Argh, miten voi olla niin vaikea tajuta etten halua bilettää??

Mä en ainakaan jaksais sun tilanteessa kuunnella mitään lässytystä minuuttiakaan! Saathan sä nyt itse päättää mitä sä teet.

Olen pahoillani keskenmenostasi. :(



Jos et todellakaan halua mennä niin et vastaa puhelimeen etkä mene sinne.

Kaikki työkaverini ovat yhtä (jolla jo isot parikymppiset lapset) lukuunottamatta lapsettomia, vaikka ovatkin mukavia ihmisiä ja mukavaa seuraa, niin välilä tuntuu että kyllä sitä ihmisten arvot ovat aika erilaiset perheellisellä ja perheettömällä... ap

Mun pari kolmikymppistä eronnutta kaveria, jotka on mua jatkuvasti pyytämässä radalle. Kun ei huvita, niin sitten aletaan naureskella sille, kun olen nykyään sellainen kotihiiri joka ei käy missään!?



Kyllä mä käyn. Mutta en tosiaankaan niin paljon kuin joskus ammoin, ja ihan siitä syystä että ei vaan sytytä pahemmin. Mä olen ihan tarpeeksi juossut kapakoissa ym. Eikä mulla ole joka toinen viikonloppu lapset poissa kotoa. Mies kyllä antaa mun mennä, mutta tuskin sekään ihan hyvällä katsois jos olisin jatkuvasti jossain heilumassa.



Olen yrittänyt tätä selittää muutamalle tyypille, mutta ei vaan tunnu menevän jakeluun.

Ilmoitin hänelle aikaisemmin iltapäivällä, etten pääse tulemaan, en tietenkään sanonut km:stä mitään mutta vaan hänelle keksin kertakaikkiaan valkoisen valheen että viime tipassa tuli " perheongelmia" enkä saa lapsenvahtia (missä onkin kyllä sen verran todellisuuspohjaa että mieheni lähti just katsomaan vakvasti sairasta äitiään sairaalaan 80km:n päähän, kun kerran sai tilaisuuden kun en lähdekään pikkujouluihin, eli alkuillan kaksin lapsen kanssa). Hän vain nitkutti maksetuista ruoista yms. eikä suostunut millään tajuamaan. huh. Olen huono ihminen.