Mitäs luulette kauanko murkut jaksaa elää " sikolätissä" ?
Oon saarnannut kuukausia ja kuukausia huoneiden siivouksesta. Sillä seurauksella että välillä tuntuu että syvämmestä ottaa. Toki joskus siivonneetkin. Nyt sitten viikko sitten päätin mielessäni että nyt pidän suuni supussa ja katsotaan osaavatko oma-alotteisesti siivota ollenkaan. Vielä ei ainakaan ole mitään tapahtunut. Tytön (12v) huone, jos mahdollista, vielä sekaisempi kuin pojan (14v) mutta kummallakin JÄRKYTTÄVÄ. Vaatii muutes suurta itsehillintää olla hiljaa aina kun heidän huoneissa käy ;) Kai täällä muillakin kokemuksia vastaavasta? Miten on onnistunut vai onko tästä enemmän haittaa kuin hyötyä. Elävätkö vaikka vuoden ko tavalla kun ei äiti käske siivoamaan.
Ja pliis, ei sitten kommentteja tyyliin; mitäs et ole aikanaan opettanut siivoamaan tms. Ehkä teillä jotka noin ajattelette, ei ole murkkuikäisiä tai he omaavat harvinaisia siivous-geenejä ;)
Kommentoikaa, ois kiva kuulla miten teillä muilla. En millään jaksa uskoa että kaikkien muiden murkut pitävät huoneensa tip-top kunnossa.... (toki en sitä vaatisi omiltani kunhan edes jonkinmoinen järjestys pysyis)
Kommentit (57)
niinpä itsekin tekevät, jos kerran lattia on täynnä tavaraa.
Siirry samalle linjalle niin tajuavat ehkä mikä kannattaa.
Minä menin lapion ja jätesökin kanssa huoneeseen ja tyynesti lapioin rojut säkkeihin vaatteita myöten ja läksin kiikuttamaan niitä roskikseen uhkaukseni mukaisesti. Teini ei meinannut uskoa vaan luuli äitinsä seonneen, viime hetkessä pelasti tavaransa roskiksesta. Sitten lajitteli ja siivosi itse tavaransa ja huoneensa, toistaiseksi ei ole tarvinnut temppua uusia ja huonekin on pysynyt kohtuu siistinä.
Ei sentään. Minä selvisin tuosta vaiheesta läpi hokemalla mielessäni tutun psykiatrin lausetta. " Murrosikäinen tarvitsee ympärilleen itse luomansa kaaoksen, kyetäkseen selviytymään päänsä sisällä olevasta kaaoksesta." Tämä kuulemma pätee niin siistiyteen, kuin käytökseenkin.
meillä lapset murrosikäisenä joutui siivoamaan koko talon perjantaina ennen kun äiti tuli töistä. Eikä siitä mitään etes kovin isoa palkkkiota saanut, joskus ei mitään. Jälki ei ehkä aina ollut niin hyvää mutta työ tehtiin. Pyykitkin laskostettiin itse.
Ehkäpä vanhempani olivat onnistuneet kasvatushommassa, kunnioitan muuten heitä erittäin paljon. Ja olen kiitollinen että he näyttivät rajat ja sanelivat säännöt.
Jokainen talossa asuvat osallistuu kodin ylläpitoon ja siisteyteen, myös lapset, murrosikäiset ja teinit. Vaikkei se aina niin kivaa teinistä ole, mutta eihän sen aina tarvitse kivaa ollakaan. Kyllä mielestäni oikeesti jotain on pielessä jos vanhemmat eivät saa lapsiaan tottelemaan suosiolla!
He osallistuvat päivittäin ruuanlaittoon, pöydän kattamiseen tai siistimiseen aterioitten jälkeen. He leipovat pienempien kanssa ja heillä on omat velvollisuutensa siivouspäivänä, kuin myös muina päivinä.
Mutta omat huoneet eivät silti pysyneet pahimmassa vaiheessa järjestyksessä. Enkä sitä vaatinutkaan, koska olin sitä mieltä, että teineille kuuluu jokin kapinointikanava, juuri tuo ympäristön kaaos sisäisen kaaoksen hallintaan.
