin tällöin mielellään)? Pääseekö sitä enää minnekään? Miten sitä jaksaa ja selviää jos kuopus on kova valvottaja ja tyytymätön lapsi?
Kaikkea sitä miettiikin :) En vaan ole luonteeltani täysin kotona jaksava äiti.
Kommentit (15)
mutta sitten kun pienempi oppii leikkimään isomman kanssa, niin helpottaa päivä päivältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko kaikki muut sitten sellaisia että viihtyvät kotona vaan lasten kanssa?
Minulle esikoisen alkuaika oli rankkaa, mutta olen silti iloinen että saamme toisen lapsen noin pienellä ikäerolla tulevaisuutta ajatellen. Mutta olishan se mukavaa saada silti omaakin aikaa tulevaisuudessa.
Meilläkin on paljon harrastuksia ja iltatöitä ja hienosti menee, kaikkeen riittää aikaa, kunhan osaa ORGANISOIDA! Lapsille on suuri rikkaus lähellä olevat sisarukset. Onnea!
PS. Se pahin hulinavaihe on aina lopulta niin lyhyt aika, oikeesti!
Sanoisinko siihen saakka kun kuopus täytti pari vuotta oli melkoisen rankkaa aikaa. Olen myös itse sellainen, että kaipaan sitä " omaa aikaa" . No, alkuun sitä ei todella ollut. Nyt pojat ovat 4 v ja 5v., leikkivät yhdessä eikä koskaan tunnu olevan tekemisen puute. Onhan sitä ääntä välillä aika kovasti sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta niinhän sitä lapsiperheissä :) Mutta nykyisin äipällä on aikaa notkua myös täällä koneella.
Kyllä lapset sitovat, mutta siihen toivottavasti jokainen vanhempi on valmistautunutkin. Me olemme matkustaneet lasten kanssa, emmekä ole tunteneet että lapset olisivat " rajoittaneet" elämäämme. Pari kertaa Kanariansaarilla ja pari kertaa Thaimaassa ovat jo molemmat pojat käyneet. Liikuntaakin voi harrastaa kovasti myös lasten kanssa. Käyn esim. hölkkäämässä ja pojat pyöräilevät samalla ja koko porukalla on kivaa. Käyn nykyisin mieluummin kuntosalilla kuin jumpissa, sillä näin pystyn säätelemään harjoittelun perheemme aikatauluun sopivaksi, eikä tarvitse mennä jumppa-aikataulun mukaan.
Minua helpottamassa mukana arjessa on muuten aivan ihana lasten isä. Hän kantaa perheestä ainakin yhtä suuren vastuun kuin minäkin.
Tsemppiä teidän perheelle!
Esikoisella on allergioita ja astma, kuopuksella ei onneksi mitään. Hyvin on meillä isovanhemmat jaksaneet kahta, mies ei jaksanut ja karkasi toisen lapsen ollessa alle puolvuotias. Ihan hyvin on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pienempi on kaksi.
Ensin en uskaltanut jättää miestä yksin tai molempia mummolle, mutta nyt sujuu jo.
Itse liikuin tosi paljon molempien kanssa myös yksin ja ollaan tehty perheenä pitkiäkin matkoja, mutta nyt on alkanut selvästi jo helpottaa myös henkisesti.
Ja lapset leikkii koko ajan yhdessä eli tästä eteenpäin on helpompaa kuin vain yhden kanssa.
Tuli mieleen tuosta 3 pienen äidin (neljäs tulossa), että organisointi onkin kaiken a ja o. Hain uutta työpaikkaa palattuani töihin kahden äitiysloman jälkeen ja sain psykologisissa testeissä upeat tulokset :) Saavutin kuulemma tuossa " perheen äidin älykkyyttä" mittaavassa osiossa niin huipputulokset, että sellaisia tulee vastaan vain muutama vuodessa. Vain 5% korkekoulututkinnon suorittaneista saa sellaisia tuloksia. Psykologi käytti termiä perheen äidin älykkyys, sillä se kuvasi juuri mm. kykyä organisoida, nähdä kokonaisuuksia, tehdä nopeita päätöksiä ja ratkaisukykyä ns. arjen ongelmissa. Niin, ja sain muuten sen työpaikan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen korkeakoulutettu ja tähtäin on työelämässä korkealla, kunhan ensin saamme nämä kullannuput kasvamaan vähän isommiksi. :-)
T. Kutonen
Meillä lapsilla ikäeroa 14 kk. Hyvin on mennyt. Lapset on ilosia ja olli " helppoja" siis ei koliikkia, ei allergiaa.. Muuten lapset on vauhdikkaita.
