Mitäs luulette kauanko murkut jaksaa elää " sikolätissä" ?
Oon saarnannut kuukausia ja kuukausia huoneiden siivouksesta. Sillä seurauksella että välillä tuntuu että syvämmestä ottaa. Toki joskus siivonneetkin. Nyt sitten viikko sitten päätin mielessäni että nyt pidän suuni supussa ja katsotaan osaavatko oma-alotteisesti siivota ollenkaan. Vielä ei ainakaan ole mitään tapahtunut. Tytön (12v) huone, jos mahdollista, vielä sekaisempi kuin pojan (14v) mutta kummallakin JÄRKYTTÄVÄ. Vaatii muutes suurta itsehillintää olla hiljaa aina kun heidän huoneissa käy ;) Kai täällä muillakin kokemuksia vastaavasta? Miten on onnistunut vai onko tästä enemmän haittaa kuin hyötyä. Elävätkö vaikka vuoden ko tavalla kun ei äiti käske siivoamaan.
Ja pliis, ei sitten kommentteja tyyliin; mitäs et ole aikanaan opettanut siivoamaan tms. Ehkä teillä jotka noin ajattelette, ei ole murkkuikäisiä tai he omaavat harvinaisia siivous-geenejä ;)
Kommentoikaa, ois kiva kuulla miten teillä muilla. En millään jaksa uskoa että kaikkien muiden murkut pitävät huoneensa tip-top kunnossa.... (toki en sitä vaatisi omiltani kunhan edes jonkinmoinen järjestys pysyis)
Kommentit (57)
voi siis elää sikolätissä tosipitkään. ja jos sekasotku rupee harmittaan nii siivoo vaan pahimman et silti pysyy sikolättinä äisin mielestä. mulla ei ole murkkuikäisiä lapsia vaan muistan oman huoneeni oleen sikolätti siihen asti kun muutin pois kotoa ja nykyisin asuntoni on aina siisti.
Kotona oli aina siistiä ja äiti saarnasi, uhkaili ja vaikka mitä että siivoaisin huoneeni. Lapsesta asti siis. Vaan, enpä siivonnut ja en ole vieläkään innostunut siivoamisesta. Sisko on supersiisti ja velikin ihan normaalisiisti. Minusta jäi sika. =)
mutta ajattelin käyttää äitini taktiikkaa, kun aika koittaa: hän ei puuttunut huoneidemme kuntoon millään tavalla. Eli sitä sai elää juuri niin kamalassa sikolätissä kuin halusi. Hän ei tosin tullut myöskään hakemaan huoneesta vaatteita pesuun tai kastelemaan kukkia, jos siellä oli sotkuista. Eli ei koskaan :D
Minä kunnioitin äitini päätöstä olla siivoamatta toisten sotkuja ja myöskin sitä, että hän antoi minun leikkiä itsenäistä huoneeni suhteen.
Minä olin teininä se sikolätissä asuja. Ei se äidin nalkutus auttanut mitään, huone oli hemmetin sekaisin ja välillä suoranaisesti likainen. Vaatteet olivat usein lattialla, työpödällä puolen metrin kerros sekalaista tavaraa ja paperia, sänky petaamatta ja roskis tyhjentämättä.
Tapani muutin samana päivänä kun 18-vuotiaana muutin pois kotoa.
Pääset vähemmällä itse ja lapsesikin pääsevät vähemmällä kun et jankuta asiasta. Jos jotain haluat tehdä, tarjoa siivousapua. Yhdessä on mukavampi siivota.
Meidän lapset voisivat elää sikolätissä vaikka vuoden, tuskin häiritsisi heitä yhtään. Mutta kun he tietävät, että minä en asiaa hyväksy, niin he voivat jopa oma-aloitteisesti siivota vaikka kaksi kertaa kuussa. 18-vuotias poika on aina ollut siisti, mutta tytöt ovat aivan mahdottomia. 15-vuotiaan tytön huone voi olla niin täynnä roinaa, ettei lattiassa ole yhtään tyhjää tilaa. Siinä vaiheessa he yleensä huomaavat itsekin siivota, kun vaatekaappi on tyhjä eikä pyykkiä ole tullut pesuun. Kyselevät puhtaita vaatteita, mutta mistäs niitä saavat, kun kaikki lojuu likaisena pitkin lattioita. En ala heidän pyykkejään kerätä, vaan he saavat etsiä ne itse romujensa joukosta, ja siinä samalla sitten siivoavatkin. Pölyjä he eivät kyllä pyyhi koskaan käskemättä.
En puutu siihen miten ja milloin se siivotaan, mutta perjantaina kun on viikkispäivä, huoneet on putsissa;-)
En tiedä miksi mutta suorastaan hävettää se sotku kun murkuilla käy kavereita kylässä.. Tytön huoneessa just se tilanne että ei jalansijaa tahdo löytyä.
Siitäkään ei voi olla kysymys etteivät olis esimerkkiä nähneet. Näkevät joka päivä äidin joka tekee ruokaa, leipoo, pesee pyykkiä ja joskus jopa siivoaa. Ja silti saan kuulla jatkuvasti narinaa ja valitusta joka asiasta.. Olen siis kotiäiti mutta en minäkään mikään siivousintoilija ole, kaukana siitä.