Vierailija:
meillä lapset murrosikäisenä joutui siivoamaan koko talon perjantaina ennen kun äiti tuli töistä. Eikä siitä mitään etes kovin isoa palkkkiota saanut, joskus ei mitään. Jälki ei ehkä aina ollut niin hyvää mutta työ tehtiin. Pyykitkin laskostettiin itse.Ehkäpä vanhempani olivat onnistuneet kasvatushommassa, kunnioitan muuten heitä erittäin paljon. Ja olen kiitollinen että he näyttivät rajat ja sanelivat säännöt.
Jokainen talossa asuvat osallistuu kodin ylläpitoon ja siisteyteen, myös lapset, murrosikäiset ja teinit. Vaikkei se aina niin kivaa teinistä ole, mutta eihän sen aina tarvitse kivaa ollakaan. Kyllä mielestäni oikeesti jotain on pielessä jos vanhemmat eivät saa lapsiaan tottelemaan suosiolla!
Meillä miehen kanssa ainoat riidat on siitä kun minun tavarat eivät edelleenkään vuosien jälkeen pysy järjestyksessä ja kondigsessa. Minun puoli makuuhuoneesta on kaaosta, olohúone on kaaos kuten myös keittiö (joka on minun valtakunta). Lapsuudenkodissani äiti aina nauroi että kun minä tulen kotiin niin kestää kaksi minuuttia niin saan koko talon pyörremyrskyn jäljiltä olevaksi :) Myös opiskeluaikoina kotona käydessäni sain huoneeni sotkettua muutamassa minuutissa (onneksi " tuhot" rajoittuivat vain huoneeseeni eivätkä levinneet koko taloon), taito kait tämäkin on :) Eli turha odottaa ihmeitä...
Kotitöitä tehdään yhdessä. Nyt lapsesi asuvat täysihoitolassa ja eivät osaa ottaa vastuuta.
Tästedes lapset viikkaavat vaatteensa itse alkuun valvonnassasi ja kun sujuu itsenäisesti. Tytär saa korvikset sen jälkeen kun on huone pysynyt kunnossa pari kuukautta. Voit luvata joululahjaksi jos homma sujuu. Lasten pitää toimittaa vaatteet pyykkikoriin ja tuon ikäiset voi opetella käyttämään pesukonetta.
Yhteistyö ja yhteisvastuu kodista ja sen hoidosta.
Istutte nyt kirjaimellisesti pöydän äären lasten kanssa ja keskustelette asian läpi. Kerrot että olet tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen ja lasten ikä on sellainen että pysytvät ottamaan vastuuta. Lisäksi kerrot että nämä asiat tulee oppia kotona niin itsenäinen elämä aikuisena on helpompaa. Siinä vaiheessa kun lähtevät opiskelemaan tai pois kotoa haluat että elämä lähtee sujumaan helpommin kuin niillä jotka eivät ole saaneet kotona eväitä elämää varten.
Voit kysyä että minkälaisessa tilassa mieluiten viihtyvät, yleensä vastaus lienee että siistissä. Tsemppiä!
Häntä ei kuulemma haittaa sekasotku yhtään. Päinvastoin, se kuulemma inspiroi oikein. Hän tekee hienoja piirustuksia ja maalauksia sotkunsa keskellä. Puhtaat ja likaiset vaatteet ovat sikinsokin lattialla, tuoleilla, pöydällä. Kai hän jotenkin saa raivattua tilan, jossa saa taiteilla. En hirvittävästi motkota huoneen kunnosta, mutta silloin, kun vieraita on tulossa, pitää huoneen olla siisti. Kyllä hän kotona muuten touhuaa, samoin kuin toisetkin nuoremme, mutta omat huoneet on sikolättejä.
niin takuulla mieluiten sotkuisessa, jos siis omasta huoneesta kysymys. Ovat sen verran ovelia etteivät varmasti vastaa että siistissä; sithän voi pian joutua siivoamaan.
Kokeilen nyt kuitenkin jonkin aikaa tällä linjalla etten motkota, eläkööt jonkin aikaa sikolätissä. Hyvä vinkki kyllä oli että jos haluavat jotain uutta niin vastaan ettei entisistäkään osata huolehtia. Samoin hyvä idea oli että tästä lähin saavat viikata omat vaattensa. Jostainhan se on lähdettävä. Tiskarin ovat tyhjentäneet vuosia vuorotellen ja yhä edelleen kuulen jatkuvaa narinaa siitä kuinka rasittavaa se on ja miksi minä (äiti) ei KOSKAAN tyhjennä ym (Joo, eihän mulla muuta tekiemistä olekaan...). Tuttua? ap
Yhtä lailla se menee pilalle, jos ilman lakanaa nukkuu. Ja sanot, että niin kauan kun vanhempien rahoilla ostetaan huonekalut ym., niin totellaan tiettyjä sääntöjä (esim. että lakana pitää olla sängyssä). Sitten, kun asuu omassa huushollissa, saa pistää lakanan roikkumaan vaikka katosta.
huoneensa ihan ilman käskyjä siistinä,vaihtaa itse petivaatteet jne
mutta 15v poika ei ole niinkään tarkka huoneen siisteydestä niin arvatkaapa mitä se tekee...