Tekeminen ei lopu!! :)
Meillä molemmilla vanhemmilla on omat jutut, on yhteiset asiat ja koko perheen puuhaa. Molempien vanhemmat soittelee lapsia kylään, kummilat on myös hyviä paikkoja hoitoon. Samaten mulla likkakaverit kattonu välillä lapsia muutaman tunnin ajan.
Lapset on hankittu siltä pohjalta että rakkaus ja voimat riitttää. Hoitopaikat on PLUSSA, ei itsestäänselvyys. Jos joku ei halua enää katsoa lasten perään niin se sopii!
Kaksi lasta ei mene siinä samassa kuin yksi. Molemmat lapset on yksilöitä ja molemmille pitää riittää huomio. Tupla määrä purtavaa, molempien kiellot ja keksit tekemistä niille, vaihdat kahdelle vaippoja.. Pitää löytää tie parisuhteeseen ja toimivaan lasten kasvatukseen.
Jos joku ei toimi; vaikka siivous/ ruoka, niin pitää ottaa vastuu ja vähentää menoja jotta kotona taas asiat selviytyy. Meillä mies tekee ruokaa, siivoaa ja leikkii lasten kanssa tai lenkkeilyttää koiraa. Sama mulla. Hommia jaetaan jaksamisten mukaan, jos toinen väsyy niin mietitään kuinka toinen saa lisää uniaikaa.
Homma ei pelaa niin että siivoat, teet sapuskan, hoidat kaksi lasta, menet harrastamaan ja viihdytät miestä -jos et jaksa.
Pitää muuttaa suunnitelmia, koska sitä parisuhde on. Että jutellaan ja suunnitellaan. Ei pidetä kiinni ajatuksesta mitä tehdään kun lapsi saadaan -koska ihmiset väsyy. Se ei enää toimi jos ei toimi.
Meillä mies on ollu töissä kun minä olen ollut äitiyslomalla. Mies kun tulee kotiin niin mies tekee kotitöitä, tämähän on miehenkin koti.
Tein mitä ehdin ja jaksoin sen ajan kun mies teki töitä. Sitten tehtiin yhdessä illalla, välillä toinen meni lasten kanssa ulos ja toinen siivosi olkkarin ja nukkui. Ja taas jaksettiin.
Mulla ainakin mies nauttii olla lasten kanssa. Tekee makaroonilaatikon jos pitää ruoka tehdä ja siivoaa astiat koneeseen. Näyttää itse omalla tekemisellään ettei naisen paikka ole siivoamassa ja passaamassa, isän esimerkki puhuu enempi lapsille tulevaisuudessa kuin se että minä jauhan siivoamisen tärkeydestä -kyllä lapset huomaa kuka sielä kuuraa vessanpönttöä!
Mutta ajatukset karkaa nyt, kysy jotain jos haluat. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hoida isovanhemmat tai kukaan muukaan. Kolmas meinattiin vielä tehdä putkeen.
oletko ap ajatellut sitä, että joskus tulevaisuudessa kun lapsesi ovat isompia, niin et välttämättä voi harrastaa itse mitään, kun kuljetat omia lapsiasi harrastuksiin iltaisin. Vanhemmuudessa täytyy joskus luopua omista jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin ikäero 1 v 10 kk ja kuopus kohta 4 kk. Paremmin pääsen liikkumaan ja " omiin juttuihin" nyt kuin esikoisen kanssa aikoinaan: esikko oli aika vaativa tapaus, söi tunnin välein ja viihtyi huonosti missään muualla paitsi sylissä. Kuopus taas rauhallinen, ns. helppo vauva, joka syö sen verran harvemmin, että vaikka täysimetyksellä mennään, ehdin helpostikin käydä urheilemassa monta kertaa viikossa miehen hoitaessa vauvaa. Samoin vauveli viihtyy tyytyväisenä vaunuissa, minne sitten menemmekin. Eli monella tapaa arki helpompaa nyt, kun oli aikanaan yhden vauvan kanssa. Vaikka se vaativa vauva on nyt pahassa uhmassa... =)
Ap:lle tsemppiä ja onnea tulevaan!
Että on aika sitovaa, esikoinen on aivan toista maata, nauttii mummujen seurasta. Ei auta vain meitä, kun vain toinen on valmis menemään hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi lasta juuri tuolla ikäerolla ja hyvin on mennyt. Työmäärä kuitenkin lisääntyy toisen lapsen syntyessä ja lasten tarpeet on pantava etualalle. Jos ette ole valmiit luopumaan mistään, ehkä kannattaisi jäädä yhteen lapseen...
Ehkäisykin on keksitty.