Tyttö tässä viime aikoina vaatinut että pitäis saada korvikset, olenkin mielessäni miettinyt pitäiskö sillä kiristää että sitten saa kun huone alkaa pysymään jonkinkaanlaisessa kunnossa. Ehkei sekään hyvä ajatus, vai mitäs sanotte?
En tiedä onko kovin lohdullista että alkavat sitte omassa kodissa siivoamaan (jos sittenkään). Pitääkö tuota sekasortoa tosiaan katsoa vielä monta vuotta :-/
ap
Vaikka vuosia. Kunnes tulee sitten tyttö/poikaystävä joka tuodaan kotiin. Hänen takiaan sitten pitää vähän pahimpia silitellä.
sikolätissä ilman viikkorahaa. Tai sitten viikkorahan pitäis olla todella iso. Mutta jotenkin mun ajatusmaailmaa vastaan sotii se että omanhuoneen siivouksesta pitäis ns maksaa. Sitähän se käytännössä on kun ei rahaa tipu jos ei huone ole siivottu. ap
tyttö- ja poikakavereita kotiin. Kun muuten tuntuis ettei vielä kiirettä...
muuten eivät juuri saa rahaa.
Leffat ym pitää suurimmaksi osaksi maksaa itse...mutta luulen, että meillä on pahin murkkuikä vasta tuloillaan...
oma lapsi vielä pieni. Mutta itse olin teininä aivan mahdoton siivoamisen suhteen. Eli en siivonnut koskaan ja huone oli aivan järkyttävä. Äitini ei puuttunut asiaan millään lailla. Jos halusin puhtaita vatteita piti itse ne viedä pesuun ei äiti niitä tuonut. Nyt olen aikuinen ja olen ihan perus siisti ihminen. Nykyään ihan hävettää kun ajattelen missä sikolätissä asuin:)
Kerää koiran kakkaa puistosta ja ripottele ulostetta sinne tänne, ei ihan näkyviin teinin huoneeseen. Toki perillinen saattaa tulla tiedustelemaan että mistä pökäleet ilmaantuivat ja vastaat, ettet tiedä. Toinen, ja ehkä parempi, vaihtoehto on etsiä kuolleita oravia ja myyriä ja heitellä niitä huoneeseen. On hyvä todeta kersalle, että kaippa ne kuolleet elukat tuli hakemaan jotain omenanraatoja metsästä syödäkseen ja tukehtuivat pölyyn tai kuristuivat villakoiralauman takaa-ajamana homehtuneeseen sukkaan sängyn alle.
Kyllä kuule gootti-teinin naama venähtää.
Minusta ei olisi liian tiukkaa edellyttää, että huone on hyvässä järjestyksessä siinä vaiheessa, kun tytölle tulee korvikset. Pitäähän hänellä olla joku tietty paikka korujen säilytystä ja peilailua varten, ja kylppäriin ei tuolla nykyisellä tyylillä ole todellakaan syytä levittäytyä:)
sikolätissä tasan niin kauan kun hermostuin, eli jos heille ei puhunut mitään meni yli puolivuottakin ennen kuin edes vähän siivoilivatm tai siihen asti kun puhtaat vaatteet loppuivat.
ei lähde minnekkään ennekuin on siivonnut huoneen, tosin tätäkään ei aina muista itse käyttää kun jokainen menee ja tulee miten sattuu. Muutenhan tytön mielestä huone voisi olla aina yhtä sekainen.
Olettekos pikkuisen liian kärsivällisiä niiden teinienne suhteen? Eikö teillä ole jämptejä sääntöjä, pelkkä nalkutus käynnissä? Jäkäti jäkäti lisää kapinahenkeä, ei se mitään auta. Mutta selvä raaka peli auttaa, kun vastapuoli ei puhetta kuuntele.
Meitä oli 4 lasta, ja meillä oli kotona lauantai siivouspäivä, ja silloin jokainen siivosi oman huoneensa. Se piti järjestää, imuroida, tampata matto, pestä lattia ja pyyhkiä pölyt.
Jos ei siivonnut, isä menetteli kuten eräs kirjoittaja, tuli jätesäkin kanssa klo 14 ja kaikki lojuva romu lensi roskikseen. Lisäksi seuraavan viikon viikkoraha oli menetetty. Käteispula kirpaisee kummasti....Niinhän se käy töissäkin: jos et hoida hommiasi, et saa palkkojasi.
Siinä oppi äkkiä pitämään huolta tavaroistaan. Ei ole kiva tonkia jäteastiasta lempikasettejaan ja lempifarkkujaan.
on ainoa lapsi maailmassa joka voi asua sikolätissä;)))))
Olen odottanut jo monta vuotta milloinka se ymmärtää aloittaa sen siivouksen, mutta EI!!
On ollut poikaystäviä eikä sekään kyllä meidän tapauksessa ole auttanut, voihan niitten tavaroitten yli hyppiä:)
Lakanat on ainoa joista silloin on pidetty huolta.
Välillä siellä huoneessa on koko meidän ruoka-astiasto, maitopurkkeja, jugurttipurkkeja ym, ym.
Ei auta kiristys, uhkaus eikä lahjonta, paree on olla vain menemättä koko huoneeseen ja " unohtaa" koko asia!!!
no.. oman huoneen siivosin ehkä n. kerran parissa kuukaudessa.. että kyllä ne teinit osaa siivouksen aloittamisen suhteen olla yllättävän pitkäjänteisiä ;) tsemppiä.