vanhempani ja appivanhenpani eivät auta meitä lasten hoidossa tai muutoinkaan ollenkaan

että PÄÄSISIVÄT hoitokotiin niin aikamoisen panoksen se kotihoito siinä tilanteessa vaatisikin. Olisit käytännösä omaishoitaja.

vaan, kun olen itse halunnut ja tehnyt lapseni siis hoidankin heidät itse. Ovathan vanhempamme jo oman osuutensa kasvatustyössään tehnyt!

**Juu, mutta oletko ajatellut, että vanhempasi hoitivat sinua sinun ollessasi pieni? He ovat osuutensa suorittaneet, sinä taas et. Itsekäs nilkki**

siksi ei ole lapsen velvollisuus korvata vanhemmilleen sitä että lasta on pienenä hoidettu.

Ei mikään ihme, että Suomessa perheet voivat näin huonosti ja lapset on kaduilla kännäämässä, koska perhe yksikkönä ei ole arvokas. Vaikka sen pitäisi olla elämän merkitys. Ja siis käsittäen kaikki sukupolvet, serkut ja muut.

Ei tarvitse mennä kuin vähän syvemmälle Eurooppaan niin yksilöllisyyden palvominen ja oman edun tavoittelu vähenee ja perhe yksikkönä on arvossaan.

Vanhemmat, jotka eivät tarjoa apuaan lastenlasten hoitamiseen vaikuttavat sen verran kurjiltaja rakkaudettomilta tyypeiltä, etteivät ole itsekään ansainneet apua.

En odotan mitään perintöä keneltäkään.