Kun tulee tyttöjä kylään niin pyytää heitä siivoamaan hänen huoneen!!!
Ja tytöt siivoa...
Minäkin olen entinen emäsika. Nykyään vain hieman porsastelen. Äidin jäkätys siivoamisesta oli kammottavaa ja aivan turhaa sitä paitsi. Jos lapset pystyvät olemaan huoneessaan, en keksi mitään syytä, miksi heille pitäisi siitä jäkättää.
Tai keksinpäs: se lakanajuttu! Patja voi oikeasti mennä pilalle, jos sillä jatkuvasti makuuttaa hikistä ruhoa. Patja siis pois! Jos poika on ERITYISEN siivoamaton, hän varmaan alkaa nukkua makuupussissa. Ja jos taloudessa asuu joku pölyallerginen, niin silloin pitää jonkunlainen tolkku olla, koska kyse on terveydestä.
Meillä ei ole pölyallergiaa, tässä tilanteessa vois melkein sanoa että valitettavasti...
Mietinkin oikeasti tota patjan poisottoa mutta enhän minä niin julma voi olla että pistän pojan pelkällä ritiläpohjaisella sängyllä nukkumaan.
Äsken saarnasin pojalle ettei tämä ole mikään täyshoitola ja nyt jokainen ottaa kotihommiin osaa. Täytti sitten tiskarin, ripusti pyykit narulle ja nyt siivoaa eteisen kengät järjestykseen ja hakkaa maton laksisee lattian ym. Jee, eix ole hyvä alku. Tiskarin tyhjennyksen yhteydessä tuli kyllä koko ajan valitusta.. Mut yhä edelleenkään en aio sanoa huoneesta mitään. Jossain vaiheessa kyllä oveen ilmestyy tuo KAATOPAIKKA teksti jos ei itse ymmärrä tehdä siellä mitään... ap
krööhömm.. ja mistä tiedän?
No olen itse ollut tuollainen ja siskonikin. Vaatteita jopa homehtui huoneessamme. Nykyisin kotini tip top ja pölyä tai likaa saa metsästää :)
Joko teini laittaa pian lakanan tai sitten hän kehittää itselleen jätesäkkifetissin.
Siis aiheesta, laitanko siivoamaan huoneensa ennen isän luo menoa.. Päätin sitten pitkän harkinnan jälkeen että pitäkööt vielä sikolättinsä. Kuitenkin kumpikin joutuvat nyt joka päivä kotona ollessaan tekemään jotain siivous ym hommia, ei kuitenkaan omassa huoneessa.
Poika nukkuu yhä pelkän patjan päällä, lakana on nostettu lattialta sängyn jalkopäähän mytyksi. Tänään taitaa ilmestyä jätesäkki suojaamaan patjaa... ap
Ilmoitin, että mitään uutta ei tule, ennenkuin entisistä opitaan pitämään huolta.
Jos teini haluaa tai tarvitsee uusia vaatteita, täytyy olla näyttöä siitä, että vaatteista kyetään huolehtimaan.
Uusia pelejä ei tule, jos entiset lojuvat pitkin pöytiä. Sama juttu musiikin kanssa.
Korut, kirjat, lehdet, ihan kaikki täytyy itse huoltaa, jos uutta halutaan.
Ensin hän alkoi huolehtia peleistä, niiden ajoittainen uusiminen tuntui kai tärkeimmältä.
Seuraavaksi alkoivat vaatteet mennä ojennukseen.
Kolmanneksi musiikkivehkee, meikit ja muutamassa viikossa koko huone ja muu teinin elinympäristö alkoi siistiytyä.
Minä en kertaakaan joutunut jankuttamaan mistään. Teinin pyytäessä jotain uutta, ilmoitin vain, että aion viikon verran seurailla miten entisistä pidetään huolta ja sitten päätän asiasta.